Satun olemaan mukana projektissa, joka käsittelee juutalaisia tapoja ja kulttuuria. Kesällä löysin nettiantikvariaatista Leon Urisin kirjan Mila 18, joka tukee loistavasti tuota projektia [kirja nimi viittaa Varsovassa olevaan/olleeseen katuosoitteeseen - ei nuoreen naiseen, ainakaan suoranaisesti]. Exodus lienee Urisin tunnetumpi teos. Mutta entä tämä...?
Kirjassa on kaksi tasoa. Ensiksi se kertoo Varsovan juutalaisista natsiaikana 1930- ja -40 -luvuilla, ja Varsovan ghetosta. Toisaalta se kertoo juutalaisten vuosisataisesta historiasta Euroopassa; heidän kokemastaan alistamisesta, nöyryytyksistä ja vainosta. Eriarvoisuudesta ja ulkopuolisuudesta. Eristämisestä.
Mielestäni tuo pitäisi jokaisen järkevän ja itseään suvaitsevana pitävän ihmisen lukea. Eräs kaverini ihmettelee, miksi juutalaiset eivät PANNEET HANTTIIN, jotta heitä ei olisi lastattu junaan kuin karjaa. Kirja on "kattava" kuvaus juutalaisten historiasta; tuon enempää ei teekään mieli tutustua alistamisen ja vainojen yksityiskohtiin. Välillä pitää pitää taukoa, koska lukeminen käy raskaaksi.
Mitä tulee syyhyn, miksi juutalaiset eivät vastustaneet kiinniottamistaan ja murhaamistaan, niin siihenkin annetaan kirjassa jonkinlainen vastaus. Mutta minulle tärkeämpi kysymys on, miten jotkut kuvittelevat olevansa jotakin kansanryhmää parempia, mitä se sitten tarkoittaakin! Edelleen [on ihmisiä jotka kuvittelevat...]!