Tässä osassa muistellaan menneitä

[Varajokeri]

Tämä on ansiokasta työtä. Tilastot ovat hyvin mielenkiintoisia. Todistavat myös sen, että mäenlaskun olympiavoittaja Veikko Kankkonen oli myös erinomainen pesäpalloilija. Tosin LMV hävisi hänen aikanaan suurimman osan peleistä ja osan hyvin rumastikin, mutta kuitenkin. Ja miten kova mainitusta LMV:n Pertti Jantusesta olisi tullut, ellei myös jääpalloa SM-sarjassa pelannut mies olisi hukkunut kahta päivää ennen 21-vuotispäiväänsä jääpallotreeneissä Pikku-Vesijärveen. Hänestä oli lähivuosina juttu Urheilulehdessä, jossa kerrottiin että sukulainen eli jalkapalloammattilainen Pertti Jantunen sai nimensä tämän pesistähden mukaan.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana tuli vastaan Leo Hannulan kunnarit ottelua kohden eli 0,000. Leo Hannula ei lyönyt ainuttakaan kunnaria 213 pelaamansa ottelun aikana. Voitti silti lyöjäkuninkuudenkin.

 

[Räpylävirhe]

Tilastot ja kaikenlaiset yksityiskohdat ovat mielenkiintoista luettavaa, etenkin kun seuraavan kauden alkuun on vielä aikaa. Onneksi netistä löytyy aikaisempia otteluja, jos vieroitusoireet käyvät kestämättömiksi.

 

[Kolmannella huti]

Kotiutusprosentteja vuosilta 1980-1986.
Vähintään 30 lyötyä.
Lyödyt / Yritykset / Onnistumisprosentti

1980	Antti Laurila	46	63	72,9 %
1980	Stig Tainio	45	63	71,4 %
1983	Antti Laurila	43	61	70,5 %
1981	Antti Laurila	49	70	70,0 %
1985	Pekka Lavonen	31	45	68,9 %
1986	Pentti Harju	30	44	68,2 %
1981	Ismo Jaatinen	36	55	65,5 %
1984	Leo Haukkala	44	68	64,7 %
1981	Jari Koski	49	78	62,8 %
1986	Juha Lamberg	31	50	62,0 %
1983	Jarmo Rönkä	32	52	61,5 %
1984	Ismo Jaatinen	33	54	61,1 %

Muistan kesältä -84, kun pesiskauden avausjulkaisussa ihmeteltiin Laurilan Antin "seitsemän ukkoa kymmenestä tupaan" tahtia. Raju vuosikymmenen aloitus kyllä herralta. Laurila ja Stigu lienee ollut aikansa Jukkis ja Mäksä - kasarin alun valtiailla luonnollisesti pienempi lappu hihassa.

1985 lyöjäkuningas Lavosen prosentti on myös jopa yllättävän korkea. Hänhän leipoi yhdessä sarjapelissä 10 tikkiä ja loput 21 matsia juoksu/peli tahtiin ja tämä riitti poikkeuksellisesti lyöjäkuninkuuteen. Seuraavalla kaudella esim. parikymppinen lukkaritulokas "Höylä" Holttinen avasi pääsarjauransa 38 kotiutuksella. Kuninkuus säilyi toki edelleen Imatralla, kiitos Pentti Lipposen.

Hienoja aikoja.

 

[Sturm]

Muistan kesältä -84, kun pesiskauden avausjulkaisussa ihmeteltiin Laurilan Antin "seitsemän ukkoa kymmenestä tupaan" tahtia. Raju vuosikymmenen aloitus kyllä herralta. Laurila ja Stigu lienee ollut aikansa Jukkis ja Mäksä - kasarin alun valtiailla luonnollisesti pienempi lappu hihassa.

1985 lyöjäkuningas Lavosen prosentti on myös jopa yllättävän korkea. Hänhän leipoi yhdessä sarjapelissä 10 tikkiä ja loput 21 matsia juoksu/peli tahtiin ja tämä riitti poikkeuksellisesti lyöjäkuninkuuteen. Seuraavalla kaudella esim. parikymppinen lukkaritulokas "Höylä" Holttinen avasi pääsarjauransa 38 kotiutuksella. Kuninkuus säilyi toki edelleen Imatralla, kiitos Pentti Lipposen.

Hienoja aikoja.

