Lukeminen kannattaa aina!

[Base B]

Jos mennään dekkareista muihin aiheisiin niin viime aikoina lukemistani kirjoista voin suositella Heather Morris: Auschwitzin tatuoija. Tosipohjainen kertomus Birkenaun tuhoamisleiriltä.

Goodreads: 4,26

Olen lukenut sekä Auschwitzin tatuoijan että Morrisin seuraavan keskitysleirikirjan Cilkan tarina (Goodreads 4,40). Molemmat ovat biofiktiivisia tarinoita eli sekoittavat faktaa ja fiktiota, vaikka pohjana on todellisten ihmisten kohtalot. Nämä kirjat olivat minusta vuoden ehdotonta huippua.

Nesbön kirjoihinkin olen tutustunut. Panssarisydän (Goodreads 4,08) oli hyvä, mutta ruotsiksi lukemastasi Blod på snö (Goodreads 3,52) en erityisemmin pitänyt.

 

[Kaptah]

Olen lukenut sekä Auschwitzin tatuoijan että Morrisin seuraavan keskitysleirikirjan Cilkan tarina (Goodreads 4,40). Molemmat ovat biofiktiivisia tarinoita eli sekoittavat faktaa ja fiktiota, vaikka pohjana on todellisten ihmisten kohtalot. Nämä kirjat olivat minusta vuoden ehdotonta huippua.

Nesbön kirjoihinkin olen tutustunut. Panssarisydän (Goodreads 4,08) oli hyvä, mutta ruotsiksi lukemastasi Blod på snö (Goodreads 3,52) en erityisemmin pitänyt.

Toi Cilkan tarina on minun ehdottomasti luettava. Todellisten ihmisten kohtalo, vaikka siinä olisi fiktiota mukana, kiinnostaa aina. Olen käynyt Auschwitz-Birkenaussa ja osaan kuvitella tapahtumapaikat. Se on todella karu paikka.

Nesbön Harry Hole sarja on sitä parasta. Verta lumella I ja II, luettu kyllä, ovat vähän muuta. Ihan ok nekin.

 

[zala]

Sain luettua Arttu Tuomisen Muistilabyrintti-kirjan. Hieman yli 400-sivuinen dekkari, mukaansatempaava teos kaikenkaikkiaan, huikea toimintakohtaus kirjan loppuratkaisuksi. Vielä en lainannut Tuomisen seuraavaa kirjaa, seuraava luettava on kotikirjastosta löytynyt Donald E. Westlaken Varkaitten tusina. Tiedättehän Westlaken? kirjoitellut huikeita veijariromaaneita. Olen lukenut Varkaitten tusinan aiemminkin mutta siitä on jo aikaa: on hyvä hetki alkaa lukemaan kirjaa uudelleen.

 

[Tilastoniilo]

Arttu Tuomisen Verivelka on ehkä paras hänen tähän asti kirjoittamansa kirja. Hieman Tuomisen kuvauksissa häiritsee lievä yliampuvuus, yhtenä esimerkkinä nuorten suorittamien pahoinpitelyjen raakuus.

 

[Tikka]

Jep, raakoja nuo Tuomisen kuvaukset kyl eittämättä on. Ja hivenen ahdistaa viel sekin, että kuitenkin tuommosta raakuuttaa tapahtuu oikeessakin maailmassa, Suomessakin, valitettavasti....

Siksipä muutaman Tuomisen jälkee meinasinkin jotain kevyempää kesäluettavaa välil!
Pitäskö kokkeilla Päätaloa? Vai onko kellään heittää mitään mielenkiintost elämäkertaa, henkilökuvaa, tarinaa? Tyyliin Kimi Räikkönen, Loiri, Joukainen...

Nyt ei ole oikeen tullu viime aikoina mittään...

Muistatteko muuten lapsuudest/nuoruudest omia kirjoja? Viisikko ja Seikkailukirjat! Ja SOS?
Tuli luettuu sillon aikonaan kouluikäsenä nuo kaikki. Aika jännää, että kun kattelin tyttären kirjastokassia viimeks, niin sieltähän löyty samoja kirjoja! Sukupolvelta toiselle. Toki nykynuorten kirjastosta löytyy Harry Potteria sun muuta, mikä mulle Georgian kieltä...

