Sääntömuutokset

[Vieras]

Vs: Sääntömuutokset

Turha kai verrata pesäpalloa ammattimaiseen, vauhdikkaaseen lajiin, jonka ottelukestot ovat varsin vakiot ja jossa yleisö istuu huoneenlämmössä hyvien palveluiden äärellä. On vähän eri asia kuin katsella avotaivaan alla tihkusateessa, kun ABC:n kassat ja autonasentajat nostelevat harrastuksenaan koppia ja toisten on pakko katsoa sitä.

Jääkiekon vertaaminen pesäpalloon on tosiaan epätarkoituksenmukaista. Lähinnä kuitenkin siksi, että jääkiekko on nykyisin aika tasamittainen tapahtuma. Ei muuten ole montaakaan vuotta, kun jääkiekko-ottelun kestoa lyhennettiin ja tasamittaistettiin lyhentämällä pelikatkoilla vaihtoihin käytettävää aikaa. Muutoksesta on pääosin pidetty.

Parempia vertailukohtia ovat esimerkiksi Tennis ja Lentopallo. En tiedä syitä, miksi Tiebreak lisättiin Tenniksen sääntöihin, mutta otteluiden lyhentäminen ja tasamittaisemmaksi saaminen saattaa olla syy. Lentopallossa aiemmin pisteitä oli mahdollista saada vain omalla syöttövuorolla ja viideskin erä pelattiin täysmittaisena. En taaskaan muista syytä muutoksiin, vaikka paljon tuoreemmasta sääntömuutoksesta puhutaankin. Syy saattaa hyvinkin olla ottelujen tasamittaistaminen ja kenties lyhentäminenkin. Todellisia esimerkkejä on siis olemassa. Analysoidaan mieluummin niitä, kun keksitään hatusta jotain ennestään sopivan mittaisen jääkiekko-ottelun lyhentämisvertauksia.

Ehkä ei ole syytä keskittyä liikaa siihen, kuinka pitkiä otteluita itse on halukas katsomaan tai montako kilometriä joutuu otteluun ajamaan. Tärkeämpiä kysymyksiä mielestäni ovat, että miten katsomoihin saataisiin lisää väkeä ja kuinka saataisiin television lisääntyvä panostus jatkumaan.

 

[Het-kuttaja]

Vs: Sääntömuutokset

Laadukasta ottelua katsoo mielelläänkin pitempään. Ongelma onkin, että yleensä nämä venyvät pelit eivät ole laadukkaita. Siksi pitää tehdä jotain.

 

[pesistieto]

Vs: Sääntömuutokset

Laadukasta ottelua katsoo mielelläänkin pitempään. Ongelma onkin, että yleensä nämä venyvät pelit eivät ole laadukkaita. Siksi pitää tehdä jotain.

Tämä kyllä pitää erittäin hyvin paikkansa! tuo on kyllä nii totta kun olla ja voi

 

[Katsomosta]

Vs: Sääntömuutokset

Mielestäni jokainen sisävuoro voitaisiin hyvin aloittaa numerosta 1.

Nythän sisäpelin "puuduttavin" vaihe on se, kun haetaan kärkeä riskiä vältellen kopittelemalla. Pelin pituuskin voisi tuolla muutoksella lyhentyä kiinnostavuuden lainkaan kärsimättä.

Lisäksi yllätyksellisyyttä nykyisin vähentää se, että tiedetään mihin kohtaan lyöntijärjestystä ei missään nimessä haluta seuraavaa vuoroa ajatellen jättää. Eli tietyissä tilanteissa ei käytännössä ole yllätysmerkin / riskinoton mahdollisuutta.

Ja kakkoskärjelläkin voisi nykyistä enemmän pyrkiä aidosti rakentamaan tilannetta, kun ei tarvitsisi miettiä peliä seuraavan sisävuoron näkökulmasta.

Vaarana tietysti olisi se, että ykköskärki tekisi usein ne kolme paloa. Tai jos se tekisi kaksi juoksua, niin sitten taas haettaisiin kärkeä riskiä vältellen. Jälkimmäistä voisi toisaalta välttää vaikkapa siten, että toiselle lyöntikierrokselle vaadittaisiin kolme juoksua.

