- Viestejä
- 1,066
Eiköhän Jymy ja Veto tästä kaudesta suivaantuneina ratkaise vähintään seuraavien viiden kauden kulta- ja hopeamitalit.
Eiköhän Jymy ja Veto tästä kaudesta suivaantuneina ratkaise vähintään seuraavien viiden kauden kulta- ja hopeamitalit.
Eiköhän Jymy ja Veto tästä kaudesta suivaantuneina ratkaise vähintään seuraavien viiden kauden kulta- ja hopeamitalit.
Sotkamon Jymyn toimistolla välierä-tappiota suuremmat huolet ja korjattavat asiat ovat A) löytää syyt jo kolme vuotta kestäneeseen loukkaantumiskierteeseen ja B) löytää lääkkeet siihen, että pysytään pelitavassa muiden mukana. Mikäli yhtään historiaa tuntee (esim. kausi 2010), niin näihin asioihin tartutaan ja on varmasti jo jotain tehtykin. Ei Jymyn laiva uppoa, vaikka moni niin toivookin. Se kestää toisen- kolmannen-neljännen tai viidennen pronssiottelukauden putkeen. Pitää myös huomata mitä ympäristössä ja muissa joukkueissa tapahtuu lähivuosina. Superpesiksen mitalleista taistelevien joukkueiden määrä kasvaa entisestään.
Ne saa sellaisen signaalin, että kannattaa harjoitella enemmänMiksikähän Koden tilalle (sitten kun lopettaa)ollaan tuomassa seuran ulkoa lukkaria.Eikö Huusko tai Niemi olisi vaihtoehto?Siinä nuoret saa pian semmoisen singaalin että mitä kannattaa harjoitella kun ne kuitenkin ostaa tilalleni jonkun.
Miksikähän Koden tilalle (sitten kun lopettaa)ollaan tuomassa seuran ulkoa lukkaria.Eikö Huusko tai Niemi olisi vaihtoehto?Siinä nuoret saa pian semmoisen singaalin että mitä kannattaa harjoitella kun ne kuitenkin ostaa tilalleni jonkun.
Täyttä asiaa!!!Yksi suuri asia Jymyn kannalta on pelaajien henkiset ominaisuudet. Jymyssä on ollut takavuosina todella värikkäitä pelaajia (Jimi Heikkinen, Aki Orava), henkisesti vahvoja pelaajia, jotka ovat pelanneet sitä paremmin mitä kovempi paikka on ollut (Jani Komulainen, Toni Kohonen). Mikko Korhonen oli johtajatyyppi. Lisäksi Rautiaisen veljekset olivat henkisesti ja ulkopelin kannalta yllättävän isoja pelaajia. Johtajuutta on ylipäätään ollut paljon. Jymy on ollut henkisesti vahva joukkue, onko enää? Henkisen vahvuuden vuoksi joukkue on aina ollut kovissa paikoissa parhaimmillaan. Mitä kovempi paikka, sitä enemmän pelaajat ovat nauttineet. He ovat luottaneet itseensä, tienneet että voittavat. Ja menestys on ruokkinut henkisesti lisää. Tämän ominaisuuden vuoksi Sotkamon Jymy on ollut ylivertainen joukkue muihin joukkueisiin nähden.
Ulkopuolelta tulleet ovat olleet henkisesti vahvoja persoonia. Kohonen, Kokko, Orava jne. Voittajatyyppejä.
Nyt minusta tulevaisuuden suhteen tilanne huolettaa. Niko Korhonen ja Niilo Piiponniemi alkavat olla tuossa joukkueessa nuoresta iästään huolimatta kokeneita ja menneessä menestyksessä mukana olleita. Mutta eivät johtajatyyppejä. Onko joukkueessa johtajavajetta, voittajatyyppien puutetta? Kaaripeli on ollut aneemista, missä väri, missä huumori, missä iloisuus, mikä on joukkueen henki... Esimerkiksi Lauri Rönkkö ja Antti Korhonen ovat hyviä pelaajia, mutta tuovatko he tähän asiaan vahvistusta...
Onko joukkueen pelaajat liikaa samasta puusta veistettyjä... Kuka ottaa joukkueen reppuselkään tiukassa paikassa, kuka on joukkueen tappioita vihaava voitonnälkäinen johtaja ja herättäjä, kuka huumorilla tunnelmaa keveyttävä ja tsemppaava tyyppi, kuka liideri, kuka johtaa ulkopeliä...
Tässäpä tulevaisuuteen pohtimista.