Lukeminen kannattaa aina!

[Kaptah]

Jep, eilen lopetin Sami Joukaisen tarinan Lyöjäkuningas!
Yksi parhaista elämänkerroista, tai elämäntarinoista, mitä olen lukenut!

Joukaisen tarina on vielä lukematta. Minä voin puolestani suositella Hotakaisen kirjoittamaa Tuntematon Räikkönen. Se ei ole tyypillinen urheilijakirja mutta hyvä sellainen.

 

[Tikka]

Jep, luin keväällä jo tuon Räikkösen. Ihan ok, menetteli, mutta kaiken sen jälkeen mitä esim. kaverit hypetti sitä SoMessa yms, odotin enemmän.
Enemmän niitä railakkaita kohelluksia ja muuta draamaa... petyin 🙂

Nyt olis kesälukemisena taattua tavaraa, Eino Pietolaa! Kytösavun aukeilla mailla, Kohti sotaa ja Jääkärit eteenpäin!
Lukemisiin!

 

[Kaptah]

Enemmän niitä railakkaita kohelluksia ja muuta draamaa... petyin

Minä taas etukäteen pelkäsin että kirja on kohellusta täynnä. Toki kun kirjoittaja on Hotakainen niin oli lupa odottaa vähän syvällisempääkin tarinaa.

 

[Base B]

Yksi parhaita urheilukirjoja on David Lagercrantzin Minä Zlatan Ibrahimovic. Se käsittelee paljon myös urheilun ulkopuolisia ulottuvaisuuksia kuten rasismia ja minkälaista on nousta Malmön Rosengårdin pohjalta maailman huipulle.

 

[Kaptah]

Yksi parhaita urheilukirjoja on David Lagercrantzin Minä Zlatan Ibrahimovic. Se käsittelee paljon myös urheilun ulkopuolisia ulottuvaisuuksia kuten rasismia ja minkälaista on nousta Malmön Rosengårdin pohjalta maailman huipulle.

Samaa mieltä, hyvä kirja. Tätä uudempaa "Jalkapallo olen minä" en ole lukenut.

 

[Tikka]

Jep, onpa tuo Zlatankin tullu aikoinaan luettua.
Kuten myös suositukset Theo Fleuryn Kovaa peliä-elämäntarinalle! Siinä kans käsitellään poikkeuksellisen rankkoja asioita...

Sitte vielä yks nosto tähän kategoriaan, eli Jarkko Ruudun Jumalainen näytelmä!

Ohan noita nykyään yks sun toinenkin kirjoittanu tarinansa. Tavallaan noudattaa usein samaa kaavaa, eli vaikeuksien kautta voittoon.... mutta toki jokaisella se oma tarinansa. Kyllä noi usein on mielenkiintosia.

Urheilun ulkopuolelta on ittellä listalla muuten Vesa Keskisen tarina, mut ekaks vähän Pietolaa

Edesmenneen mäkikotkan, maailman parhaan sellaisen, eli Matti Nykäsen kirjoille vielä suositukset! Aika hyviä, ei tosikoille

Wiikonloppuja!

 

[Kaptah]

Myös vuoden 2013 urheilukirjaksi valittu Marko Yli-Hannuksela on todella hyvä.

 

[Kaptah]

Laitan vielä suosituksena Simo Rantalaisen kirjan Tarmo Uusivirrasta. Yksi parhaista suomalaisista nyrkkeilijöistä, ellei jopa paras. Mutta traaginen tarina.

Alista, maailman parhaasta nyrkkeilijästä, olen lukenut kaksikin elämänkertaa.

Vielä kun saisi luettavaksi maailma parhaan urheilijan, Alexander Karelinin elämänkerran.

Joo joo, kamppailu-urheilu on lähellä sydäntä.

 

[Tsuppari ruispellossa]

Luin kyllä suurella innolla varhaisteininä
kirjan, Hyvät nyrkkeilyn ystävät... Muistelmia suomalaisesta ammattinyrkkeilystä
Elis Askin elämästä Ilmo Lounasheimon kirjoittamana.

 

[Blanchard]

Vahvasti samaa mieltä. Noin 20 000 sivua tänä vuonna luettu ja kaikki suomen kielellä. Ainakin minulle on parempi lukea Lapidukset ammattilaisen suomentamana kuin että tankkaisin pakkoruotsipohjalla alkuperäkieltä. Ja mitä ne Lapiduksen henkilöt puhuvat keskenään? Ruotsiako?

