Hyvä kirjoitus 👍
Itse olen tuota funtsinut paljon, enkä käsitä miksi sisäpeliä juoksutetaan tuolla tavalla. Kun selkeästi myös Tahkollakin sisäpelin tärkein osa-alue on ykköskärki, niin miksi helv. ei peluuteta sisäpeliä niin että lyöntikierros peluutetaan jokaisessa sisävuorossa niin, että seuraava sisävuoro alkaa aina numerosta 1.? Tällöin on AINA parhaat jalat ja paras iskun paikka. Ja etenkin se että sisäpelissä on enemmän happea, kun koko orkesteri on vielä keulan jälkeen jäljellä. Ei tule sitä mainitsemaasi peräkkäisten onnistumisten painetta niin rankasti kuin:
lyöntikierros lähtee kutosesta. Raesmaa kentälle, jokerin (tuhlaus) ja koppi, pahimmassa tapauksessa palo, tai jo kaksi jokeria tuhlattu peräpään puolivaloilla läpsyttelyyn. Sitten enää ns. tynkä ykköskärki jäljellä johon Pokela hyppää. Kaikilla hurja onnistumisten pakko. Ei ihme että rentous puuttuu, ja myös sisäpelin pyörimisen jatkumo puuttuu.
Ei mene ymmärrykseen sitten millään.
Mutta on joukkueita missä sisäpelipyörii lähes järjestään aina ykkösestä aloittaen, mm. Westersundin PattU, Partasen KiPa, Korhosen KeKi, Komulaisen Manse, Kuosmasen viuhkassa ollessa Sotkamo, nämä nyt ekana tuli mieleen.
Toisessa ääripäässä tosiaan Tahko ja Häkämiehen HP.