Pesäpallon säännöistä käydään jatkuvasti kovaa vääntöä. Meriläisen mukaan säännöt ovat sinällään hyvät ja riittävät, mutta ongelmia tuottaa se, että sääntöjen rinnalla on paljon erikseen sovittuja linjauksia, miten sääntöjä tulkitaan ja sovelletaan erilaisissa tilanteissa.
Hän nostaa esimerkiksi Vimpelin ja Sotkamon vuoden 2015 finaalisarjassa tapahtuneen niin sanotun neljän palon vuoroparin. Tilanne alkoi, kun Sotkamolle tullutta toista paloa ei merkitty tulostaululle. Kolmannen palon jälkeen Sotkamo vaati, että tilanne pelataan uudelleen kahden palon tilanteesta, koska taululla oli vain yksi palo ja pelasivat tilanteen sen mukaisesti.
”Säännöissä tällaista tilannetta varten ei ole pykälää, mutta seurojen kanssa oli sovittu, että tällaisissa tapauksissa tilanne pelataan uudelleen, kuten Sotkamo vaati. Näin myös tapahtui eli tuomarit toimivat tilanteessa ainoalla oikealla tavalla.”
”Tällaisten epävirallisten linjausten ja sopimusten ongelmana on, että tieto ei välttämättä ole kulkeutunut esimerkiksi pelaajille ja pelinjohtajille, yleisöstä ja mediasta puhumattakaan. Siksi on ymmärrettävää, että tunteet kiehahtavat tällaisissa tilanteissa, kuten tässäkin tapauksessa tapahtui.”
Meriläinen ei lähtisi muuttamaan varsinaisesti sääntöjä, koska kaikkiin tilanteisiin ei voida säännöissä mitenkään varautua.
”Sen sijaan, että sääntöihin olisi kirjattu, mitä tehdään, jos koira juoksee kentälle ja nappaa pallon suuhunsa. nämä asiat voitaisiin hoitaa tuomarin ohjekirjassa, jossa kerrotaan sääntöjen soveltamisesta käytäntöön esimerkkien kautta.”
”Ymmärtääkseni näitä epävirallisia sovittuja linjauksia ollaan nyt kokoamassa yhteen ja se kieltämättä helpottaa paitsi tuomareiden työtä, myös pelinjohtajien ja pelaajien työtä. Esimerkiksi nyt joku asia on voitu sopia kymmenen vuotta sitten ja jos joku tuomari aloittaa tuomaroinnin 2020, hänellä ei välttämättä ole mitään tietoa tällaisista sopimuksista.”
