Lukeminen kannattaa aina!

[Tilastoniilo]

Sariolan kirjoista kannattaa lukea juuri niitä alkupään teoksia kuten "Totuus on armoton" ja "Ei loitsu eikä rukous". Sariola kirjoitti paljon, viimeisinä elinvuosinaan liian paljon ja nopeasti, koska rahaa piti saada hulvattomaan elämään. Viimeisten kirjojen taso oli heikko.

Päätalon kirjat olen lukenut kaikki. Niistä pitävät ne, jotka haluavat lukea tavallisten ihmisten pikkutarkasti kuvatusta arjesta, erityisesti työn teosta savotoilla ja rakennuksilla. Hänen kirjoissaan kukkii huumori. Ihmiskuvaukset ovat mainioita. Kun lukee yhden Päätalon teoksen, tietää, haluaako lukea lisää. Niistä joko pitää tai ei.

 

[Tikka]

Juup, Sariolan kirjoja oon lukenu muutamia, juur näitä Susikoskia.
Voi ol että oli juuri sitä loppupään tuotantoa, koska mun mielestä ei ollu hurjan hyvä tasosia... Kouluarvosana 7.5 ehkä.

Päätaloja en ole lukenu, mut ehkä vois joskus?

Nyt on menossa kotimaista, porilaisen Arttu Tuomisen piirtämä Labyrintti-trilogia. Eka kirja Muistilabyrintti luettu ja nyt puoles välis toka osa, Murtumispiste. Nää siis trilogian muodos, jokaises kirjas kuitenki itsenäinen tarina. Mut kannattaa lukea aikajärjestykses.

Täytyypä todeta, etten hetkeen ole näin hyviä dekkareita lukenu!
Erittän hyvä juonen kulku ja kuin taitavast tarinat vyyhtiytyy!
Tuominen sijottuu heittämäl Top-5 mun kirjastossa!
Jos dekkareista tykkää, ja on lukenu noita mitä aikasemmin ketjus porukka maininnu, niin isot lukusuositukset!! 👍

 

[kontiola]

Minäkin voin yhtyä Sariola-kehuihin, ainakin valikoitujen kirjojen puolesta. Sellainen, jossa on kolme tarinaa, taisi olla ehdoton suosikkini. Varmaan se oli juuri tuo zalan mainitsema. Sitten oli yksi, jossa ei ollut murhan murhaa. Odottelin sitä vielä kirjan puolessa välissä, mutta ei vain kuulunut. Sekin oli erinomainen.

Elif Shafakin Valkoinen elefantti on hieno myöskin. Istanbulista ja arkkitehti Sinanin oppipojista.

 

[Tikka]

Pitipä oikeen ettiä muistilabyrintista, ja esim. tämmönen kuin Susikoski ja 3 naisen talo, tuli luettua jokunen vuos sitte. Ja kun kattelin, niin sehän on hänen toiseksi viimiseks jääny teos.
Kuuluu siis juuri tuohon Niilon mainitsemaan joukkoon.
Oli kyl tosiaan aika pliisu. Mutta täytyy joskus ottaa lukuun nuo edellä mainitut!

Ensin kuitenkin Tuomisen tuotantoo, noi labyrintit ja sitte otin jo pöydäl valmiiks myös delta-sarjaa...

Leppoisaa sunnuntaita! Lukemisiin!

 

[zala]

Sain luettua loppuun "Laukausten hinta" kirjan. Tämä oli laatudekkari ihan loppuun saakka. Ilman muuta on suositeltavaa luettavaa. Käsissäni olevassa teoksessa on kaksi muutakin kirjaa "Rotat pois laivasta" ja "Revontulet eivät kerro". Lienevät Sariolan tuotannon varhaispäästä olisikohan toinen ja kolmas kirja. Tässä ei siis ole noita Tilastoniilon suosittelemia kirjoja mutta löytyväthän ne kirjastosta.

Sariolan Olavi Susikoski ei ainakaan tuon yhden kirjan perusteella ole mitenkään "rosoinen" hahmo. Sellainen löytyy Raymond Chandlerin kirjoista: dekkari nimeltään Philip Marlowe. Marlowen elämäntavat olivat aika epäsovinnaiset ja hän sai turpiinsa välillä oikein kunnolla. Ai että minä tykkäsin niistä kirjoista. Marlowe saapui kotiinsa myöhään illalla ja alkoi pelaamaan shakkia, pelaili vanhojen mestarien pelejä uudelleen. Näissä kirjoissa oli ihan omanlaisensa tunnelma, lieköhän ollut jo keskusteluaiheena tässä ketjussa?

Edelläolevasta keskustelusta poimin kirjailijan Arttu Tuominen keskustelijan Tikka viestistä. Tämä meni suoraan minun "to read" listalle. Vilkaisin wikipediaa, Labyrintti-kokoelmassa on neljä osaa joten eikös se ole "tetralogi"?