Olisikohan "Lievo" Lavonen ollut kaikkien aikojen heppoisin lyöjä lyöjäkuninkaaksi? Kasvattajaseurassaan Haminassa hän olikuulemma kohtuuvarman välilyöjän maineessa, mutta kuitenkin sisäpelin rivimies.

 

[Kolmannella huti]

Olisikohan "Lievo" Lavonen ollut kaikkien aikojen heppoisin lyöjä lyöjäkuninkaaksi?

Olisi. En toki ota kantaa peleihin ennen ajanlaskun alkua.

 

[Räpylävirhe]

Muistan kesältä -84, kun pesiskauden avausjulkaisussa ihmeteltiin Laurilan Antin "seitsemän ukkoa kymmenestä tupaan" tahtia. Raju vuosikymmenen aloitus kyllä herralta. Laurila ja Stigu lienee ollut aikansa Jukkis ja Mäksä - kasarin alun valtiailla luonnollisesti pienempi lappu hihassa.

1985 lyöjäkuningas Lavosen prosentti on myös jopa yllättävän korkea. Hänhän leipoi yhdessä sarjapelissä 10 tikkiä ja loput 21 matsia juoksu/peli tahtiin ja tämä riitti poikkeuksellisesti lyöjäkuninkuuteen. Seuraavalla kaudella esim. parikymppinen lukkaritulokas "Höylä" Holttinen avasi pääsarjauransa 38 kotiutuksella. Kuninkuus säilyi toki edelleen Imatralla, kiitos Pentti Lipposen.

Hienoja aikoja.

Antti Laurila-Krista Laurila-Teemu Haataja. Kova kolminaisuus. P.s. Enpä ole ennen kuullut Jukka Holttista mainittavan "Höyläksi". Holde ja Juki kuulostavat tutummilta.

 

[Sturm]

Antti Laurila-Krista Laurila-Teemu Haataja. Kova kolminaisuus. P.s. Enpä ole ennen kuullut Jukka Holttista mainittavan "Höyläksi". Holde ja Juki kuulostavat tutummilta.

Törmäsin tähän Antti Laurilaan kerran. Se oli kevään korvalla 1994 (piti tarkistaa netistä). Olimme firman kavereiden kanssa korisfinaalin jatkoilla Kotkan Seurahuoneella. KTP-Basket oli juuri voittanut suomenmestaruuden ja koko Seurahuone oli tupaten täynnä vihreävalkoisiin paitoihin pukeutunutta hiton äänekästä jengiä, joillakin oli naamakin maalattu vihreävalkoiseksi ja yhdellä baarissa näkemälläni typykällä etuvarustuskin. Laurilaksi tunnistamani mies tuli jonkun toisen valmentajan kanssa paikalle ja völjyssä oli liuta naispesäpalloilijoita. Olisko ollut joku turnaus Ruonalan hallissa. Baari oli kuin nuijalla lyöty, mutta pöydässämme oli aina tilaa lyöjäkuninkaalle, joka päivitteli meininkiä. Ihan asiallinen ja kohtelias kaveri, tosin ei tainnut hymyillä kertaakaan. Kertoi olevansa lähtöisin muistaakseni Ylihärmästä (?) ja muisteli monia matseja Vallikentällä ja sitä kun näki HP:n kaikkien aikojen kingin "Limppu" Lindbergin ensimmäisen kerran, oliko se nyt Nurmossa. Oliko tytär Krista mukana, en ole varma, saattoi ollakin.

 

[jjjjussi]

Mielenkiintoisena yksityiskohtana tuli vastaan Leo Hannulan kunnarit ottelua kohden eli 0,000. Leo Hannula ei lyönyt ainuttakaan kunnaria 213 pelaamansa ottelun aikana. Voitti silti lyöjäkuninkuudenkin.

Taavi Kivipelto ei voittanut lyöjäkuninkuutta, mutta ei tainnut myöskään lyödä yhtä ainokaista juoksuakaan.

 

[Etumies]

Taavi Kivipelto ei voittanut lyöjäkuninkuutta, mutta ei tainnut myöskään lyödä yhtä ainokaista juoksuakaan.

Taavi Kivipelto 0+92 lyötyä juoksua Superin runkosarjassa vuosina 1981-1995.

 

[jjjjussi]

Taavi Kivipelto 0+92 lyötyä juoksua Superin runkosarjassa vuosina 1981-1995.