Yhtä kaikki, nykypesiksen yksi suurimmista heikkouksista on tuo liiallinen kopittelu, jolla pyritään vain välttämään paloa.

Tuota aiemmassa ehdotuksessani olevaa riskiä pikaisesta kolmesta palosta voisi pienentää niin, että sisävuoron saisikin aloittaa numerosta 1 vain sillä edellytyksellä, että edellisessä sisävuorossa kolmea paloa ei ole syntynyt ennen kuin puolet sisäpelaajista on käynyt lyöntivuorossa. Mikäli kolme paloa syntyy ensimmäisen kuuden lyöjän aikana, aloitettaisiin seuraava sisävuoro kuten nyt, lyöntivuoroon jääneestä pelaajasta eikä kärjestä.

 

[Masce]

Vs: Sääntömuutokset

Tuota aiemmassa ehdotuksessani olevaa riskiä pikaisesta kolmesta palosta voisi pienentää niin, että sisävuoron saisikin aloittaa numerosta 1 vain sillä edellytyksellä, että edellisessä sisävuorossa kolmea paloa ei ole syntynyt ennen kuin puolet sisäpelaajista on käynyt lyöntivuorossa. Mikäli kolme paloa syntyy ensimmäisen kuuden lyöjän aikana, aloitettaisiin seuraava sisävuoro kuten nyt, lyöntivuoroon jääneestä pelaajasta eikä kärjestä.

Ihan turhaan alkaa monimutkaistamaan noita sääntöjä. Se on joko tai. Sikälikin tuo olisi melko typerä lisäys, jos tuo aina kärjestä aloittaminen ollaan tuomassa juuri sen takia, että kopittelut ja välistäjätöt vähenisivät. Tuo sitten taas lisäisi niitä tähän sääntöön, jonka tarkoitus oli nimenomaan päästä niistä eroon.

En ole pitänyt tästä aina kärjestä lähtemisestä silloinkaan, kun tätä alettiin ehdottelemaan. Käsitykseni tästä on nyt vain vahvistunut, kun olen jutellut muutamien nykyisten ja entisten Superpesis-pelinjohtajien kanssa, joista lähes kaikki ovat sanoneet tämän säännön tarkoittavan sitä, että muutamat pelaajat voivat jättää tulevaisuudessa talvella mailat ostamatta ja harjoitella ainoastaan ulkopeliä muun porukan lyödessä. Kesän aikana saavat sitten ottaa mailat esiin ja ottaa tuntumaa sen verran, että osuvat palloon jos muutaman kerran kesässä "joutuvat" lyömään.

Jos tämä on se suunta mihin lajia halutaan viedä, niin tällöin liputan Kaptahin ehdotuksen puolesta, jossa olisi kolme pelkästään sisäpeliin keskittyvää peluria sekä kolme ainoastaan ulkopeliin keskittyvää peluria. Ei hyvä uudistus tilanteessa, joissa jokereita halutaan vähentää, mutta parempi kuitenkin kuin tuo aina kärjestä lähteminen. Peli on tasokkaampaa, kun lyöjiä on vähemmän kierroksella höystettynä sisäpelin erikoismiehillä, ja ulkopelin erikoismiehet tuonevat peliin yhä hienompia ulkopelisuorituksia, kun heidän ei turhaan tarvitse talven aikana keskittyä sisäpeliin.

 

[Koukku Ruudussa]

Vs: Sääntömuutokset

Lyöntivuoron lähtiessä aina keulasta tapetaan nuorten pelaajien kehitys. Kahden kärjen pelissä kuitenkin sisään ajettavat nuoret saavat sopivasti tuntumaa Superin vauhtiin. Yleensä lahjakkaat nuoret aloittaa tuolla peräpään lyöntinumeroilla. Mielestäni välistäjätönkin voisi jättää pois ja jos lyöntikierroksen aikana ei synny kahta juoksua tulee siitä automaattisesti palo.

