- Viestejä
- 1,328
Vs: Katsojamääristä
JP:n perusteluihin otan sen verran kantaa, että KYLLÄ, jaksosäännön tultua katsojamäärät tipahtivat varmastikin juuri tuon säännön vuoksi. Kun siihen lyödään vielä myöhemmin sopupelijupakat samaan, oli suo jo melko syvä.
Väitän kuitenkin, että nykyään katsojamäärät pesäpallolle ovat varsin hyvät. Pesäpalloa pelataan melko pienissä kunnissa (verrattuna itse mukaan ottamaasi jalkapalloon). Olisi mielenkiintoista nähdä tilastot niin, että laskettaisiin pesäpallopaikkakuntien SUHTEELLINEN katsojamäärä suhteessa paikkakunnan asukasmäärään. Rohkenen väittää, että tuolla tavalla laskettaessa yleisömäärät eivät nykypäivänä juuri häviä tuolle 90-luvun alkupuoliskolle.
Vertasit myös pesäpalloa jalkapalloon. Tämän eron selittää median suuri globalisoituminen. Jalkapalloa tulee nykyään joka tuutista. Se on lajille ilmaista mainosta. Siellä myös liikkuu valtavat rahamäärät pitkälti senkin vuoksi, että se on muualla maailmassa niin suuri laji. Se nostaa suosiota myös Suomessa. Nykypäivänä ei mielestäni voi puhua jalkapallosta ja pesäpallosta samassa lauseessa. Jalkapallo on suurten kaupunkien laji. Pesäpallo pienien. Tämän vuoksi pesäpalloa on yritetäänkin viedä suuriin kaupunkeihin, mutta tuon juurtuminen ottaa aikansa. Siihen asti pitää hyväksyä se, että ilmajokinen pesäpallojoukkue ei voi ikipäivänä taistella samanlaisista rahoista kuin helsinkiläinen jalkapallojoukkue. Kansainvälisyys kiinnostaa suomalaisia sponsoreita ja sille pesäpallo ei paljoa mahda. En silti väitä, että PPL olisi hoitanut sponsoriasiat mitenkään valtavan hyvin. Jalkapalloon vertaaminen on vain epäreilua.
Nykyään moni pesäpallonseuraaja ei ole edes nähnyt juoksusääntöä. Kuten esimerkiksi minä. Jaksosääntö on mielestäni hyvä, ja ylläolevin perustein väitän, että ainakin sinun perustelusi jalkapalloon vertailemalla ja yleisömääriä katselemalla eivät ole tänä päivänä kovinkaan valideja.
---
Sitten haluan laittaa oman lusikkani soppaan myös tähän väittelyyn. Jaksosääntö ei ole nykypesäpalloilun ongelma. Ottelun kesto on. Pesäpallopeli voi venyä pahimmillaan lähemmäs neljää tuntia, jos jaksoilla lyödään paljon läpilyöntejä ja ottelu etenee aina kotiutuskilpailun jatkokierroksille. Tutkitusti ihmiset pitävät urheilutapahtumaa hyvänä (hyvä tarkoittaa tässä tapauksessa, että jaksavat seurata), kun ottelu kestää 2 - 2,5 tuntia.
Itse haluaisin nähdä jakso- ja juoksusääntöjen yhdistelmän, jossa pelattaisiin nykyisellä tavalla, mutta 1-1 -tilanteessa ottelun voittaja ratkeaisi siten, että se kumpi on lyönyt enemmän juoksuja, voittaa ottelun. Mikäli molemmat joukkueet ovat lyöneet yhtä monta juoksua, seuraisi kotiutuslyöntikilpailu. Joo, kotiutuslyöntikilpailu on melkoista kolikonheittoa, kuten esimerkiksi rankkarit jalkapallossa ja jääkiekossa. Mutta ainakin tuolloin ottelulle saataisiin selvä, nopea loppu ja jännittävä kliimaksi tarvittaessa.