Olikohan se sitten just että ei koskaan kunnaria. Mielestäni taisin kerran olla pelissä jossa pääsi aina kakkoselle asti mutta ei kuitenkaan sinne kolmoselle josta tuo jäi mieleen.

 

[Varajokeri]

Olisikohan "Lievo" Lavonen ollut kaikkien aikojen heppoisin lyöjä lyöjäkuninkaaksi? Kasvattajaseurassaan Haminassa hän olikuulemma kohtuuvarman välilyöjän maineessa, mutta kuitenkin sisäpelin rivimies.

Lavonen on ollut ehkä kaikkien aikojen epätodennäköisin tilastovoittaja pesäpallossa. Voitti vuoden 1985 lyöjäkuninkuuden ja lyötyjen määrä oli 3+28 22 ottelussa. On alhaisin lyötyjen määrä, jolla titteli on voitettu 60-luvun jälkeen. Koko muun uransa aikana pelasi 78 peliä, joissa löi yhteensä 32 juoksua.

Taavi Kivipelto 0+92 lyötyä juoksua Superin runkosarjassa vuosina 1981-1995.

Leo Hannula löi 0+221 juoksua pelaamissaan 213 ottelussa, joten ei hänkään tainnut mikään mörssäri olla lyöjäkuninkuudestaan 1948 (0+41) huolimatta. Urheilumme Kasvot kirjassa on hänestä luonnehdinta "sisäpelissä erittäin taitava sijoittelija", joten näpy- ja taitolyöntiosastolle taitaa mennä Taavin tavoin.😉 Vaihtolyönnit ja ulkopeli taisi olla enemmän Hannulan vahvuutena.

PS. Taavilla taitaa olla 0+148 lyötyä juoksua (ainakin M.Ruuskan taulukon mukaan).

 

[rehaaja]

Törmäsin tähän Antti Laurilaan kerran. Se oli kevään korvalla 1994 (piti tarkistaa netistä). Olimme firman kavereiden kanssa korisfinaalin jatkoilla Kotkan Seurahuoneella. KTP-Basket oli juuri voittanut suomenmestaruuden ja koko Seurahuone oli tupaten täynnä vihreävalkoisiin paitoihin pukeutunutta hiton äänekästä jengiä, joillakin oli naamakin maalattu vihreävalkoiseksi ja yhdellä baarissa näkemälläni typykällä etuvarustuskin. Laurilaksi tunnistamani mies tuli jonkun toisen valmentajan kanssa paikalle ja völjyssä oli liuta naispesäpalloilijoita. Olisko ollut joku turnaus Ruonalan hallissa. Baari oli kuin nuijalla lyöty, mutta pöydässämme oli aina tilaa lyöjäkuninkaalle, joka päivitteli meininkiä. Ihan asiallinen ja kohtelias kaveri, tosin ei tainnut hymyillä kertaakaan. Kertoi olevansa lähtöisin muistaakseni Ylihärmästä (?) ja muisteli monia matseja Vallikentällä ja sitä kun näki HP:n kaikkien aikojen kingin "Limppu" Lindbergin ensimmäisen kerran, oliko se nyt Nurmossa. Oliko tytär Krista mukana, en ole varma, saattoi ollakin.

Oletan, että kyseessä oli Tahkon 1994 vuoden naisjoukkue ja Laurila mukana ryhmän valmentajana/2-pelinjohtajana, koska Ari Skyttä oli silloin pelinjohtaja. Tahko oli sarjassa yhdeksäs, piti siis paikkansa, mutta luopui seuraavan kauden paikasta (talous) ja kohukin oli melkoinen. Tahkossa pelasi 1994 mm. Merja Riikilä (Vainionpää), toimi tuolloin etelässä poliisina. Krista Laurila oli tuona vuonna SiiPessä.

 

[Varajokeri]

Kaikkien aikojen tilastokärjistä jäi puuttumaan kärkilyöjien lista. Listan kolmen kärki ei ole yllättävä eivätkä myöskään muut mukaan mahtuneet. Poikkeus on Hacklin, jota en olisi osannut sokkona sijoittaa aivan noin korkealle. Tässä lista:

Kalevi Luoma 7,361
Kari Hakkarainen 6,833
Asko Laine 6,672
Esa Hacklin 6,290
Pekka Peltomäki 6,219
Jani Komulainen 6,049
Sami Haapakoski 5,997
Pasi Pohjola 5,942
Hannu Litmanen 5,939
Vesa Liikala 5,833

Seuraavina listalla ovat Markku Kuikka ja Perttu Härkönen (5,68), Antti Laurila (5,65), Teemu Haataja (5,64) ja Mikko Vitikainen (5,62).