 

[Koukku Ruudussa]

Vs: Sääntömuutokset

....siis lisäys vielä äskeiseen. Lyöntivuoro jatkuisi mikäli paloja ei olisi kolmea kappaletta vaikka juoksuja ei olisi syntynyt kahta kappaletta.

 

[Masce]

Vs: Sääntömuutokset

....siis lisäys vielä äskeiseen. Lyöntivuoro jatkuisi mikäli paloja ei olisi kolmea kappaletta vaikka juoksuja ei olisi syntynyt kahta kappaletta.

Meinaat, että kun kärki tekisi yhden palon, niin kakkoskärki kopiteltaisiin pois, josta otettaisiin toinen palo, ja yritettäisiin vielä kerran ykköskärjestä? Reilun vartin lyöntivuoro nollalla juoksulla ei hirveästi houkuttele...

 

[Katsomosta]

Vs: Sääntömuutokset

Tuota aiemmassa ehdotuksessani olevaa riskiä pikaisesta kolmesta palosta voisi pienentää niin, että sisävuoron saisikin aloittaa numerosta 1 vain sillä edellytyksellä, että edellisessä sisävuorossa kolmea paloa ei ole syntynyt ennen kuin puolet sisäpelaajista on käynyt lyöntivuorossa. Mikäli kolme paloa syntyy ensimmäisen kuuden lyöjän aikana, aloitettaisiin seuraava sisävuoro kuten nyt, lyöntivuoroon jääneestä pelaajasta eikä kärjestä.

Ihan turhaan alkaa monimutkaistamaan noita sääntöjä. Se on joko tai. Sikälikin tuo olisi melko typerä lisäys, jos tuo aina kärjestä aloittaminen ollaan tuomassa juuri sen takia, että kopittelut ja välistäjätöt vähenisivät. Tuo sitten taas lisäisi niitä tähän sääntöön, jonka tarkoitus oli nimenomaan päästä niistä eroon.

Tuossa lisäyksessäni oli se ajatus, että vaikka olisikin mahdollisuus aloittaa aina kärjestä, niin samalla kuitenkin olisi järkevää viedä peliä niin pitkälle, että peräpääkin saisi sisäpelivastuuta lisää. Ja näillä säännöillä nimenomaan aitoa sisäpelivastuuta, koska ei tarvitsisi miettiä mihin kohtaan lyöntijärjestys olisi vietävä seuraavaa sisävuoroa ajatellen. Ja sitten, jos kaikki kolme paloa tulisikin ykköskärjellä, niin kakkoskärki pääsisi pelaamaan seuraavan sisävuoron alkupuolella. Eli alkuperäiseen ehdotukseeni verrattuna sisäpelivastuuta tasaisemmin koko joukkueelle, mutta silti mahdollisuus aloittaa kärjestä joka sisävuoro. Aika hyvä kombinaatio minusta.

 

[Masce]

Vs: Sääntömuutokset

Tuossa lisäyksessäni oli se ajatus, että vaikka olisikin mahdollisuus aloittaa aina kärjestä, niin samalla kuitenkin olisi järkevää viedä peliä niin pitkälle, että peräpääkin saisi sisäpelivastuuta lisää. Ja näillä säännöillä nimenomaan aitoa sisäpelivastuuta, koska ei tarvitsisi miettiä mihin kohtaan lyöntijärjestys olisi vietävä seuraavaa sisävuoroa ajatellen. Ja sitten, jos kaikki kolme paloa tulisikin ykköskärjellä, niin kakkoskärki pääsisi pelaamaan seuraavan sisävuoron alkupuolella. Eli alkuperäiseen ehdotukseeni verrattuna sisäpelivastuuta tasaisemmin koko joukkueelle, mutta silti mahdollisuus aloittaa kärjestä joka sisävuoro. Aika hyvä kombinaatio minusta.