Niin, oli puhe ainoastaan James Ellroyn kirjojen lukemisesta alkuperäiskielellä. Toki ymmärrän että se voi olla vaikeaa jos Suomen kielen ymmärtäminenkin on noin vaikeaa😂😂

 

[Kaptah]

Niin, oli puhe ainoastaan James Ellroyn kirjojen lukemisesta alkuperäiskielellä. Toki ymmärrän että se voi olla vaikeaa jos Suomen kielen ymmärtäminenkin on noin vaikeaa😂😂

Nyt on kyllä tosi vahvaa tulkintaa.

Tuossa lainaamassasi vastauksessa kirjoitin: "Ainakin minulle..." joten minä puhuin vain omasta lukuharrastuksestani, en viitannun sinun tapoihisi millään tavalla. Puhumattakaan että olisin jotenkin kritisoinut.

Jops se vastaus oli toisen kirjoittajan viestiin.

 

[Tikka]

Ei jumalaade! Jopa tämmöseen ohipesiksen ja muutenkin perin leppoisaan "lukunurkkaukseenkin" saatiin kinastelua!! Loistavaa!! Tää foorumi pysyy tyylilleen uskollisena....

Kireitä pipoja!! Mul on paremmat kirjat ku teillä, onpas!

 

[Base B]

Niin, oli puhe ainoastaan James Ellroyn kirjojen lukemisesta alkuperäiskielellä. Toki ymmärrän että se voi olla vaikeaa jos Suomen kielen ymmärtäminenkin on noin vaikeaa😂😂

Miksi kommentoit noin ylimielisesti tässä aiheeltaan hyvin benignissa ketjussa?

On pakko sanoa, että itse luen kirjoja sattuneesta syystä kolmella kielellä, jotta et minuakin heti lyttäisi. Kyseisen Lapiduksen kirjoja olen lukenut ruotsiksi. Niiden kieli on murteellista ”stockholmskaa” eikä sovi alkuperäiskielellä luettavaksi kuin niille, jotka hallitsevat ruotsin (lähes) täysin.

 

[Kaptah]

Niiden kieli on murteellista ”stockholmskaa” eikä sovi alkuperäiskielellä luettavaksi kuin niille, jotka hallitsevat ruotsin (lähes) täysin.

Tuota olen vähin miettinytkin, Lapiduksen kirjoissahan kansallisuuksia riittää. Siis sitä että erotetaanko kirjoissa kroaatin puhuma ruotsi syyrialaisen ruotsista tai ruotsalaisen ruotsista. Suomen käännökset ovat ihan puhdasta suomea ja minulle se riittää hyvin.

 

[kontiola]

Itse tykkäsin todella paljon tästä
Ilkka Turkka – Ville Turkka
Icehearts
Joukkue kasvun tukena
Tässä kirjassa ei kerrota maaleista, miljoonista, kaukalo- tai katsomoväkivallasta, vaikka kirjoitetaankin jääkiekosta. Sen sijaan kerrotaan, miten joukkueurheilun avulla voi ehkäistä syrjäytymistä sekä lisätä tasa-arvoa ja hyvinvointia.
Jääkiekkoseura Vantaan Iceheartsista on tullut vuosien saatossa toimintamalli, joka on saanut useita tunnustuspalkintoja. Icehearts on filosofia siitä, miten ihmisestä kasvaa itseensä luottava ja toiset ihmiset huomioon ottava joukkueen jäsen. Tavoitteisiin päästäkseen kasvattajavalmentajat antavat omat tukiverkostonsa lasten ja nuorten käyttöön. He ottavat vastuun lasten kehityksestä yhdessä kodin, koulun ja muiden tukiverkoston ihmisten kanssa. Tukiverkostosta tulee joukkue, jolta saa elintärkeää tukea, kun kasvaminen ja kehittyminen tekevät kipeää.
Kirjan tuotosta lahjoitetaan osa Vantaan Icehearts ry:n tukemiseen. Puutu peliin ja estä syrjäytyminen!

