Toki jos Alanen ja Nikkanen olisivat olleet koko kauden terveenä rivissä, niin viivan yläpuolella oltaisiin. Eli huonoa onneakin oli mukana.
Jos Alanen ja Nikkanen olisivat olleet koko kauden mukana, pudotuspelipaikka olisi tullut, mutta isossa kuvassa joukkue olisi edelleen alisuorittanut. Joukkueessa oli vertailukelpoinen kärkikolmikko, hyvä lukkari ja edellytykset vaikka alisuorittaneen JoMan ohittamiseen, mutta edes kaikkien ollessa terveenä pistetahti ei viitannut kärjen haastamiseen. Jos ajatellaan viimeistä peliä, niin Tahko päästi 8 vuoroparin aikana yhden (1!!!) juoksun, vaikka Nikkanen oli mukana, ja silti jäi yhteen pisteeseen.
Sitten tuo jossittelu muuten. IPV:llä niitä muuttujia vasta olikin kauden aikana, eikä päässeet muutkaan päävastustajat pelaamaan tilanteessa, jossa ykkösmiehistö on 100% kunnossa.
Ymmärrän, että jossittelu on osa urheilua, niin sorrun itsekin samaan. Tahkolla oli kaksi eliittiluokan etenijää (Pädi ja Nurmio), Vikström ja huippukauden pelannut Huusko kärkikolmikkona. Läpimurron tehneen Patovan tasoisia yllättäjiä, ja kotiuttajana Nikkasta sekä Korhosta, höystettynä Hokkasella, Malikinella jne. Ulkona peli toimi parhaimmillaan loistavasti, Iivosen aikanakin vähintään kohtalaisesti. MITÄ JOS joukkue olisi pelannut lähelläkään omaa parasta tasoaan loppuun asti.
Kauden loppu kuvastaa Tahkon kautta täydellisesti. KaMaa vastaan 0 juoksua jaksolla. Kaksi pistettä siitä pelistä olisi riittänyt 7. sijaan. Mutta totaalinen ulospuhallus oman mukavuusalueen ulkopuolella on sellainen suoritus, ettei syyttävä sormi osoita kuin yhteen suuntaan.