Kyllä joukkueet aina lähtisivät kärjestä, jos on mahdollisuus aina lähteä kärjestä. Tuo välimuoto, jossa joskus joutuisi lähtemään kakkoskärjestä olisi kaiketi jo talviharjoittelussa johtanut siihen, että peräpää joka tapauksessa kopiteltaisiin pois, ja joukkueet pelaisivat vain kärjellään. Erotuksena vain se, että jos pitäisi päästä kutosen yli, niin tällöin parhaimmassa tapauksessa tulisi pari paloa alkuun, jonka jälkeen kopiteltaisiin numeroon 6 tai 7. Tai Superpesiksen versiossa, jossa olisi vapaa välistäjättö, jätettäisiin vaan miehet välistä, ja kahdella palolla lähdetään rakentamaan toivotaan toivotaan tilanteesta.

Ei tuo siis muuttaisi tuohon alkuperäiseen sääntöön vertailtuna muuta kuin sen, että joissakin lyöntivuoroissa vain kopiteltaisiin enemmän kahdella palolla kutosen yli, koska sen alle jääminen olisi kuolinisku parille sisävuorolle ja ehkä koko jaksolle.

 

[Katsomosta]

Vs: Sääntömuutokset

Jos nykysäännöilla tulee kaksi paloa alkuun, niin helposti kopitellaan loppuun asti. Parempi vaihtoehto on kopitella kuudenteen lyöjään asti ja sitten taas voi riskilläkin yrittää juoksua, kun ei tarvitse "pelata seuraavaa sisävuoroa". Eikä nimenomaan tarvitsisi pelata varovasti "toivotaan toivotaan" -tyylillä, vaan tosissaan yrittäen.

 

[Masce]

Vs: Sääntömuutokset

Jos nykysäännöilla tulee kaksi paloa alkuun, niin helposti kopitellaan loppuun asti. Parempi vaihtoehto on kopitella kuudenteen lyöjään asti ja sitten taas voi ilman riskiä yrittää juoksua, kun ei tarvitse "pelata seuraavaa sisävuoroa". Eikä nimenomaan tarvitsisi pelata varovasti "toivotaan toivotaan" -tyylillä, vaan tosissaan yrittäen.

Veikkaisin tuossa erona olevan ainoastaan sen, että siinä missä nykysäännöillä kahdella palolla ollaan numerossa viisi ja kentällä pelaajia, niin nykysäännöillä tuossa yritetään edelleen miestä kotiin. Tällöin jotkut joukkueet kopittelevat seuraavalla kierroksella peräpään pois, jotkut pelaavat sieltä yhdellä palolla, jotkut kaikilla kolmella.

Sinun versiossasi, kun numerolla viisi olisi kentällä miehiä kahdella palolla, niin mieluummin tällöin kopitetaan kenttä tyhjäksi ja viedään kutosen yli, jotta seuraavakin kierros päästään aloittamaan kärjestä, koska jos kaveri pääsee joka vuoro aloittamaan kärjestä, niin annat siinä valtavan tasoituksen, jos joudut yhdenkin vuoron aloittamaan numerosta neljä tai viisi - puhumattakaan useammasta vuorosta. Tuo sääntö siis lisäisi kopitteluja sääntöön, jossa ne pyritään vähentämään minimiin.

Samaten jos vuoro jäisi numeroon neljä, niin pitäisikö seuraavalla kierroksella päästä myös kuusi numeroa eteenpäin, jotta voisi seuraavan kierroksen aloittaa kärjestä? Vai kun yhden vuoron jälkeen jää numeroon neljä, niin pitäisikö tehdä pika-pikaa tahallaan palot ennen kuin kärki lähtee uudelleen, jotta vuoro ei jäisi jälleen kärkeen jos aina pitäisi päästä numeron kuusi yli? Sääntö menee hämäräksi siinä vaiheessa, kun kerran jäät alle kuuden.

Jos jäät numeroon neljä esimerkiksi, ja pitää päästä numeron kuusi yli, niin joukkueet tekisivät tällöin tahallaan kolme paloa ennen kärkeä, jotta seuraavakin vuoro ei jäisi pahaan paikkaan. Jos taas numerosta neljä alkaen pitäisi viedä kuusi lyöjää eteenpäin, jotta seuraavan kierroksen voisi aloittaa kärjestä, niin joukkueet nimenomaan kopittaisivat nuo kuusi välistä, ja rakentaisivat vasta kärjestä, koska pääsisivät tällöin joka tapauksessa aloittamaan seuraavan vuoron jälleen kärjestä.

