Loppuyhteenvetojen aika kaudesta on myöhemmin, mutta tällaisenä välihuomiona vielä aiemmin ihmettelemäni suuri ero koti- ja vieraspelien välillä, ja samalla joitain muitakin huomioita.
Kotona siis voitettiin kaikki muut paitsi Manse (jonka kanssa toinen jakso kuitenkin tasan), Sotkamo (jonka kanssa jaksotasurit jäi ottamatta yhden tuomarivirheen ja yhden oman häpläyksen takia), Kouvola (jonka kanssa toinen jakso tasan ja toinen menetettiin Latvalan rajaläpäriin viimeisellä hetkellä) ja Pattijoelle (jolle hävittiin ihan selkeästi pelillisesti).
Vieraspeleistä voitot vain Kossulta, Haminalta, Joensuusta (kauden ihan alussa) ja Kouvolasta (aika erikoisen pelin, varsinkin kotiutuskisan jälkeen).
Kaikenlaista peleissä kuitenkin tapahtui, kun niitä vähän tuolta otteluraporteistakin palauttelin mieliin. Kaksi kertaa (Imatralla ja Pattijoella) menetettiin katkerasti johto vuoron lopulla tilanteesta 7-3. Vastaavasti selkä vasten siltaa asemasta noustiin ainakin JumyJusseja vastaan kotona ja Kouvolan kotareissa. Pelejä, joissa ainakin toinen jakso päättyi tasan, oli ainakin viisi. Pahimmat pistemenetykset ja samalla huonoimmat pelit pelattiin Siilinjärvellä ja Kankaanpäässä. Komeinta oli selkeä voitto Vimpelistä kotona ja voitot Joensuusta molemmissa peleissä.
Aaltoliikettä ja vaihtelevaa siis oli, kuten on huomattu ja todettu. Mutta niin on ollut monilla muillakin joukkueilla, melkein kaikilla. Kun noita otteluja palautti tuolta tilastoista ja raporteista mieleen, niin olen kyllä silti edelleen sitä mieltä, että sarjasijoituksesta huolimatta Tahko pelasi (runkosarjassa) selvästikin paremman ja mielenkiintoisemman kauden kuin esim. viime vuonna. Siihen, miksi aaltoliike oli niin suurta niin Tahkolla kuin monella muullakin joukkueella, lienee omat varmaan ymmärrettävätkin syynsä, mutta vieraspelien toistuvaan ja huomattavaan heikkouteen Tahkon osalta en vaan syitä keksi.