Tämä Kaijansinkon tapaus on mietityttänyt kovin ja tässä on vähän omia ajatuksia asiasta ja täysin ulkopuolisen pesänpallon katsojan pohdintaa siitä, mikä tässä olisi ratkaisu. Asiasta en toki tiedä muuta kuin sen, mikä on julkisuudessa ollut esillä.
Lähtökohtana on se, että Petri Kaijansinkko on itse myöntänyt laittaneensa seksuaalissävytteisiä viestejä nuorelle pelaajalle ollessaan Raumalla pelinjohtajana ja kertonut, että nämä viestit olivat seksuaalista häirintää. Rikosilmoitusta asiasta ei ole tuolloin tehty, jolloin siitä ei ole saatu tuomioistuimesta ratkaisua, onko teko täyttänyt jonkin rikoksen tunnusmerkistön. Niiden tietojen mukaan, jota julkisuudessa on ollut, ollaan kyllä lähellä myös rikoksen tunnusmerkistön täyttymistä. Itse pohdin seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön täyttymistä.
Seksuaalisen hyväksikäytön suojaikäraja on 18-vuotta, eikä 16-vuotta niin kuin lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä. Rikoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta ratkaisevaa on se, onko nuori ollut alle 18-vuotias. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön voi syyllistyä henkilö, jonka määräysvallassa tai valvonnan alla nuori on, tai muussa näihin rinnastettavassa alisteisessa asemassa. Tunnusmerkistössä tuodaan erikseen esille koulu tai muu laitos, mutta asemaa ei ollut rajattu pelkästään näihin instituutioihin. Oikeuskäytännössä urheiluvalmentajan on katsottu olevan tällaisessa asemassa. Kaijansinkon tapauksessa valta-asemaa korostaa se, että pesäpallossa pelinjohtaja valitsee myös kokoonpanot otteluun, jolloin hän on päättänyt, saako tyttö yleensä pelata.
Tunnusmerkistön mukaan valta-asemassa olevan tulee asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa nuori sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi. Julkisuudessa olevien tietojen mukaan sukupuoliyhteyttä tai koskettelua ei olisi tapahtunut. Tässä on kuitenkin huomioitava, että seksuaaliseksi teoksi lasketaan myös netin välityksellä tehdyt seksuaaliset teot. Esimerkiksi jotkut kuvat tai videot ja täyttävät tunnusmerkistön. Viestien sisällöstä, joita en siis tiedä, riippuu olisiko ne jo katsottava sellaiseksi, joiden perusteella nuori tyttö on joutunut alistumaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavan seksuaalisen teon kohteeksi.
Lisäksi merkittävää on, että Seksuaalisen hyväksikäytön yritys on myös säädetty rangaistavaksi. Eli Kaijansinkon ei ole tarvinnut ryhtyä seksuaaliseen tekoon, vaan riittävää on, että hän olisi yrittänyt ryhtyä esimerkiksi lähettämällä niissä viesteissä ehdotuksia tällaisista teoista.
Tätä taustaa vasten on käsittämätöntä, että Raumalla on annettu Kaijansinkon itse irtisanoutua. Merkitystä ei ole sillä, että hän on ilmeisesti tosiasiallisesti saanut potkut vaan, miltä se näyttää ulospäin. Ilman muuta hänen työsuhteensa olisi pitänyt purkaa. Tiedotteessa ei olisi ollut välttämätöntä mainita seksuaalista häirintää, mutta on mielestäni täysin selvää, että olisi pitänyt tuoda esille, että purkaminen on johtunut siitä, että Kaijansinkko on rikkonut velvollisuuksiaan vakavasti. Lisäksi aseksuaalisesta häirinnästä olisi pitänyt tehdä virallinen ilmoitus liittoon ja liiton olisi tuolloin pitänyt selvittää asia ja määritellä, missä tehtävissä Kaijansinkko voi tulevaisuudessa toimia pesäpallon parissa. Tällainen peittely ja kaverin suojeleminen on aivan käsittämätöntä toimintaan seuralta ja liitolta. Lisäksi nuorelle olisi pitänyt hakea kriisiapua seuran kustannuksella ja avustaa häntä tarvittaessa rikosilmoituksen tekemisessä.