Ymmärrän mitä tuolla lisäykselläsi haet, mutta se yhdistäisi lopulta vain kaksi eri sääntöä, joista se toisi molempien sääntöjen huonot puolet esiin, kun alettaisiin pelaamaan prosenttipeliä voitosta.

 

[Katsomosta]

Vs: Sääntömuutokset

Jos nykysäännöilla tulee kaksi paloa alkuun, niin helposti kopitellaan loppuun asti. Parempi vaihtoehto on kopitella kuudenteen lyöjään asti ja sitten taas voi ilman riskiä yrittää juoksua, kun ei tarvitse "pelata seuraavaa sisävuoroa". Eikä nimenomaan tarvitsisi pelata varovasti "toivotaan toivotaan" -tyylillä, vaan tosissaan yrittäen.

Sinun versiossasi, kun numerolla viisi olisi kentällä miehiä kahdella palolla, niin mieluummin tällöin kopitetaan kenttä tyhjäksi ja viedään kutosen yli, jotta seuraavakin kierros päästään aloittamaan kärjestä, koska jos kaveri pääsee joka vuoro aloittamaan kärjestä, niin annat siinä valtavan tasoituksen, jos joudut yhdenkin vuoron aloittamaan numerosta neljä tai viisi - puhumattakaan useammasta vuorosta. Tuo sääntö siis lisäisi kopitteluja sääntöön, jossa ne pyritään vähentämään minimiin.

Kyllähän nykysäännöilläkin on olemassa tuo mahdollisuus, että kaveri pääsee aloittamaan kärjestä ja sinulla jää lyöntivuoro huonoon paikkaan, jos otat tuossa kohtaa riskin kahdella palolla.

Samaten jos vuoro jäisi numeroon neljä, niin pitäisikö seuraavalla kierroksella päästä myös kuusi numeroa eteenpäin, jotta voisi seuraavan kierroksen aloittaa kärjestä? Vai kun yhden vuoron jälkeen jää numeroon neljä, niin pitäisikö tehdä pika-pikaa tahallaan palot ennen kuin kärki lähtee uudelleen, jotta vuoro ei jäisi jälleen kärkeen jos aina pitäisi päästä numeron kuusi yli? Sääntö menee hämäräksi siinä vaiheessa, kun kerran jäät alle kuuden.

Jos jäät numeroon neljä esimerkiksi, ja pitää päästä numeron kuusi yli, niin joukkueet tekisivät tällöin tahallaan kolme paloa ennen kärkeä, jotta seuraavakin vuoro ei jäisi pahaan paikkaan. Jos taas numerosta neljä alkaen pitäisi viedä kuusi lyöjää eteenpäin, jotta seuraavan kierroksen voisi aloittaa kärjestä, niin joukkueet nimenomaan kopittaisivat nuo kuusi välistä, ja rakentaisivat vasta kärjestä, koska pääsisivät tällöin joka tapauksessa aloittamaan seuraavan vuoron jälleen kärjestä.

Joo, tuo jäi vielä minun ehdotuksessa auki. Ajatukseni oli, että jos on joutunut aloittamaan muualta kuin kärjestä, niin seuraavan sisävuoron voisi aloittaa automaattisesti kärjestä.

Ymmärrän mitä tuolla lisäykselläsi haet, mutta se yhdistäisi lopulta vain kaksi eri sääntöä, joista se toisi molempien sääntöjen huonot puolet esiin, kun alettaisiin pelaamaan prosenttipeliä voitosta.

Hyvää pohdintaa, kiitos siitä. Olen vain harrastelija-puuhastelija-katsoja, joka yrittää keksiä parannusehdotuksia ilman sen suurempaa itsekrittiikkiä ja loppuun asti miettimistä. Hyvä kun joku kommentoi ja kertoo mihin ehdotukseni voisi ehkä pahimmillaan johtaa.