Kaveri joku aika sitte sano lukeneensa nyt aikuisena uudestaan muutaman, kun hänelkin jälkikasvu oli lukenut samoja omia nuoruuden aikasia teoksia. Pitäsköhän ittekin?

Lukemisiin!

 

[kontiola]

Terve Tikka!
Itse myös kaipasin jotain ihan kepeää ja rupesin lukemaan Kirsti Mannisen ja Jouko Raivion dekkareita, jotka sijoittuvat 1860-luvulle ja siitä eteenpäin. Niitä nyt voisi ihan suositella. Ei mitään elämää suurempaa, mutta pitävät otteessaan kyllä. Sopivassa suhteessa tapahtumakäänteitä ja ajankuvaa. Ai niin, myös Boris Akuninin Erast Fandorin-dekkarit ovat ehdottoman mainioita. Ne sijoittuvat 1900-luvun alun Moskovaan ja vähän muuallekin. Turkkilainen gambiitti, Leviatanin purjehdus, Patasotilas jne. Ne voi lukea oikeassa tai väärässä järjestyksessä, ei sillä kauheasti väliä ole.

Mitään mehevää elämäkertaa en nyt kyllä keksi, mutta klassikkolinjalta suosittelisin Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaa. Siinä ainakin hyvää tarinaa riittää.

Yksi omista lapsuuden suosikeista oli tämä Jennings-sarja, jota joku iäkkäämpi kirjastonhoitaja kerran keksi suositella ja jota piti muistaakseni tilata kirjavarastosta: Jennings (kirjasarja) – Wikipedia

 

[Tilastoniilo]

Suosittelen Peter Jamesin Roy Grace-jännäreitä. Sarjassa on aina eri tarina, mutta henkilökohtainen elämä jatkuu oman tarinanaan. Kun lukee ensimmäisen ja 99 %:n varmasti tykästyy, niin luettavaa sen jälkeen piisaakin. Ei muuta kuin kirjastosta varaamaan.

Peter James – Wikipedia

fi.wikipedia.org

 

[zala]

Olen lukenut nimimerkin kontiola suosittelemia Boris Akuninin kirjoittamia teoksia, hänen kirjoittamansa kirja nimeltään Asaselin salaliitto löytyy omasta kirjahyllystäni. Yhdyn suositteluihin, siitä on aikaa kun viimeksi luin Akuninia mutta muistikuva siitä on vahva että olivat oikein mukavaa luettavaa. En usko että lukija pettyy, Akunin on eräs kirjalijoista jonka nimen olen erityisesti laittanut mieleeni.

Käväisin kirjastossa, otin vaarin keskustelija Tilastoniilon suosituksista ja lainasin Peter Jamesin kirjoittaman kirjan Kuoleman kanssa ei kujeilla. Käsittääkseni on ensimmäinen Jamesin kirjoittamista kirjoista. Tarkoitus olisi lukea tämä seuraavaksi, juuri nyt minulla on toinen kirja kesken.