 

[zala]

Kirjoitanpas ketjuun kirjan joka on luokassa "yllättävä löytö" ja sitä positiivisessa mielessä. Kyseessä on Anthony Berkeley nimisen kirjailijan teos nimeltään "Myrkytetyn suklaarasian arvoitus". Tämä on kustannusyhtiö WSOY:n julkaisema dekkari, WSOY julkaisi näitä paljonkin SAPO otsikon alla. Kenties julkaisee vieläkin, en tiedä. No jokatapauksessa, ehkäpä noin 10 vuotta sitten kirja tarttui käteeni kirjaston poistohyllystä. Kirja oli ollut vuosia kirjastossa lainattavissa mutta moitteettomasta kunnosta päätellen sitä oli lainattu erittäin vähän ja niinpä kirja löysi tiensä poistohyllyyn. Näitä tällaisia pehmeäkantisia dekkareitahan on paljon ja valinnan paljoudestakin johtuen oli jäänyt vähälle huomiolle. Kirjailijan nimikään ei tainnut houkuttaa, lienee aika tuntematon. Ja en tiedä saako teosta enää juuri mistään, onko saatavilla jossakin kirjastossa edelleen, en tiedä.

No minä kuitenkin luin kyseisen kirjan ja olen lukenut sen myöhemminkin, kenties kolmestikin sitä en muista mutta kuuluu niihin kirjoihin jonka luen aina uudelleen kunhan edellisestä lukukerrasta on kulunut tarpeeksi pitkä aika. Kerronpas jotakin kirjasta, koitan olla spoilaamatta kovin paljoa. Jotkut yksityiskohdat voin muistaa väärin joten muistelmapalasetkin on vähän sinnepäin, pyrkien lähinnä kertomaan millainen kirja on kyseessä.

Teos sijoittuu ehkäpä 1900-luvun alun Lontooseen. On tapahtunut rikos - joku on syönyt myrkytettyä suklaakonvehtia ja kuollut siihen. Poliisi on tutkinut asiaa aikansa mutta lopettanut tutkimukset ja rikoksen syy on jäänyt ratkeamatta, ketään ei ole siis tuomittu kyseisestä rikoksesta. Kuitenkin joukko ihmisiä, olkoon heitä vaikkapa seitsemän, omaa yhteisen harrastuksen joka liittyy rikoksiin ja niiden selvittelyihin. Heillä on siis aiheen ympärille muodostettu kerho. Tuntuisi hassulta ajatella että ainakaan nykyisin tällaista kerhoa olisi olemassa mutta ehkä tuolloin oli, Lontoossa? Kerhon ei ole mikään työpaikan harrasteluporukka vaan siihen kuuluu aikuisia ihmisiä erilaisista ammattiryhmistä.

Tämä kerho ottaa selvitettäväkseen myrkytetyn suklaarasian arvoituksen, ilman sen kummempia tavoitteita, eihän heillä edes ole mitään virallisesti tunnustettua lainkäyttäjän asemaa. Kukin kerhon jäsen tutkii tahoillaan tapausta aikansa ja heille arvotaan vuorot esittää teoriansa rikoksen ratkaisusta. Tämän lisäksi jokaisen esitelmän jälkeen joku kerhon jäsenistä "opponoi" edellisenä iltana kuultua teoriaa yrittäen todistaa miksi esitetty ratkaisu ei pidä paikkaansa. Muistaakseni myös nämä opponoijat arvottiin. Ja sitten kirjan juttu. Kun joku kerhon jäsen esitti teoriansa, lukija (tai siis ainakin minä) oli täysin vakuuttunut että niinpä! Juuri noin asian on pitänyt tapahtua, kyseessä on hyvä selitys. Mutta seuraavan illan opponentti vetää tyylillä maton ratkaisun alta ja myös lukija (tai siis ainakin minä lukijan ominaisuudessa) on vakuuttunut että eipäs sittenkään, miten saatoinkaan uskoa esitettyyn teoriaan, rikos ei millään ole voinut mennä noin. Tämä kaikki on tulosta kirjailijan loistavasta mielikuvituksesta. Kyseessä on lukunautinto dekkarikirjallisuuden ystävälle.

 

[Kaptah]

Noloa tunnustaa, että vasta pari viikkoa sitten luin Seitsemän veljestä ekaan kertaan. Sehän vei mennessään. Kauhea ajatella, mitä olisin missannut, jollei olisi tullut luettua.

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Kiven Seitsemän veljestä on ensimmäinen suomenkielinen romaani ja todella hieno teos.

