Mestaruudet ovat mukavia. Voittipa niitä sitten altavastaajana takaa tullen tiukastaistelun jölkeen (-97, 04, -11), ylivoimaisena suosikkina tiukaksi käyneessä taistossa (-93), tiukassa väännössä (09), suvereenisti (-96), yhden pelaajan reppuselässä kantamana (-06), elämää suuremman taistelun voittajana (-95). Mutta itselläni on ollut kyllä erityinen paikka voitoille, jotka tulevat vaikeuksien jälkeen ja altavastaajana lähtien kuitenkin kiistattomana mestarina. Tämä syksy saattaa olla niistä kaikkein paras esimerkki.
Viikko taukoa ja jymyläiset ehtivät löytää se vanhan Jymyn. Oli aikaa rauhoittua ajatella ja löytää usko tekemiseen. Pelata ajoittan kauden parasta peliä kauden tärkeimmässä ottelussa on mestarin merkki.
Voitto-pttelussa sai tavallista useampi pelaaja oman tähtihetkensä: Nikon ja Antin kunnarit, Aapon eka jakson päättäny tolppa ja kaksi kolmosjatkekumuraa, Lauri kaksi erittäin tärkeää juoksua - eka jakson kolmasa ja toisen jakson avaava. Ne olivat myös lyötyjä juoksuja, ei onnella otettuja. Roope kolme hienoa kotiutusta. Niilo eka jakson päättäneen laittoman katsominen, Topi Korhonen pitkän tauon jälkeen kahdessa viimeisessä loppuottelussa miehistöön - kotitus ja tuotu juoksu, lämmitti paljon katsojaa, Rikun varma vaihtolyöntipeli, Konstan pari polttoheittoa. Rytkösen juoksema juoksu, ei kukaan muu olisi pystynyt ja oman sisäpelin aukeaminen toisella jaksolla.
Mukava on matustella saunan päälle. Kieltämättä vuoden parhaita päiviä. Vaikka kuinka olisi vain pesäpalloa.