Ja sitten oma suositteluni jonka jossakin viestissä jo mainitsin: Donald E. Westlake. Jos aikoo lukea Westlaken teoksen niin kirjavalinnassa on syytä olla tarkkana, on valittava teos jossa seikkailee John Dortmunder niminen mies. Niitä kirjoja joissa päähenkilönä on Parker ei kannata lukea, ne eivät ole niin hauskoja. Toki Westlakella on muutama muukin hyvä kirja jossa ei ole Dortmunderia mutta Dortmunderista on hyvä aloittaa. Dortmunder on New Yorkista oleva konna ja heti alkuun on sanottava että Dortmunder ei ole väkivalta-rikollinen, on vain konna joka varastaa. Tyypillinen tilanne Westlaken kirjoissa on se että alkuunsa kootaan rosvoporukkaa joissa on keikoilla vaadittavia erikoisosaajia. On kassakaappi/lukkomies, on autokuski ja niin edelleen. Dortmunder on suunnittelija: hän aina keksii keinon kuinka ryöstö voidaan suorittaa kaikenlaisista turvajärjestelyistä huolimatta. Dortmunderin suunnitelmat ovat nerokkaita mutta hänellä tapaa olla huono tuuri, aina jotakin pientä sattuu. Westlaken henkilökuvaukset ovat mainioita ja tarinaa on mukava seurailla. Ei ollenkaan raskasta luettavaa, päinvastoin. Ja jos joku ajattelee tutustua Westlaken teoksiin niin optimaalista olisi lukea ihan ensimmäiseksi kirja nimeltään Kuuma kivi. Ei siksi että se olisi paras vaan siksi että se on ensimmäinen Dortmunder-kirja: tässä lukija pääsee tutustumaan itse Dortmunderiin sekä muuhunkin konnasakkiin joita sitten esiintyy muissakin Westlaken teoksissa. Muun porukan koostumus vähän vaihtelee kirjasta toiseen mutta yleensä aina jos mukana on Dortmunder niin silloin siellä on myös Andy Kelp niminen kaverus.

 

[Kaptah]

Ja sitten oma suositteluni jonka jossakin viestissä jo mainitsin: Donald E. Westlake. Jos aikoo lukea Westlaken teoksen niin kirjavalinnassa on syytä olla tarkkana, on valittava teos jossa seikkailee John Dortmunder niminen mies. Niitä kirjoja joissa päähenkilönä on Parker ei kannata lukea, ne eivät ole niin hauskoja. Toki Westlakella on muutama muukin hyvä kirja jossa ei ole Dortmunderia mutta Dortmunderista on hyvä aloittaa.

Minä suosittelen myös Westlakea. Mutta suosittelen myös noita Parker-kirjoja, ovat tosin hyvin erilaisia kuin Dortmunder-kirjat mutta silti ihan hyviä. Lähtökohta on molemmissa sama eli näkulma on rikollisen.

Pitäskö kokkeilla Päätaloa? Vai onko kellään heittää mitään mielenkiintost elämäkertaa, henkilökuvaa, tarinaa? Tyyliin Kimi Räikkönen, Loiri, Joukainen...

Suosittelen Antti Heikkisen kirjoittamia elämänkertoja. Risainen elämä (Juice), Turjailija - Heikki Turusen elämä ja teot ja Kallio-poika (Kalle Päätalo). On kirjoittanut elämänkerran myös Jaakko Teposta, sitä en ole lukenut.

 

[Tikka]

Jep, kiitoksia vinkeistä. Kävin kans ny lainaamas tuon Kuoleman kans ei kujeilla, sekä pari Manninen/Raivio dekkareita.

Tosta Tuomisesta vielä, niin tässä Silmitön-teoksessa tapahtumapaikkoina mm. yks meikäläisen työkohteista. Tekee jollain taval viel jännemmän viilingin... Olkiluoto siis

Nythän juuri pongasin myös Lauri Johanssonin elämänkerrasta, Late, mainoksen.
Kaipa senkin voisi listalle laittaa 👉

 

[zala]

Hei Tilastoniilo! Aloitin juuri kirjan Kuoleman kanssa ei kujeilla, luin ensimmäisen luvun ja se oli todella ahdistavaa tekstiä. Muuttuuko tämä jossakin vaiheessa kepeämmäksi luettavaksi?

 

[matula]

Kalle Lähteen tuoreet teokset.

 

[Tikka]

Kiitos @zala infosta!
Mä alotankin sit ekaks noilla Mannisen kevyillä... 🙂

 

[Kaptah]

Tosta Tuomisesta vielä, niin tässä Silmitön-teoksessa tapahtumapaikkoina mm. yks meikäläisen työkohteista. Tekee jollain taval viel jännemmän viilingin... Olkiluoto siis

Onkohan missään dekkarissa tapahtumia sijoitettu Hästholmeniin (LO1&LO2)? Minulle ne ovat Olkiluotoa paljon tutummat laitokset.

