Mua jotenkin jaksaa edelleen hämmästyttää, että edelleen löytyy näitä tynnyrissä asuvia tyyppejä joille tulee ihan täytenä yllätyksenä se, että pesäpallossa psyykataan vastustajaakin. Tätä samaa harrastaa ihan kaikki joukkueet superpesiksessä niin naisissa kuin miehissäkin. Ja kyllä jopa Kouvolassa tehdään näin.
Älkää varastako hienoja psyykeen liittyviä sivistyssanoja tällaiseen käyttöön. Ilkeys ja törkeys eivät ole psyykkaamista. Ne ovat juuri sitä itseään -
kiusaamista, joka onneksi on nykyään asia, johon on ryhdytty laajalti puuttumaan.
Minulle ei sinänsä tule yllätyksenä, että urheilu on joillekin ihmisille tapa kiusata. Vieläpä saada kiusaamiselle hyväksyntää, kun kaari kehuu ja taputtaa (osa tosin ryhmäpaineesta, tekisi mieli sanoa että menetkö liian pitkälle, mutta kun joukkuehenki). Ja Tulosruutu tekee vielä palvovan loppukevennyksen taitavasta kaikenvoittaneessa dynastiassa pelaavasta Mikosta, joka niin nokkelasti ilkeilee uraansa aloittelevalle kokemattomalle lukkarille.
Kiusaaminen ei ole aikuistenkaan pelaajien sisäinen asia niin kauan, kun lajille tavoitellaan maksavia katsojia ja lapsia harrastamaan lajia.
