Vs: Sääntömuutokset
Tuolla ykköspesiksen palstalla kaima kommentoi mielestäni hienosti: kun sisäpelaajien taso on tipahtanut (määrä ja laatu) niin, että sisäpeliin oikeasti pystyviä on 5-6 per joukkue ja samaan aikaan lyöntivuoroja on lisätty 12 per vuoropari, ymmärtää jokainen seurauksen. Sisävuoroissa on liikaa sellaista huttua, jolloin ei edes yritetä tehdä mitään. Tai jos yritetään, yritetään välttää vuoron päättymistä väärään kohtaan.
Yksi kysymys on tietysti se, kumpi oli ensin. Muna vai kana. Johtuuko sisäpelin tason tippuminen siitä, että sääntöihin on tullut välistäjättöjä ja 12 pelaajan lyödessä noin joka neljäs voi ottaa riskin palon muodossa (käytännössä toki ne 5-6 saavat pelata kahden palon riskillä ja toinen puolikas yhden) vai onko taso tippunut ja nykysäännöt näyttävät tämän ongelman potenssissa?
Pelin pituus ei ole ongelma minulle tänä päivänäkään. Enkä usko sen olevan edes satunnaisesti pesistä seuraavalle, vähemmän kiinnostuneelle, jos kentällä tapahtuu enemmän ja tuon hutun määrä saadaan pienemmäksi. Ymmärrän myös sen, että tv toivoisi tietävänsä, paljonko sitä ruutuaikaa on pesikselle yhteen peliin varattava. Minä en halua mitään suurta remonttia sääntöihin, koska laji on vaikea, jos sitä ei paljoa seuraa. Siitä syystä en lähtisi nuoleskelemaan tv:tä muuttamalla pelin ideaa radikaalisti, vaan menisin juhatanskamaisella itseluottamuksella tekemään pelistä niin kiinnostavan, että tv ottaa sen ohjelmistoonsa vaikka pelit joskus venyisivät. Ja nykypäivän nettilähetykset (Yle Areenaa lähinnä tarkoitan) ja samojen toimijoiden useat kanavat (Yle Fem jne.) minun mielestä mahdollistavat sen, että jollakin kanavalla sitä tilaa voidaan raivata koko lähetykselle. Mitä sitten jos se toukokuinen tiistaipeli tuleekin Yle Fem -kanavalta, kunhan sitä rummutetaan ja puffataan Ylen pääkanavilla ja tärkeimmät viikonlopun matsit raivataan sunnuntai-iltapäiviin kakkoselle. Joo, olen avoimesti sitä mieltä, että Nelosen tv-sopimus on ihan turha. Oikea tv-näkyvyys Suomessa tarkoittaa Yleä ja siihen kannattaa pesiksen pyrkiä vaikka sopimus sinällään tulisi kalliimmaksi kuin Nelosen kanssa.
No sitten niihin sääntömuutoksiin, jotka olen yrittänyt pistää tärkeysjärjestykseen:
1. Turhista, joukkueiden aiheuttamista torikokouksista varoituksia/pelillisiä rangaistuksia. Jos esim. sisäjoukkue ryntää kotipesään tarkoituksenaan aiheuttaa hässäkkä (jotta se etenijä saa lepo/paluuaikaa esim. kiistanalaisen syöttö/laiton -tuomion jälkeen), palo taululle tai kortti puheoikeuden käyttäjälle. Ulkopelinjohtaja saa kortin kun astuu viivan päälle luvatta ja sisäjoukkue saa käyttää vaikka 5 min per peli näihin. Mielestäni muutenkin sisäjoukkue on useammin se räksyttäjä (joukkue yhdessä ja seura tekee kaltaisekseen): jos tuomari joutuu katkomaan peliä ja huomauttamaan useammin kuin kerran, palo taululle. Tai kortti. Ulkopelissä vapaataival kärkietenijälle tai kortti, kun toisen kerran samaa joukkuetta huomautetaan.
- huonona puolena tässä on se, että jos tuomareiden tasoa ei saada kollektiivisesti nousemaan, kynnys räkyttämiseen puuttumiselle nousee. Tosin tuo kotipesän valtaus on niin yksiselitteinen asia, että se pitää pystyä jopa nykytuomareilla karsimaan.
2. Supervuoro pois. Täysin turha ja teennäinen, voidaan jättää saman tien, eikä vaikuta yhtään mihinkään. Varsinkin runkosarjassa. Jos pudotuspelit taas tätä pelaamisella ratkaisua kaipaavat, pudotetaan sieltä kotiutuskisa pois ja pelataan riittävä määrä vuoropareja. Nopeampi jatkaa peliä vuoropari toisen perään kuin muuttaa sääntöjä/pelitapaa, rukata pareja jne. Tasapeli sallitaan, jos eka kotari ei tuo ratkaisua.
- huonona puolena eri säännöt runkosarjassa ja pleijareissa.