JP:n perusteluihin otan sen verran kantaa, että KYLLÄ, jaksosäännön tultua katsojamäärät tipahtivat varmastikin juuri tuon säännön vuoksi. Kun siihen lyödään vielä myöhemmin sopupelijupakat samaan, oli suo jo melko syvä.
Väitän kuitenkin, että nykyään katsojamäärät pesäpallolle ovat varsin hyvät. Pesäpalloa pelataan melko pienissä kunnissa (verrattuna itse mukaan ottamaasi jalkapalloon). Olisi mielenkiintoista nähdä tilastot niin, että laskettaisiin pesäpallopaikkakuntien SUHTEELLINEN katsojamäärä suhteessa paikkakunnan asukasmäärään. Rohkenen väittää, että tuolla tavalla laskettaessa yleisömäärät eivät nykypäivänä juuri häviä tuolle 90-luvun alkupuoliskolle.
Vertasit myös pesäpalloa jalkapalloon. Tämän eron selittää median suuri globalisoituminen. Jalkapalloa tulee nykyään joka tuutista. Se on lajille ilmaista mainosta. Siellä myös liikkuu valtavat rahamäärät pitkälti senkin vuoksi, että se on muualla maailmassa niin suuri laji. Se nostaa suosiota myös Suomessa. Nykypäivänä ei mielestäni voi puhua jalkapallosta ja pesäpallosta samassa lauseessa. Jalkapallo on suurten kaupunkien laji. Pesäpallo pienien. Tämän vuoksi pesäpalloa on yritetäänkin viedä suuriin kaupunkeihin, mutta tuon juurtuminen ottaa aikansa. Siihen asti pitää hyväksyä se, että ilmajokinen pesäpallojoukkue ei voi ikipäivänä taistella samanlaisista rahoista kuin helsinkiläinen jalkapallojoukkue. Kansainvälisyys kiinnostaa suomalaisia sponsoreita ja sille pesäpallo ei paljoa mahda. En silti väitä, että PPL olisi hoitanut sponsoriasiat mitenkään valtavan hyvin. Jalkapalloon vertaaminen on vain epäreilua.
Nykyään moni pesäpallonseuraaja ei ole edes nähnyt juoksusääntöä. Kuten esimerkiksi minä. Jaksosääntö on mielestäni hyvä, ja ylläolevin perustein väitän, että ainakin sinun perustelusi jalkapalloon vertailemalla ja yleisömääriä katselemalla eivät ole tänä päivänä kovinkaan valideja.
---
Sitten haluan laittaa oman lusikkani soppaan myös tähän väittelyyn. Jaksosääntö ei ole nykypesäpalloilun ongelma. Ottelun kesto on. Pesäpallopeli voi venyä pahimmillaan lähemmäs neljää tuntia, jos jaksoilla lyödään paljon läpilyöntejä ja ottelu etenee aina kotiutuskilpailun jatkokierroksille. Tutkitusti ihmiset pitävät urheilutapahtumaa hyvänä (hyvä tarkoittaa tässä tapauksessa, että jaksavat seurata), kun ottelu kestää 2 - 2,5 tuntia.
Itse haluaisin nähdä jakso- ja juoksusääntöjen yhdistelmän, jossa pelattaisiin nykyisellä tavalla, mutta 1-1 -tilanteessa ottelun voittaja ratkeaisi siten, että se kumpi on lyönyt enemmän juoksuja, voittaa ottelun. Mikäli molemmat joukkueet ovat lyöneet yhtä monta juoksua, seuraisi kotiutuslyöntikilpailu. Joo, kotiutuslyöntikilpailu on melkoista kolikonheittoa, kuten esimerkiksi rankkarit jalkapallossa ja jääkiekossa. Mutta ainakin tuolloin ottelulle saataisiin selvä, nopea loppu ja jännittävä kliimaksi tarvittaessa.