Edelleen aivan käsittämätöntä toimintaa Jyväskylän Kirittäriltä, siinä että he ovat ottaneet Kaijansinkon valmentamaan nuoria tyttöjä, vaikka ovat tienneet, että hän on syyllistynyt vain vähän aikaisemmin seksuaaliseen häirintään. Ajankohta on sinänsä mielenkiinteinen, että laki lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä tuli voimaan 1.5.2014, joka antoi urheiluseuroille oikeuden pyytää lasten kanssa toimivilta rikosrekisteriotteen, vaikka nämä eivät olisi työsuhteessa. Työsuhteisilta tämä on ollut voimassa jo paljon aikaisemmin. Kun laki tuli voimaan, oli julkisuudessakin paljon keskustelua siitä, mitä oikeushyvää laki suojaa. Rikostaustan selvittäminen suojaa oikeushyvänä mm. lasten ja nuorten turvallista osallistumista harrastuksiin ja sitä, että heidän henkilökohtaista koskemattomuuttaan kunnioitetaan. Tarkoitus on, että sellaista henkilöä ei oteta työskentelemään nuorten kanssa, jolla näkyisi rikosrekisterissä seksuaalirikosmerkintöjä. Vaikka Kaijansinkon rikosrekisteriote olisi ollut puhdas, on Kirittärillä riidattomasti ollut tieto, että Kaijansinkko on seksuaalisesti häirinnyt joukkueessaan olevaa nuorta henkilöä vain vähän aikaa sitten ennen kuin hän on tullut Kirittäriin töihin. Tällöin häntä ei missään tapauksessa olisi saanut ottaa työskentelemään nuorten tyttöjen kanssa. Tilanteessa on punnittavana vastakkain Kaijansinkon oikeus tehdä työtään, jossa hän on ilmeisen hyvä ja nuorten oikeus saada urheilla turvallisesti ja ilman riskiä seksuaalisestä häirinnästä. On täysin selvää, että nuorten suojelemisen oikeushyvä on painavampi.
Mielestäni Kirittärien toimintaa arvioidessa merkitystä ei ole sillä, vaikka jälkikäteen selviäisi, että Kaijansinkko todella on parantanut tapansa, eikä olisi syyllistynyt vastaaviin tekoihin. Urheiluseuran ei missään tilanteessa pitäisi asettaa nuoria alttiiksi tällaiselle vaaralle. Mielenkiintoista on taas spekulointi sillä, että jos Kaijansinkko olisi Kirittärissä syyllistynyt vastaaviin tekoihin, mikä olisi seuran vahingonkorvausvastuu, kun he ovat tietoisesti asettaneet nuoret tytöt alttiiksi vaaralle antamalla Kaijansinkon työskennellä heidän kanssaan.
Mikä tähän sitten olisi paras ratkaisu. Tietenkin paras olisi, että Kaijansinkko tajuaisi erota tehtävästään. Käsitykseni mukaan hänen toiminen pelinjohtajana vahingoittaa joukkuetta. Keskusteluissa on tullut esille ajatuksia anteeksiantamisesta ja että ihmisille pitäisi antaa toinen mahdollisuus. Mielestäni tässä ei ole kysymys siitä. Totta kai ihmiselle tulee antaa anteeksi ja Kaijansinkon toimintaa pesäpallon parissa ei tulisi ikuisuudeksi estää. Jos liitto olisi toiminut oikein, se olisi keskustellut seuran ja Kaijansinkon kanssa, missä tehtävissä hänen on mahdollista edelleen toimia. Hänen ei tulisi kuitenkaan sallia työskennellä nuorten kanssa, varsinkaan nuorten tyttöjen kanssa. Seura on vastuussa siitä, että se takaa nuorille turvalliset harjoitusmahdollisuudet. Nyt Kirittäret ei mielestäni toimi sen mukaisesti.
Tietenkin eri asia on, voiko Kaijansinkon työsuhdetta purkaa. Oma ajatukseni tarkemmin perehtymättä työlainsäädäntöön on, että irtisanominen voisi olla vaikeaa, ellei mahdotonta, sillä Kirittäret ovat tienneet, mitä Kaijansinkko on tehnyt jo ennen hänen palkkaamistaan. Nyt he ovat jumissa vanhan virheensä kanssa. Asia on tietysti eri, jos jotakin uutta tulisi ilmi.
Kirittärien tilanne on tietenkin hankala. En olisi itse sponsorina tyytyväinen, kun lehdissä komeilee kuvat Kaijansinkosta pelipaita päällä selvittämässä häirintätapaustaan. Tätä kautta he ovat omalla logollaan esillä asiassa. Lisäksi itse en ainakaan lähtisi tukemaan joukkuetta, jonka johto katsoo, että on ok palkata henkilö, joka on vain vähän aikaa aikaisemmin seksuaalisesti häirinnyt nuorta tyttöä. Lisäksi johto ei myöhemminkään ole siirtänyt Kaijansinkkoa pois työtehtäviin, jossa hän ei olisi tekemisissä nuorten tyttöjen kanssa. Eipä taida kiillottaa yrityskuvaa tieto, että he tukevat yhteisöä, joka on osallistunut vakavan asian peittelemiseen.