3. Jos kakkoskohtaa ei toteuteta, tauko (3 min) ennen supervuoroa pois ja pidetään 2 min tauko ennen kotaria. Lyöntijärjestystä supervuoroon vaihdetaan tosi harvoin ja se on ainoa asia, joka taukoa siinä kohtaa puoltaa. Jos sellainen tapahtuu, sille annetaan se lyhyt aika minkä se ottaa. Ennen kotaria taas tulee väkisin tauko. Pareja ei ole joukkueissa käyty läpi, koska keskittyminen on ollut supervuorossa ja niiden läpikäynti ja tarvittaessa muuttaminen vie aikaa.
4. Se kokeiltu juttu, että häviöllä oleva joukkue aloittaa neljännet vuorot. Toteuttaisin sillä muutoksella, että jos joukkue A on häviöllä ja pelannut 3. tasoittavan sisällä ja näin ollen aloittaa neljännen vuoroparin, eikä saa peliä tasoihin (= B on käynyt viimeksi sisällä 3. aloittavalla), B aloittaa toisenkin jakson sisällä. Tällöin ei tule kolmea sisävuoroa tai kolmea ulkovuoroa putkeen samalle joukkueelle. Tämä varmaan pitäisi pistää sääntöihin niin, että ekan jakson voittanut joukkue aloittaa toisen jakson sisällä.
- huono puoli: tästä tulee kuitenkin pirun sekava setti, koska toisen jakson lopussa tilanne on ihan sama, mikäli tämä joukkue A on ylivoimainen. Pysypä siinä nyt sitten kärryillä, kun kuuluttaja kertoo pelin alussa, että joukkue A aloittaa jakson sisältä ja tosi asiassa kaksi vuoroparia pelistä onkin toisinpäin.
5. Vapaa välistäjättö. Kaikkiin sarjoihin. Ei siellä kiekossakaan peluuteta sitä nelosketjua tärkeimmillä hetkillä, ei ne pääse jäälle kun peliä viimeisellä minuutilla tai ylivoimilla ratkotaan. Ne pelaa, jotka pystyy.
6. Edelliseen yhdistettynä, joko:
a) kolmen/neljän juoksun sääntö per vrp. Pakottaa pelaamaan useammin sillä kakkoskärjellä. Eli käytännössä jos se ykköskärki saa aikaan kaksi juoksua ja kaksi paloa, kakkoskärki lähtee vielä tekemään tosissaan juoksua ja jos ei onnistu, seuraavan vuoron alussa tuo huttu jää pois kun loput jätetään välistä. Jos vapaata välistäjättöä ei ole, kakkoskärki ei yritä tuota kolmatta juoksua vaan kopittaa ja lyöjät loppuu. On todennäköisempää tehdä kolme juoksua jatkuvasta ajosta seuraavassa vuorossa kärjen aloittaessa paloitta, kuin yksi juoksu kahdella palolla kakkoskärjestä!
- huono puoli: kasvattaa tasoeroja. Huono joukkue ei pääse koskaan toiselle lyöntikierrokselle ja hyvä joukkue paiskoo taululle kuitenkin sen useamman juoksun per vuoro. Jaksot ratkeaa aiemmin? Lisäksi huippuseuroilla on materiaalia tuon kolmen juoksun tekemiseen ja haalitaan vielä lisää, sarjan alapäähän ei riitä.
b) yhdeksän tai kymmenen lyöjää per lyöntikierros. Ei mitään jokereiden rajoittamisia (koska karsii harrastajista lyöjäjokerit tai käsivammaiset etenijäjokerit) vaan yhdeksän lyöjää per lyöntikierros. Jos et käytä jokereita, ysi on viimeinen lyöjä ja jos käytät kaikki, kuutonen on viimeinen lyöjä. Silloin kahden juoksun sääntö riittää hienosti. Aktivoi tosissaan sisäpeliä, tuo taktisia, vaativia elementtejä peluutukseen. Pitkät vuorot vähenevät, kahden kärjen taktiikka voi taas nousta voittavaksi taktiikaksi ja pelinjohdon rooli korostuu.
- huonot puolet: juoksumäärät tippuvat varmasti ja alkuun sisäpelisuoritusten taso tippuu, kun siellä on pakko sen numero ykkösen purkaa ajolähtöä ja vitosen lähteä etenemään.
- vaatii jokaiseen tulostauluun mielellään digitaalisen, pöytäkirjaan yhteydessä olevan laskurin jäljellä olevien lyöjien määrästä. Muuten tässä ei pysy kärryillä kukaan. Ja kun nuo taulut tänäkin päivänä on aina väärässä, niin mitähän tästä tulisi?
Eli omalla kohdalla tuo lisätauko tuskin toisi lisämarkkoja järkkäävän seuran kassaan... Lisäks olen nähny myös, että skoteimmat katsojat tuo omat kahvit termarissa mukanaan! 