 

[Masce]

Vs: Sääntömuutokset

Ymmärrän mitä tuolla lisäykselläsi haet, mutta se yhdistäisi lopulta vain kaksi eri sääntöä, joista se toisi molempien sääntöjen huonot puolet esiin, kun alettaisiin pelaamaan prosenttipeliä voitosta.

Hyvää pohdintaa, kiitos siitä. Olen vain harrastelija-puuhastelija-katsoja, joka yrittää keksiä parannusehdotuksia ilman sen suurempaa itsekrittiikkiä ja loppuun asti miettimistä. Hyvä kun joku kommentoi ja kertoo mihin ehdotukseni voisi ehkä pahimmillaan johtaa.

Eipä mitään. Mukavaahan näitä on pohtia ja keskustelu pesäpallon eteen on aina hyvästä. Ennen kuin muutoksia aletaan johdossa tekemään, pitäisi olla tiedossa, että mihin suuntaan peliä nimenomaan halutaan viedä. Jos halutaan päästä kopitteluista eroon aloittamalla aina kärjestä, kuten liitto on meinannut, niin silloin pitää hyväksyä se, että se johtaa entistä vahvempaan erikoistumiseen sisäpelissä, osaltaan aiheuttaa jo jonkinlaisia ulkopelijokereita, sekä tekee nuorten murtautumisesta lajin huipulle huomattavasti paljon vaikeampaa.

Itsellä on vähän tunne, ettei sääntöjen muokkaajat tuolla jossain norsunluutornissaan edes tiedä, mihin suuntaan haluavat lajia viedä. Ovat vain todenneet, että muutoksia pitää tehdä, ja ovat vain muuttamassa jotain ajattelematta yhtään sen tarkemmin, mihin se tulisi johtamaan. Tästä kertoo myös se, että viime talven lisäksi he pyytävät jälleen apuja ja ehdotuksia sääntömuutosten suhteen. Lisäksi nuo muutokset, joita he olivat pohtineet, olisivat lajin monipuolisuuden osalta ehkä pahinta mahdollista sorttia. Kopitteluista päästäisiin eroon joo, mutta uusien ja nuorten tähtien kehittyminen tehtäisiin entistä vaikeammaksi sekä lajia vietäisiin todella rajusti monipuolisuudesta erikoistumiseen. Johon se toki on ollut jo matkalla, mutta nuo muutokset löisivät sen viimeisenkin niitin asialle.

Nuo suunnitellut muutokset ehkä kuulostavat ja näyttävät hyvältä heti-tässä-nyt, mutta pitkällä tähtäimellä ne kosahtaisivat vain entistä pahemmin kasvoille.

 

[Katsomosta]

Vs: Sääntömuutokset

Ennen kuin muutoksia aletaan johdossa tekemään, pitäisi olla tiedossa, että mihin suuntaan peliä nimenomaan halutaan viedä.

Tuosta olen ihan samaa mieltä. Minun mielestäni tähän suuntaan:
1. Mahdollisuus nykyistä enemmän keskittyä pelaamaan vain kulloistakin sisävuoroa ilman, että tarvitsisi "himmailla" tai varmistella eli pelata samalla jo sitä seuraavaa vuoroa.
2. Tahallinen kopittelu nykyistä vähemmäksi.
3. Sisäpelivastuuta nykyistä enemmän myös peräpäälle.

Vieläkin olen sitä mieltä, että tuo yllä oleva jalostettu ehdotukseni voisi ainakin jossain määrin täyttää nämä vaikeasti yhteen sovitettavat tavoitteet.

 

[Masce]

Vs: Sääntömuutokset

Ennen kuin muutoksia aletaan johdossa tekemään, pitäisi olla tiedossa, että mihin suuntaan peliä nimenomaan halutaan viedä.

Tuosta olen ihan samaa mieltä. Minun mielestäni tähän suuntaan:
1. Mahdollisuus nykyistä enemmän keskittyä pelaamaan vain kulloistakin sisävuoroa ilman, että tarvitsisi "himmailla" tai varmistella eli pelata samalla jo sitä seuraavaa vuoroa.
2. Tahallinen kopittelu nykyistä vähemmäksi.
3. Sisäpelivastuuta nykyistä enemmän myös peräpäälle.