 

[Kaptah]

Sain luettua loppuun "Laukausten hinta" kirjan. Tämä oli laatudekkari ihan loppuun saakka. Ilman muuta on suositeltavaa luettavaa. Käsissäni olevassa teoksessa on kaksi muutakin kirjaa "Rotat pois laivasta" ja "Revontulet eivät kerro". Lienevät Sariolan tuotannon varhaispäästä olisikohan toinen ja kolmas kirja.

Sariolan dekkareissa (olen lähes kaikki lukenut) on ongelmana että henkilökuvaus on aika heikkoa, henkilöt ovat samanlaisia ja vähän onttoja.

Kannattaa lukea Sariolan päiväkirjat, reipasta menoa. Niistä löytyy myös se legendaarinen lause: "On taikauskoa ettei Koskenkorva sovi kaurapuuroon".

 

[Tikka]

@zala toden totta, oikees olet! Eli labyrintti-sarjas on neljä tarinaa.
Muistilabyrintti, Murtumispiste, Silmitön ja Leipuri. Siis kvartetti!

Nuo ovat jonos odottamas... 👍

 

[Kaptah]

Päätalon kirjat olen lukenut kaikki. Niistä pitävät ne, jotka haluavat lukea tavallisten ihmisten pikkutarkasti kuvatusta arjesta, erityisesti työn teosta savotoilla ja rakennuksilla. Hänen kirjoissaan kukkii huumori. Ihmiskuvaukset ovat mainioita. Kun lukee yhden Päätalon teoksen, tietää, haluaako lukea lisää. Niistä joko pitää tai ei.

Iijoki-sarja (osa jopa useampaan kertaan, sota-aika) luettu ja samoin myös Koilismaa-sarja.

 

[Kaptah]

@zala toden totta, oikees olet! Eli labyrintti-sarjas on neljä tarinaa.
Muistilabyrintti, Murtumispiste, Silmitön ja Leipuri. Siis kvartetti!

Nuo ovat jonos odottamas... 👍

Olen kaikki lukenut ja hyviä dekkareita ovat.

 

[Kaptah]

Itse luen mieluiten painettuna tekstinä eli kirjana. Onko kukaan tykästynyt äänikirjoihin? Itse tiedän monia mutta toistaiseksi perinteinen vie voiton. En ole vielä äänikirjaa edes kokeillut.

 

[Tikka]

Itse luen mieluiten painettuna tekstinä eli kirjana. Onko kukaan tykästynyt äänikirjoihin? Itse tiedän monia mutta toistaiseksi perinteinen vie voiton. En ole vielä äänikirjaa edes kokeillut.

Ehdottomasti painettu teksti, perinteinen kirja!
Sen verran wanhaa liittoa kuitenkin...

En ole äänikirjoja lukenu, eikä siin o sitä viilist, vaikee ainaki kuvitel... 🤔

 

[zala]

Itse luen mieluiten painettuna tekstinä eli kirjana. Onko kukaan tykästynyt äänikirjoihin? Itse tiedän monia mutta toistaiseksi perinteinen vie voiton. En ole vielä äänikirjaa edes kokeillut.

Niissä tilanteissa joissa luen kirjaa on vaikea kuvitella että kuuntelisin. Tavallisesti pihalla tai kotisohvalla. Minä en vaan osaa istua sohvalla kuuntelemassa äänikirjaa.
Voisin periaatteessa kuunnella äänikirjaa kun ajan autolla tai olen lenkillä tai teen pihatöitä esim leikkaan nurmikkoa. Näinä aikoina olen kuunnellut jotakin podcatia Suplesta (Korporaatio ja Miehet jotka muistavat esimerkiksi) tai Yle Areenasta jotakin vanhoja yleisurheilukilpailuja. Näiden asemesta voisin ihan hyvin kuunnella jotakin äänikirjaa mutta toistaiseksi en ole kuunnellut.

 

[Base B]

Kirjallisuudesta kiinnostuneille pesisfaneille suosittelen Goodreads-sivustoa, jolla ”seikkailen” jopa useammin kuin pesisfoorumilla ja, jolle kirjoitan myös silloin tällöin arvosteluja. Goodreads on kansainvälinen sivusto, mutta suomenkielisiä teoksiakin löytyy lähes 20 000. Kirjoista on lukijoiden arvostelut asteikolla 1-5 tähteä ja halutessaan voi myös jättää kirjallisen mielipiteen lukemastaan teoksesta. Suomenkieliset arvioinnit ovat myös toivottavia, vaikka sivusto on 90 % englanninkielinen.

Sivustolle kirjautunut lukija voi pitää lukemistaan kirjoista henkilökohtaista sivustoa, joka voi olla julkinen tai vain itselle tarkoitettu. Sinne voi myös tagata itselle kirjoja ”Want to Read”, jonka olen kokenut hyödylliseksi. Itse pyrin valitsemaan luettavaksi kirjoja, joiden ka on vähintään 3,5 tähteä, koska olen havainnut selvän korrelaation oman ja yleisen mielipiteen välillä. Silti heikommankin arvosanan saanut kirja voi olla viihdyttävä, jos siinä on itseään kiinnostava aihepiiri.

