Vs: Hyvinkään Tahko 2016
Nuori sossu toivoi arviointeja pelaajista kauden päätteeksi. Tässä. Perustuvat kotipeleihin ja pariin vieraspeliin:
Vierimaa. Ihan hyvä... niin, ihan hyvä, mutta jotain jäi sittenkin puuttumaan. Ehkä tasaisuutta, mutta harva pelaaja on tasaisen hyvä jatkuvasti. Ehkä sellaista “raivoa”. Sitäkin on vähän niin kuin olevinaan mutta ei sitten lopulta kuitenkaan. Vaikka Vierimaa on kokenut, niin jotenkin tuntuu, että hänessä voisi olla vielä sellainen 10 % lisätehoja/-osaamista, joka pitäisi jotenkin saada hänestä irti.
Puhtimäki. Oli tänäkin vuonna selkeästi joukkueen tärkein ja paraskin pelaaja. Sisäpelissä hoiti roolinsa tasaisen hyvin, mistä tietysti kärkilyöntitilaston kakkossijakin kertoo. Ehkä pomppua olisi voinut käyttää useammin, kun kuitenkin senkin osaa, eikä Tahkossa käytännössä muita pomputtajia ole. Lukkaripelin merkitys tuli havainnolliseksi, kun Virto sijaisti loukkaantumisen takia muutaman pelin. Okei, ei ehkä huippulukkari mutta Tahkon joukkueessa erittäin tärkeä. Suurin merkitys Puhtimäellä on ja oli kuitenkin esimerkin antajana joukkueelle. On dynaaminen mutta ei räyhääjä. Palo ja rakkaus pesikseen näkyy.
Nikkanen. Vaikka ei laskisikaan kevään hurlumheimäistä Sotkamo-peliä mukaan, niin alkukausi antoi lupauksia siitä, että lyö nyt itsensä lajin huipulle. Tekemättä se kuitenkin vieläkin jäi, vaikka piti tasonsa kohtuullisen hyvin koko kauden. Yksi syy saattoi olla, että Sirviö siirsi – mielestäni väärin – loppukaudesta nelosesta kolmoseksi ja jopa kakkoseksi lyöntijärjestyksessä. Nelosena oli sekä vaihto- että kotiuttajatehtäviä, mikä sopii Nikkasen lyöntiprofiiliin. Nyt loppukausi rajoittui vaihto- ja jopa etenemistehtäviin. Vähän kuin Vierimaan kohdalla: potentiaalia on enempään, ja Nikkasen kohdalla arvioisin, että 20-30 %. Jäämme odottamaan seuraavaa kesää.
Hokkanen. Alan toistaa itseäni. Lopullista läpimurtoa odoteltiin mutta ei sitä häneltäkään tullut. Ulkopelaajana on jo kannuksensa hankkinut, ja siinä ei uutta tullut esiin (ehkä jopa aavistuksen tavanomaisempi kausi ulkona kuin aiemmin). Sisäpelin puutteellinen rooli edelleen harmittaa (ja harmitti muitakin palstan kommentoijia). Alkukauden vitonen hihassa oli sekin parempi kuin loppukauden kutonen. Meni kakkoskärjessä hyvin kentälle, mutta enimmäkseen turhaan. Lyöntijärjestyksen kakkosenakin kokeiltiin, mutta se kokeilu jäi tänäkin kesänä pariin peliin. Tämä siis pelinjohdon ratkaisuna, ja siitäkin olisin eri mieltä. Pelaaja, joka ansaitsee luottoa.
Wahl. Positiiviseksi tapaukseksi odottelin ennen kautta, ja sellaiseksi osoittautui. Vähän oli eka pelien jälkeen pelkoa, että näinköhän ulkokentät oppivat ottamaan taitonäpyt pois, mutta hyvin piti tasonsa. Paitsi viimeisissä peleissä, joissa siirrettiin – jostain syystä – kakkoskärkeen. Ulkopelissä tavanomaisempi. Odottelin, että olisi ollut persoonana vähän räväkämpi mutta upposi Tahkon hiljaiseen perusporukkaan.
Virtanen. Näytti aiempina vuosina olevan siinä ja siinä, pystyykö murtautumaan pelaavaan vakioporukkaan, mutta on pystynyt, ja pisteet siitä. Alkukaudesta väläytteli kehittynyttä lyöntitaitoakin, mutta loppukaudesta, kun joukkueen peli ei kulkenut, vajosi sisällä näkymättömiin.
Kuosa. Etukentän kuningas. Sisäpelissä samat sanat kuin Virtasesta. Alkukausi näytti, että muutakin kuin koppilyöntiä oli harjoiteltu, mutta jos – kuten loppukaudesta – tehtäväksi jää vain se kopin lyönti, mites näytät edistyneesi.
Katajisto. Kokonaisuutena ihan positiivinen. Hänellä sisäpeliroolit meni vähän toisin päin kuin Kuosalla ja Virtasella – vastuuta ehkä hieman liikaakin taitoihin nähden. Ulkona perusvarma. Persoonana hänkin upposi hiljaiseen joukkoon.
Korhonen. Olisiko pitänyt lyödä enemmän juoksuja? Korhosen kohdalla kriteerit ja mittarit tuppaavat asettumaan muita korkeammalle. Hyvähän hän oli tietenkin, mutta ehkä tosiaan kovissa peleissä ja tilanteissa pitäisi olla vielä varmempaa kotiutusta. Jotenkin ne vaan Sotkamon pojat iskevät kovissa paikoissa juoksuja – että siihen verrattuna. Mestari viemään liki toivottomassa tilanteessa etenijän ykköseltä kolmoselle.
Kero. Kuten monet muutkin ovat täällä todenneet, kakkoslyöjäjokerina iski hyvin juoksuja. Paitsi loppukaudesta, jolloin onnistumisprosentti taisi tippua 10 prosentin tasolle. Tärkeä pelaaja Tahkon tämänvuotisessa kokoonpanossa: ilman häntä ei olisi kotiutustilanteita voitu yrittää kuin Korhoselle.
Virto. Ulkona selvisi kunnialla, sisäpelissä ei roolia.
Harju. Ei selvinnyt ulkona kunnialla kaikista peleistä, mutta varmistui kyllä loppua kohden. Sirviöllä oli häneen paljon luottoa sekä ihan alkukaudesta ja taas loppukaudesta. Ilmeisesti ajatteli saatavan hänestä lyöntivoimaa, jota hänellä ehkä onkin mutta se ei vain tahdo löytää osoitetta.
Pauna. Kohtuullista kentällemenoa alkukaudesta mutta hiipui kauden mittaan.
Patova. Pääsi Paunan paikalle loppupeleihin, ja täytti siinä paikkansa.
Noista yksittäisten pelaajienkin arvioinneista käy ilmi se, mikä näkyi lopputuloksessa. Alkukausi oli miltei kaikilta pelaajilta ja siten koko joukkueelta hyvä mutta loppukausi sitten jotain muuta. Syitä voi vain arvailla. Valmennus, harjoittelu yms. Mistä päästään pelinjohdon/valmennuksen arviointiin. Pisteet siitä, että alkukauteen panostamalla yritettiin kunnianhimoista tulosta kaudesta. Oliko sitten osaamisen puutetta, ettei vaikeassa tehtävässä onnistuttu, en osaa arvioida. Sirviö on varmaan ihan hyvä peruspelinjohtaja, mutta jotenkin tuntuu siltä, että Tahkoon tarvittaisiin modernimpi ja dynaamisempi pelinjohtaja.
