Joko täällä lämpö nouuuuseehhhhh?! Hakataanko jo valmiiksi käsiä yhteeeeennnnhhh?!
Omat tunnelmat ovat levolliset. Luotan joukkueen ja pelinjohdon tekemisiin. Sitä luottamusta on kasvattanut se, että vaikka on menetetty jo taskussa olleita jaksoja ja peli on jäätynyt niille sijoilleen - silti niistä on noustu.
Ei se kyllä etukäteen riemumarssilta tuntunut olla katsojanakaan mukana viime viikonlopun jälkimmäisen pelin alussa. Kotitappio lauantaina ja sillä tavalla millä se tuli. Silti siitä noustiin. Sivustakatsojana ja henkisiä voimasuhteita arvellen tilanne tuntui lähes mahdottomalta, mutta ei. Joukkue repi nälkämaiden kasketun pellon silmäkkeistä viljanjyvät, sekoitti siihen pettua sekaan ja keitti vellit ja pelit jatkuvat.
Vaikka alkukaudesta ei kakkoskärjelle tilanteita tullut, nyt pelin flow on sitä peliaikaa sinne siirtänyt ja siellä on suoritettukin. Jymyllä on tällä kaudella ollut pitkästä aikaa vitospaikalle pelaajia, jotka ovat suorittaneet kriittisillä hetkillä tarvittavasti. Koko kautta ei tämä ole täysin stabiilina pysynyt, mutta muistetaan edelleen, että joukkueen kokoonpanossa on nuoria, jotka ovat vasta ottamassa vastaan viestikapulaan jymyn menestysputkessa.
Partanen arvioi monen muun tavoin, että paremmin onnistuva ykkösjokeri kantaa joukkueensa mestaruuteen. Tämä toki perustuu olettamukseen, että ulkopelin taso on molemmilla joukkueilla mestaruusotteluiden tasolla. Jymyllä vitospaikalle tuli Aapo Komulainen ja tällä vaihdolla vietiin Kurikalta ylimääräiset suorituspaineet kakkoskärkeen ja paineiden vähenemisen seurauksena sillä on heijastusvaikutus myös toki ulkopeliin. Samalla Aapon tulo vitoseksi on varautumista siihen, että viitonen vaihtaa ennemmin kuin kotiuttaa ja myöskin varautumista siihen, että ykköskärjestä ei saada perusajoa.
Jymyn nuoret miehet, voi pojat mikä kausi ja mitä nousuja ratkaisupelaajiksi! Tällaisten kasvutarinoiden näkeminen elämässä on hienoa seurattavaa. Alussa hieman epävarmoja, mutta tavoitteellisia nuoria ja sitten kun itsevarmuus kasvaa ja he alkavat suoriutua ja sitten onnistumiset ruokkivat toisiansa ja heistä tulee vastuunkantajia. Näissä jymyn nuorissa nuo kaikki näkyvät, mutta siihen lisätään se, että he eivät jää todistetusti vellomaan niihin hetkiin, jolloin onnistumisia ei ole tullut. Lisäksi näitä nuoria on nyt useampi joukkuessa, jotka ovat pelanneet samoissa junnuporukoissakin ja pelin sisällä ensimmäiset läpsyt onnistumisista tai tsemppauksista tulevat näiden nuorien kesken. Nuoret tukevat toisiaan ja kokevat tilanteet samalla tavalla.
Kopla kuuluu siihen retrojengien kategoriaan, johon kuuluu lisäksi Pattijoki. Ja myös osaltaan Kossu. Kossu lähinnä tuon syrjäkylä-aspektin takia ja että areenan nimi on sähkökoje-areena ja onko siellä vieläkään sähköistä tulostaulua? No, oli miten oli, sympatiseeraan noita kaikkia. Koplan pelaajille soisin toki mestaruuden, mutta ei sitten kuitenkaan meidän kustannuksella. Koplalla on hurja potentiaali ulosmitattavissa, mikäli se tulee ulos. Omat pelkoni jymylasien takaa menevät Latvalan Matin suuntaan. Sieltä ei ole tullut meidän onneksi niitä tehoja sisäpelissä ulos, mitä voisi tulla. Latvala on myös varmasti se pelaaja, joka voi ratkaista pelejä tai vaihtaa jaksojen sisällä sitä hallinnantunnetta joukkueiden kesken.
Jumalat ovat laiskoja, eivätkä ole näyttäytyneet kuin harvoille. Ilman todisteita. Jos pesäpallojumalat ovat olemassa, en osaa arvata, mitä ne voisivat ajatella huomisen pelistä? Ajattelisivatko ne ottelua joukkueen vai yksilön kannalta?
Arvon pesäpallojumalat, minulla olisi yksi ehdotus. Perustelen. Kaiken kauniin takana on tarina. Minulle kaunis tarina on kasvutarina ja erityisesti tarina, jossa altavastaajasta tulee voittaja. Baseball legenda on pukenut sen sanoiksi: “It's hard to beat a person who never gives up.”
Sitten siihen toiveeseen: tätä pelaajaa epäiltiin ennen kautta. Hän meni pelipaikalle, josta lähti Suomen parhaimpiin kuuluva pelaaja. Talvella kantautui tietoja harjoituksista, että hän on ottanut isoja askelia eteenpäin tämän pelipaikan osaamisella. Runkosarjassa hän suoritti hyvin. Yllättävän hyvin. Sisäpelissä hänellä ei ollut paljoa vastuuta ja hän ei vakuuttanut noissa harvoissa paikoissakaan. Pudotuspeleissä hänestä on tehty syntipukkia (tai ainakin osallista) kahdessa isossa hetkessä. Vimpelin kotipelissä, jossa hän ei saanut Rinta-ahon kovaa välilyöntiä kiinni. Tarkemmin katsottuna tilanne oli toki niin, että Gorba oli varmistamassa kolmosjatketta ja pallo viuhui ohi. Kopparin epäkiitollinen tehtävä oli rynnätä vastaan ja siihen ei vain kerennyt. Mutta pakkohan tuossa oli yrittää. Tulos tai ulos.
Finaalisarja ensimmäisessä pelissä ratkaisu tuli taas kopparien paikalta. Puhutaan koppilyönnistä ja sitähän sen piti ollakkin, mutta kumura siitä tuli. Kukaan ei siihen kyennyt varautumaan, mutta se ei estänyt silti kommentointia. Silti, tämä henkilö on kantanut vastuuta hatunnoston arvoisesti. On ollut hetkiä, mitkä kliiniset suorittajat olisivat hoitaneet paremmin, mutta tämä henkilö ei ole jäänyt vellomaan niihin tilanteisiin. Haastatteluissa on pilkettä silmissä ja sanoi että hänkin ihmettelee, miksi KPL antaa painetta juuri hänelle! Sisäpelissä on suorittanut nyt erittäin hyvin ja hoitanut tilanteita päälle ja kotiuttanutkin. Minusta tässä on ainesta tarinalle ja pesäpallojumalille viesti, antakaa Rikun Niemen ratkaista finaali Sotkamolle!
Loppun yksi kaunis tarina (kertauksen vuoksi):
KAINUU
Äkäisten ukkojen ja akkojen
kielteinen ja kaunainen,
pohjattoman negatiivisuuden,
tylyn tyylittömyyden,
huutavan hiljaisuuden,
näköalattoman itäsuomalaisen mentaliteetin maakunta,
jossa asuu pitkän talven,
syvin metsien ja surkeiden soiden pieni,
mutta - ah niin vittumainen ja sitkeä kansa.