 

[Tilastoniilo]

Hei Tilastoniilo! Aloitin juuri kirjan Kuoleman kanssa ei kujeilla, luin ensimmäisen luvun ja se oli todella ahdistavaa tekstiä. Muuttuuko tämä jossakin vaiheessa kepeämmäksi luettavaksi?

Olen lukenut koko Roy Grace- sarjan. En muista yksittäisiä teoksia nimen perusteella juurikaan. Katsoin kuitenkin kirjan juonen. Kirjahan on palkittu. Kaikki Jamesin kirjat ovat helppolukuisia eikä tylsiä kohtia ole. Minulla on yksi periaate kirjoja valitessani ja lukiessani. Jos ei ensimmäiset max 50 sivua miellytä, niin paras lopettaa. Mainitusta kirjasta uskallan vetää kuitenkin sen johtopäätöksen, että ahdistavuus vähenee. Tällainen luonnehdinta löytyi netistä:

"Lukijakin kokee klaustrofobisia hetkiä pelätessään arkussa kituvan Michaelin puolesta. Ehtiikö apu ajoissa? Rikostarkastaja Gracelle tilanne on erityisen raskas, sillä hänen oma rakastettunsa on vuosia aikaisemmin kadonnut jäljettömiin. "

Yksi koko sarjan mielenkiintoisimpia asioita on juuri tuo rakastetun kohtalo. En paljasta, mitä siitä selviää, mutta se selviää ihan näissä viimeisimmissä kirjoissa.

 

[zala]

Olen lukenut koko Roy Grace- sarjan. En muista yksittäisiä teoksia nimen perusteella juurikaan. Katsoin kuitenkin kirjan juonen. Kirjahan on palkittu. Kaikki Jamesin kirjat ovat helppolukuisia eikä tylsiä kohtia ole. Minulla on yksi periaate kirjoja valitessani ja lukiessani. Jos ei ensimmäiset max 50 sivua miellytä, niin paras lopettaa. Mainitusta kirjasta uskallan vetää kuitenkin sen johtopäätöksen, että ahdistavuus vähenee. Tällainen luonnehdinta löytyi netistä:

"Lukijakin kokee klaustrofobisia hetkiä pelätessään arkussa kituvan Michaelin puolesta. Ehtiikö apu ajoissa? Rikostarkastaja Gracelle tilanne on erityisen raskas, sillä hänen oma rakastettunsa on vuosia aikaisemmin kadonnut jäljettömiin. "

Yksi koko sarjan mielenkiintoisimpia asioita on juuri tuo rakastetun kohtalo. En paljasta, mitä siitä selviää, mutta se selviää ihan näissä viimeisimmissä kirjoissa.

Joo siis kyllä, tuo arkkujuttu se oli jonka koin ahdistavaksi. En lukenut kirjaa kuin kaksi lukua, tilanne meni kammottavaksi ja ehdin viedä kirjan takaisin kirjastoon. Kun nyt luen tuota viestiäsi niin ratkaisu ei kaduta: en halua kokea klaustrofobisia hetkiä kirjan parissa. Varmasti monille mieleen mutta minulle ei. Pahimmillaan nuo jutut tulevat minulla uniin ja sitä en halua.

Niinpä lainasin kirjastosta uuden kirjan käyttäen hyväksi tämän mainion ketjun suositteluja. Lainasin kaksikon Kirsti Manninen, Jouko Raivio kirjoittaman teoksen nimeltään Punavuoren keisarinna. Hyllyssä oli useampiakin kaksikon teoksia, erään kirjan kansilehdellä näin maininnan siitä että Jouko Raivio olisi kirjoitellut Jerry Cottoneita joka kasvatti kiinnostustani entisestään. Olin takavuosina kovan luokan Jerry Cotton fani ja muutamia Cottoneita mulla on säilyneenä kirjahyllyssä. Ai että ne olivat mainioita seikkaluja. En ole käynyt New Yorkissa mutta välillä Cottonit toimivat minulle New Yorkin oppaina. Katselin aina kartasta samalla missä kaksikko Cotton ja Phil Decker kulloinkin olivat.