Joitain esimerkkejä:
Sinuhe egyptiläinen, arvosana ka 4.13 (=erittäin hyvä), perustuu lähes 18000 lukijan arvioon.
Tuntematon Kimi Räikkönen, 3,61 (=melko hyvä), 2452 ratings, 210 reviews
Teemu Selanne: My Life, 3,35 (=no joo), 37 ratings, 6 reviews
Lyöjäkuningas Sami Joukainen, 3.13 (=melko heikko), 8 ratings, 1 review.

Susikoski-sarja, josta tässä ketjussa on kirjoitettu paljon, on arvosteltu melko vaatimattomaksi, yleensä noin kolmen tähden arvoiseksi. Tosin arvioijia on verrattain vähän, joten sattuman osuus on suuri. Ja on hyvä muistaa, että kyseessä on aina henkilökohtainen mielipide ja, että parhainkin kirja on jonkun mielestä yhden tähden arvoinen inhokki ja päinvastoin.

 

[kontiola]

Goodreadsissä käyn itsekin silloin tällöin, vaikken kyllä ole ottanut läheskään kaikkia tehoja irti. Ihan kiva paikka saada osviittaa hyvistä lukukirjoista se on kyllä.
Äänikirjojen suhteen Tikka ja zala tiivistivät omatkin ajatukseni aika lailla täsmälleen.
Ja ajatus vaikka kuinka hyvästä kirjasta, jonka lukee maneerinen näyttelijä, on lähinnä kauhistuttava... Seitsemään veljekseen sain kyllä ystävältä hyvän neuvon "lue sitä välillä ääneen". Hän itse lukikin joitakin vuosia sitten omille lapsilleen ääneen Seitsemän veljestä, Kolme muskettisoturia, Välskärin kertomukset ja muitakin klassikkoja.. Siinä on ollut asennetta! Hm. nuo kaksi jälkimmäistä ovat itseltäni vieläkin lukematta... Mitähän goodreads niistä sanoo?

 

[Kaptah]

Kirjallisuudesta kiinnostuneille pesisfaneille suosittelen Goodreads-sivustoa, jolla ”seikkailen” jopa useammin kuin pesisfoorumilla ja, jolle kirjoitan myös silloin tällöin arvosteluja.

Tuohon on pakko tutustua. Kiitos vinkistä.

Sain juuri viimeisimmän Jo Nesbön (Veitsi) luettua (Harry Hole tarinaa) ja varauksetta voin suositella. Jos jollekin Harry Hole on vieras niin suosittelen lukemaan alusta lähtien. Jokainen kirja on tietenkin erillinen kertomus mutta se taustatarina jatkuu kirjasta toiseen.

Näköjään Veitsi saa 4,28 Goodreads-sivustolla.

 

[zala]

Kävin tänään kirjastossa ja lainasin sieltä keskutelijan Tikka suositteleman teoksen Arttu Tuominen: Muistilabyrintti.

Olen jo aloittanut kirjaa, lukenut sitä noin sata sivua. Alkuvaikutelma: nuori Tuominen kirjoittaa mitä mielenkiintoisimmalla tavalla. Loistavaa tekstiä. Tapahtumaympäristönä on Satakunta: Pori sekä Ulvila. Kirjassa on useampia seurattavia asioita: nuoren naisen murhatutkimus, Porin keskustassa pystytettävää patsasta vastaan mieltä osoittavat vasemmistonuoret sekä Ulvilassa pilaantunut joki. Tapahtumat liittyvät toisiinsa hyvin löyhällä tavalla, kirjan edetessä kenties enemmänkin. Henkilökuvaukset ovat hyviä ja juonen kerronta mielenkiintoista. Tässä on kirja minun makuuni.

 

[Tikka]

Kyl maar! Taattua laatua! 👍
Ja vieläkin jopa hieman parempi on kakkososa, Murtumispiste!
Käyhän Heinäpään lainastost varailemas jo...
Luotetaan jatkossakin, eli nyt "työn alla" kolmososa, Silmitön.

Enpä ole tuol Goodreadsillä käynykkää, mut täytyys joskus tutustua!
Nää on kivoi tämmöset lukuvinkit, mitä täältäkin tullu poimittua!
Joskus kun on se hetki taas, et mitähä sitä oikee lukis...?

Mahtavaa pesiskirjakesää! 👍

 

[Kaptah]

Jos mennään dekkareista muihin aiheisiin niin viime aikoina lukemistani kirjoista voin suositella Heather Morris: Auschwitzin tatuoija. Tosipohjainen kertomus Birkenaun tuhoamisleiriltä.

Goodreads: 4,26