Erittäin hyvin kirjoitettu. Ja sitten pesisnoviisina tykkäsin tietty Annukka Koskelan Pesis-kirjasta. Öh, ja onks kukaan lukenut pikkuisen pöhköhköä mutta pesisaiheista lastenkirjaa Väärät pois Vatanen? Sain sen kirjastosta, kun kaipasin pesiskirjallisuutta.. (-:

 

[Tsuppari ruispellossa]

Itse tykkäsin todella paljon tästä
Ilkka Turkka – Ville Turkka
Icehearts
Joukkue kasvun tukena
Tässä kirjassa ei kerrota maaleista, miljoonista, kaukalo- tai katsomoväkivallasta, vaikka kirjoitetaankin jääkiekosta. Sen sijaan kerrotaan, miten joukkueurheilun avulla voi ehkäistä syrjäytymistä sekä lisätä tasa-arvoa ja hyvinvointia.
Jääkiekkoseura Vantaan Iceheartsista on tullut vuosien saatossa toimintamalli, joka on saanut useita tunnustuspalkintoja. Icehearts on filosofia siitä, miten ihmisestä kasvaa itseensä luottava ja toiset ihmiset huomioon ottava joukkueen jäsen. Tavoitteisiin päästäkseen kasvattajavalmentajat antavat omat tukiverkostonsa lasten ja nuorten käyttöön. He ottavat vastuun lasten kehityksestä yhdessä kodin, koulun ja muiden tukiverkoston ihmisten kanssa. Tukiverkostosta tulee joukkue, jolta saa elintärkeää tukea, kun kasvaminen ja kehittyminen tekevät kipeää.
Kirjan tuotosta lahjoitetaan osa Vantaan Icehearts ry:n tukemiseen. Puutu peliin ja estä syrjäytyminen!

Erittäin hyvin kirjoitettu. Ja sitten pesisnoviisina tykkäsin tietty Annukka Koskelan Pesis-kirjasta. Öh, ja onks kukaan lukenut pikkuisen pöhköhköä mutta pesisaiheista lastenkirjaa Väärät pois Vatanen? Sain sen kirjastosta, kun kaipasin pesiskirjallisuutta.. (-:

Tuosta Annukka Koskelan Pesis-kirjasta tuli mieleen, kun vaimoni oli sitä kirjakaupasta etsimässä joskus toissa joulun alla. Kirjaa ei hyllystä löytynyt. Vaimoni meni myyjän luo, joka palveli englantia puhuvaa asiakasta. Kun myyjä vapautui, kysyi vaimoni, onko teillä Annukka Koskelan Pesis-kirjaa? Myyjä kysyi, miten se kirjoitetaan? Vaimo tavasi naama peruslukemilla P-E-S-I-S. Sitten tais vähän naurattaa. Kirjakin löytyi purkamattomasta kuormasta.

 

[Tikka]

Pesisaiheisia suosituksia muuten Juha Riikosen "Karra".
Oon tätä vissiin joskus aikoja sitten, aikasemminkin jo kehunu....
Kertoo siis Kuusiniemen Karrasta, tästä pesiskenttien herrasmiehestä. Joka on joskus mullekin rähjänny, kun toimin hänen mielestään väärin, ollessani junnuna pallopoikana pelis....

 

[Tikka]

No nyt! On aikaa lukemiseen, kun lomautettuna, eristyksis ollaan...
Ennen kuin kirjastot suljettiin, käytiin hakemas karanteenia varten varastoon muutamat opukset.

Väinö Linnan Täällä pohjan tähden alla, trilogia, 3 kirjaa, yhteensä n. 1500 sivua. Eka luettu, tokassa ollaan just alottelemas vapaussotaa...

Jo Nesbön Jäljet lumella löytyy myös ja muutamat samankaltaiset dekkariosastolta.

Onko kukaan lukenu muuten Loirin uutta elämäkertaa?
Oli kirjastos varaukses, mutta nythän se lykkääntyy entisestään.
Oisko vaikka ostamisen arvone? Tervo kirjottajana hirvittää vähä... 🤔

Olen nimittäin ihan mielenkiinnosta aikanaan lukenu yhden Tervon opuksen, Pyrstötähti. En kyllä saanu mitään tolkkua tekstistä? Vissiin oli kirjotettu juovuksissa, niin olisko se ehkä pitäny lukeakin jurrissa?? 😄

Muita suosituksia, jos dekkareista tykkää:
Timo Sandberg, Reunanpalsta-sarja + muut, Reunanpalsta etenkin! Hieman erilainen, sijoittuu 1920-luvulle, vapaussodan jälkeiseen aikaan.
Christian Rönnbacka: Hautamäki-sarja 👍

 

[kontiola]