Vieläkin olen sitä mieltä, että tuo yllä oleva jalostettu ehdotukseni voisi ainakin jossain määrin täyttää nämä vaikeasti yhteen sovitettavat tavoitteet.

Nuo kaksi ensimmäistä ratkeavat jo pelkästään aina kärjestä lähdöllä. Omasta mielestäni - kuten olen tuonut aiemmissa kirjoituksissani jo esille - tuo tappaisi tuon kakkoskärjen käyttämisen hienouden pesäpallosta kokonaan. Samaten yhdellä vai kahdella kärjellä pelaamisen kysymyksen. Ja kun on pelinjohtajia tässä talvikauden aikana tullut haastateltua, niin ilmeisesti se veisi pelaamista erittäin vahvasti yhdellä kärjellä pelaamiseen sekä loisi ulkopelijokerit lyöntijärjestyksen peräpäähän.

Jos halutaan pitää kiinni edelleen kakkoskärjellä pelaamisesta, niin parhaiten ja yksinkertaisimmin se ratkaistaisiin vain sillä, että lisäkierroksille vaadittavien juoksujen määrä nostettaisiin niin korkeaksi, että ykköskärjen pääkotiuttajilla ei tuota pystytä rikkomaan ilman läpilyöntejä. Tämä sitten pakottaisi joukkueet rakentamaan peliä myös kakkoskärjestä, jos kärki toimisi niin hienosti, että tuolta se nykyinen kaksi juoksua syntyisi, mutta lisäkierrosten raja olisikin kolmessa. Neljään nostaminen taasen toisi mukaan sen elementin, että peli muuttuisi entistä yllätyksellisemmäksi, kun olisi pakko hakea läpilyöntejä jo vaihtotilanteissa, jotta lisäkierroksille päästäisiin. Prosenttipeliin uskovat voisivat silti edelleen pelata noita 2-3 juoksun lyöntivuoroja, mutta ne eivät venyisi kopitteluineen niin pitkiksi kuin nykyään.

 

[Katsomosta]

Vs: Sääntömuutokset

Ennen kuin muutoksia aletaan johdossa tekemään, pitäisi olla tiedossa, että mihin suuntaan peliä nimenomaan halutaan viedä.

Tuosta olen ihan samaa mieltä. Minun mielestäni tähän suuntaan:
1. Mahdollisuus nykyistä enemmän keskittyä pelaamaan vain kulloistakin sisävuoroa ilman, että tarvitsisi "himmailla" tai varmistella eli pelata samalla jo sitä seuraavaa vuoroa.
2. Tahallinen kopittelu nykyistä vähemmäksi.
3. Sisäpelivastuuta nykyistä enemmän myös peräpäälle.

Vieläkin olen sitä mieltä, että tuo yllä oleva jalostettu ehdotukseni voisi ainakin jossain määrin täyttää nämä vaikeasti yhteen sovitettavat tavoitteet.

Nuo kaksi ensimmäistä ratkeavat jo pelkästään aina kärjestä lähdöllä.

Kyllä, mutta tuo kolmas ei. Siksi esitinkin sitä "kuuden lyöjän sääntöä" eli silloin kun aloitetaan kärjestä, on päästävä lyöntijärjestyksessä kuuden pelaajan yli ennen kolmatta paloa, jotta saisi oikeuden aloittaa myös seuraava vuoro numerosta 1. Eli ei ihan automaattisesti aina kärjestä, vaan peräpääkin joutuisi/pääsisi paremmin ja aidommin osallistumaan sisäpeliin. Näin ainakin tällä hetkellä naiivisti(?) uskon.

Ehkä voisit kysellä pelinjohtajilta tällaisen version järkevyydestä.

 

[Robihuu]

Vs: Sääntömuutokset

Minustakin kerrassaan hyvä ketju, ja mm. Masce on näemmä onnistunut varsin pitkälle kiteyttämään omatkin ajatukseni. Jotakin pientä lisää.