 

[Kaptah]

Luen kyllä kaikkea ja dekkarit ehkä etusijalla, mutta minua koukuttaa erityisesti matkakirjat. Ei niinkään sen matkakohteen kuvaaminen vaan se matkan kuvaaminen. Matti Rämön pyöräilykirjat, Kyllikki Villan päiväkirjat, Juha Vakkurin Afrikka-matkat... vanhempiakin Sakari Pälsi, Kai Donner,...

Viimeksi luin tästä aiheesta Emma Vepsän "Asfalttivolgaa etelään". Kuvaus liftausreissusta Moskovasta Kabuliin, Afganistaniin. Kirjastosta on varattuna saman naisen kertomus liftausreissusta Tallinnasta Teheraniin.

Onko palstatovereilla samansuuntaisia mieltymyksiä? Ja löytyykö suosituksia kirjoista?

 

[LBC]

minua koukuttaa erityisesti matkakirjat.

Jep, nuo on mielenkiintoisia, kun sattuu kohdalle. Pitäisi haalia noitakin enemmän luettavaksi, kunhan ehtisi.
Jukka Salmiseltakin on ilmestynyt aika hurja kuvaus maailman ympäri polkemisesta. Erkki Lampenin 4 retkeä läpi Suomen on kepeä luettava, miten tehdään pitkää matkaa kävellen, hiihtäen, pyöräillen ja meloen.
Sitten vaikka ihan fiktiivinen Rosa Liksomin hytti nro 6 on tavallaan myös matkakirja.

Onko ketään koskaan napannut SciFi? Nuorempana olin ihan innostunnut noista, mutta en enää niin hirveästi, tosin dystooppiset kuvaukset maailman muutoksesta ovat kiinnostaneet jonkin verran vanhemmalla iälläkin, vaikkapa Hugh Howeyn Siilo, Kassandra Montagin Tulvan jälkeen, tai jopa Risto Isomäen ehkä vähän kömpelöt mutta mielenkiintoiset ennusteet.
Olen pitkään vastannut parhaasta kirjasta, jonka olen lukenut, että se on Isaac Asimovin Säätiö -trilogia. Jatkona luin aikoinaan mielelläni jatkotrilogiankin, jota ei kyl niin kehuttu kriitikoiden puolelta enää. Pitäisi ehkä yrittää etsiä nuo uudelleen ja koelukea, ovatko kestäneet aikaa ja onko mielipiteeni muuttunut.

Miellyttävää tekstiä: Ulla Maija Lundbergin Marsipaanisotilas ja Jää ja tietenkin Henning Mankell, ihan kaikki muutkin kuin Wallander-kirjat.
"Vaikeaa" tekstiä: Jari Tervo. Mutta kun pääsee sisälle, niin sitten onkin mielenkiintoista. Troikka - Ohrana - Myyrä kannattaa ainakin kahlata.

 

[Tikka]

Jari Tervo on toden totta hankalaa tekstiä! Itte luin sitä toistasataa sivua, ymmärtämättä juurikaan mitään...

Mut kuten aiemminkin totesin jo, se olis ehkä pitäny lukea juovuksiin? Kun tod.näk myös raapustettu vähintään pikkupäissään...

Scifi ei oikeen nappaa, eikä ole koskaan napannu. Mutta noi matkakertomukset vois olla kans semmosta kevyempää palettia, raakojen murhien rinnalla. Aika vähän on niitäkin tullu luettua... Neil Hardwickin Neilin lähteillä oon lukenu. Oli ihan viihdyttävä!

Mulla on vielä pöydäl toi Roy Gracen mainittu arkkujuttu. Kyl se täytyy kokeilla...

 

[LBC]

Jos @Tikka haluat selättää Tervon, niin aloita vaikka Jarrusukasta (novelli) ja jatka Loirilla. Siinä on sivuja mutta teksti ei niin täyttä Tervoa. Sitten tuon Troikan kimppuun. Trilogia on kirjoitettu toisessa järjestyksessä, mutta historiallisesti menee noin päin, kuten järjestin. Koljatti on myös sellainen kevyempi Tervo.