Kun nyt alkaa kesän lukusesonki, suosittelisin erittäin lämpimästi Rutger Bregmanin Hyvän historiaa. Se ilmestyy vasta elokuussa suomeksi tosin, mutta näköjään kirjastoissa on jo valtavat jonot! Kirjassa on skuuppeja niin paljon, ettei yhtä oikein voi nostaakaan, mutta itse kiinnostuin ja tilasin malttamattomana englanninkielisen painoksen, kun Hesarissa oli juttu kuudesta tongalaispojasta, jotka päätyivät 60-luvulla autiolle saarelle keskelle Tyyntä valtamerta karattuaan koulun tylsyyttä. Ja uutispommi oli, ettei siitä tullutkaan Kärpästen herran kaltaista valtataistelua ja verenhimoa, vaan yhteistyötä ja hauskaa puuhastelua. Eihän se sopinut ollenkaan käsitykseen ihmisluonnon julmuudesta ja raadollisuudesta. Tähän tyyliin. Joka kohdan kanssa ei tarvitse tietysti olla sataaprosenttisesti samaa mieltä, mutta kyllä se silmiäavaava (ja erittäin viihdyttävä) on.

Ihan toista genreä ovat Hjorth & Rosenfeldtin dekkarit. Tykkään tosipaljon.

Ja Solzhenitsynin Vankileirien saaristo on mahtava kirja.

Noloa tunnustaa, että vasta pari viikkoa sitten luin Seitsemän veljestä ekaan kertaan. Sehän vei mennessään. Kauhea ajatella, mitä olisin missannut, jollei olisi tullut luettua.

 

[zala]

Mulla on ollut aukko sivistyksessä sikäli etten ole ikinä lukenut Mauri Sariolan kirjoja. Päätin paikata tämän aukon. Joitakin vuosia sitten sain joululahjaksi Sariolaa, "Rikostarkastaja Susikosken tutkimuksia". Tämä teos koostuu kolmesta Sariolan kirjoittamasta kirjasta joista ensimmäinen on nimeltään "Laukausten hinta", olen lukenut sitä noin sadan sivun verran eli alan lähestyä romaanin puoliväliä.

Kävi selväksi että Laukausten hinta ei ole mikä tahansa Sariolan teos vaan kyseessä on miehen esikoiskirja. Tämä on hienoa. Aina kun luen joltakin kirjailijalta ensimmäisen teoksen, pyrin saamaan käsiini hänen esikoisteoksensa. Kaikissa tapauksissa asialla ei ole suurta merkitystä mutta tässä on koska kirjassa on päähenkilönä rikostarkastaja Olavi Susikoski. Jos jatkossa luen lisää Susikoski-kirjoja, on suositeltavaa aloittaa ensimmäisestä. Sariola on siis dekkari-kirjailija. Dekkareilla on aina ollut oma erityinen paikkansa sydämessä. Minä pidän dekkareista. Sariola totesi itse että päätti alkaa kirjailijaksi koska käännösdekkareiden taso on huono. Itse olen pitänyt tästä lukemastani Sariolasta, teksti on hyvää ja helppolukuista, voisi jopa todeta että teksti vangitsee lukijan. Ainakaan oma ajatukseni ei ole karkaillut kirjaa lukiessani, aina joskus niinkin tapaa käydä. Luenko Sariolan kirjoja lisääkin? Luultavasti kyllä ellen sitten innostu jostakin muusta. Tarjontaahan on paljon.

Jo tuossa keväällä ennenkuin korona sulki kirjastot päätin että luen yhden Kalle Päätalon kirjan. Kirjan jonka nimi on "ihmisiä telineillä". Tätä ei ollut hyllyssä enkä viitsinyt tehdä varausta. Olen päättänyt että haluan lukea yhden Kalle Päätalon teoksen mutta toivon että en tunne pakottavaa tarvetta lukea häneltä useampia. Tunnen yhden miehen joka ei ole lukenut juuri yhtään kirjaa mutta hän on lukenut kaikki Kalle Päätalon kirjat. Olen siinä käsityksessä että Päätalo on mitä mainioin tarinankertoja. Haluan siis lukea yhden hänen kirjoistaan.

Lisäksi haluaisin lukea lähitulevaisuudessa ainakin yhden Esa Anttalan teoksen, kenties useampiakin. Luin Anttalan kirjoja paljon kouluikäisenä, ne ovat kaukopartiokirjoja. Mieleen jäi se että Anttalan kirjat ovat todella jännittäviä. En muista niistä enää paljoakaan, olisi mielenkiintoista nähdä onko ajan hammas purrut Anttalan teoksiin vai tuntuvatko edelleenkin jännittäviltä. Minulla ei ole yhtään Anttalan kirjaa, toivottavasti niitä löytyy yhä kirjastoista.