1) Ongelma ei minustakaan ole yleisesti ottaen pelien pituuksissa vaan pikemmin ennalta arvattavassa kopittelussa – ja siinä, miten vähän lyöntijärjestysten peräpää saa vastuuta.
2) Pidän kiehtovana, että pesikseen jäisi järkeiltävää pelinjohtajalle myös siinä, mihin kohtaa lyöntijärjestys jää. Mutta tämän järkeilyn ei pitäisi johtaa nykyisessä määrin passiivisuuteen siinä vuoroparissa, jota juuri silloin pelataan.
3) Muutoksia ei pidä tehdä hätiköidysti vaan pitäisi tehdä pitkän ajan linjauksia, mihin suuntaan lajia halutaan kehittää. Ensi kaudelle voisi riittää se, että kierroksella pitäisi syntyä kolme juoksua kahden sijaan, jotta lyönnit jatkuisivat 9 + 3 lyöjän jälkeen. Tämä muutos aktivoisi eikä vielä varsinaisesti liikaa vaikuttaisi perusasetelmiin, jotka pitäisi olla tiedossa jo ennen kuin joukkueita ryhdytään kasaamaan. Jos tämä katsottaisiin oikeansuuntaiseksi liikkeeksi, voisihan tätä ajan myötä viedä vielä pitemmälle, vaikkapa niin että kolme juoksua pitäisikin syntyä yhdeksällä lyöjällä, jotta lyönnit voisivat jatkua siinä vuoroparissa (mikäli ei ole tullut kolmea paloa). Nykyisten tulostaulujen aikana ei ole vaikeuksia pitää yleisöä mukana siitä, kuinka monta lyöjää on jäljellä, ellei lisäjuoksuja kerry. Mitä tämä hyödyttäisi? A) Sisäpeli aktivoituisi. B) Pelaajat joutuisivat nykyistä useammin yllätyksellisten tilanteiden eteen, ja juuri sitä ainakin itse kaipaisin.
4) Toki sarjapisteiden kokonaislukumäärälläkin voisi pelata ja sallia myös tasapeli. Nykykäytännössä vierastan etenkin sitä tilannetta, jossa toisella jaksolla joukkue B:n pistemääräksi on jo varmistunut pyöreä nolla, ja silti peli jatkuu, kun joukkue A yrittää neljännen tasoittavalla kääntää tasuria ja kahta pinnaa jaksovoitoksi ja kolmeksi pisteeksi. Jos B majailee sarjataulokossa aivan toisaalla kuin A, niin B:lle on yhdentekevää, päättyykö jakso tasan vai tuleeko siitä tappio.

Isossa kuvassa: Tehdään mitä tehdään, olisi ensin syytä pysähtyä pohtimaan, mitä oikeasti laajasti halutaan. Ottelun lyhentämisvaatimuksesta on nyt tullut mantra, jota hoetaan.

 

[Robihuu]

Vs: Sääntömuutokset

Ja vielä selvennökseksi omaan heittooni neloskohdassa: Siis jos ottelussa jaettaisiinkin neljä pistettä, mainitsemassani A & B -tapauksessa B:llä olisi loppuun asti motivaatio pyrkiä tasapeliin, koska se tuottaisi sille yhden pinnan: A 3 p - B 1 p. Mutta jos A onnistuisi voittamaan myös toisen jakson, pistejako menisi A 4 p - B 0 p...

 

[Katsomosta]

Vs: Sääntömuutokset

2) Pidän kiehtovana, että pesikseen jäisi järkeiltävää pelinjohtajalle myös siinä, mihin kohtaa lyöntijärjestys jää. Mutta tämän järkeilyn ei pitäisi johtaa nykyisessä määrin passiivisuuteen siinä vuoroparissa, jota juuri silloin pelataan.

Edellä esittämäni "kuuden lyöjän sääntö" vastaa tähän -> järkeilyn varaa jää, mutta ei niin paljon ja passivoittavasti kuin nyt.