Vs: Ykköspesis 2016
Koko pesäpallo on uhanalainen laji ja hitaasti hiipumassa. Erityisesti näin on koko Itä-Suomessa. Kun lähdetään Helsingistä koilliseen ja liikutaan Hyvinkään, Lahden ja Kuopion itäpuolella Sotkamoon saakka, on miesten/poikien joukkueita eri sarjoissa seuraavasti: Superpesis 3, Ykköspesis 2, Suomensarja 4 (Varkaus mukana), A-pojat 3, B-pojat 3, C-pojat 5 ja maakuntasarja 11. Mistä pelaajat ylimmälle tasolle tai edes maakuntasarjaan, jos C-ikäisiä tai vanhempia junioreita on n. 130 -150 (osa pelaa useassa joukkueessa)? Kuitenkin pelaajia aikuisten sarjoihin tarvitaan nykyisiin joukkueisiinkin yhteensä n. 240 ja kolmelle ylimmälle tasolle yhtensä n. 120. Kun tiedetään, että junioreissa käy yleensä kova kato 16 - 20- vuotiaissa, niin hiipumisen ja hitaan näivettymisen vaara on ilmeinen.
Monilla paikkakunnilla ollaan aika ohuen langan varassa. Kouvolassakin oli vuonna 2005 tilanne, jossa ei ollut A- ja B-junioreita lainkaan. Kabinettipäätöksen jälkeen alkoi laajempi juniorituotanto, jonka ensimmäisiä hedelmiä aletaan vasta nyt korjata. Pesis on kuollut ehkä kokonaan esim. Nurmeksessa, joka sentään on tuottanut sellaisenkin pelaajan kuin Lauri Kivinen. Seurat muodostavat verkoston, jossa jokaisen menestys on muille tärkeää. Kouvolassa käydään ankaraa kamppailua muiden lajien kanssa nuorten urheilusta kiinnostuneiden suosiosta. Lätkä ja jalkapallo ovat tässä ylivoimaisia ja pesikselle jäävät rippeet. Huippujoukkue, isot ottelutapahtumat ja ylipäätään seuran menestys/näkyvyys synnyttää mielenkiintoa lajia kohtaan ja poikii parhaimmillaan uutta menestystä. Näin on Kouvolassa käynyt. Kouvolan pelaajatuotanto on ollut ja lienee jatkossakin tärkeää esim. Haminalle (ja myös toisinpäin). Onpa Kouvolasta ja Itä-Suomen seuraverkostosta tarvittu pelaajia Imatrallekin.
Kun seurojen oma juoniorituotanto hiipuu ja ja on usean vuosikerran kokonaan puuttumisia, niin tuolloin ollaan täysin muualta saatavien pelaajien varassa. Joskus joukkueen kasaan saaminen on pienestä kiinni ja voi johtaa sarjasta luopumisiin pelaajapulan takia. Tällainen kehitys johtaa helposti itseään ruokkivaan kierteeseen. Kun yksi seura lopettaa, vaikeuttaa se lähiseurojenkin toimintaa. Itä-Suomessa ei ole varaa menettää huipputasolta eikä miltään muultakaan tasolta yhtään joukkuetta eikä juniorituotannon taso saa laskea. Seurat tarvitsevat kaikki toisiaan. Ei ole kilpailutoimintaa ellei ole seuroja.Tältä pohjalta uskallan sanoa, että oli pesiksen etu laajemminkin, että Kouvola sai mahdollisuuden ja käytti sen myös muita hyödyttäen hyväkseen. Siksi järkisyillä tehtäviä kabinettipäätöksiä tarvitaan, etenkin jos ne eivät loukkaa muiden seurojen intressejä.