Nykypelaajista vain Sami Haapakoski mahtuu mukaan. Lähimpänä nousua listalle ovat Tuomas Jussila (5,297), Elmeri Anttila (5,291) ja Mikko Kanala (5,261). Listalle nousu vaatisi kuitenkin muutamia todellisia täysosumakausia eikä sekään välttämättä riittäisi.

 

[Muuanmies]

Olisi. En toki ota kantaa peleihin ennen ajanlaskun alkua.

Kuulemani mukaan Lavonen sai Imatralle siirtyessään HPn kannattajilta ruisleivän matkaan että lyöntiin tulisi potkua. Totta tai ei niin tarina on hyvä. Jos totta niin mistä noita leipiä saisi...

 

[Varajokeri]

Kokosin oheen pisimmät Tulospalvelusta löytämäni lyönti- ja etenemisputket Superpesiksen runkosarjasta vuodesta 1990 lähtien. Putket koostuvat perättäisistä otteluista, joissa pelaaja on onnistunut lyömään/tuomaan juoksun. Huomaamatta on saattanut jäädä ehkä joitakin putkia, mutta luulisin, että ohessa ovat kaikki pisimmät. Jos putkia löytyy lisää, niin täydentäkää.

Lyötyjen juoksujen putket:

83 Jukka-Pekka Vainionpää (21.7.20-16.6.23) JyJu,ViVe
74 Roope Korhonen (26.5.15-17.8.17) SoJy
71 Jukka-Pekka Vainionpää (31.7.12-16.6.15) PattU,JyJu
52 Patrik Wahlsten (4.6.23-jatkuu) KPL
47 Roope Korhonen (16.8.18-8.8.20) SoJy
46 Juho Toivola (27.6.23-jatkuu) JoMa
45 Juha Niemi (12.5.17-19.7.18) JoMa
43 Simo Eerikäinen (18.7.99-5.6.01) Tahko

Vainionpään ja Korhosen urat ovat olleet oikeastaan siirtymistä lyöntiputkesta toiseen. Pituudet vain ovat vaihdelleet.

Aktiivipelaajista pitkä lyöntiputki on ollut edellä mainittujen lisäksi mm. Janne Mäkelällä 40 (2016-17).

Tällä hetkellä jatkuva pitkä lyöntiputki on Wahlstenin ja Toivolan lisäksi myös Joosua Rätöllä (30) ja Juuso Keski-Koukkarilla (12). Ensi kesänä voikin Superpesistä seuratessa pitää silmällä myös noiden kolmen pitkän käynnissä olevan lyöntiputken kehittymistä.

Tuotujen juoksujen putket:

48 Mikko Kanala (4.8.13-3.8.14) ViVe
36 Tommi Mäentausta (3.6.18-19.6.19) KPL
35 Jere Vikström (2.8.20-12.8.21) Tahko,SoJy
33 Henri Puputti (19.5.11-14.6.12) ViVe
30 Sami Haapakoski (8.6.10-19.6.11) PuPe

Lähelle pääsevät myös Valtteri Ketonen (2x29), Marko Hovi (27), Tuomas Tervonen (27) ja Joni Rytkönen (27).

Pisimmät tällä hetkellä jatkuvat etenemisputket ovat Jere Vikströmin 12, Aleksi Lassilan 8 ja Justus Tepon 7.

 

[Varajokeri]

Tilastoista, joita ei Tulospalvelusta suoraan tällä hetkellä saa, tässä kaikkien aikojen kärkilyöntiprosentit.

Miesten Superpesiksen kaikkien aikojen kärkilyöntiprosenttien keula on seuraava:

Sami Haapakosken prosentti oli kauden 2019 jälkeen jopa 73,8. Sen jälkeen on tullut kausi kaudelta pientä pudotusta. Haapakosken yltäessä ensi kesänä viime kauden tapaiseen tai parempaan kauteen ei tilaston kärkitila vaihdu, mutta vähänkin sitä huonomman kauden sattuessa kärkitila vaihtuisi.

Kärjen lähellä ovat nykypelaajista myös Teemu Nurmio (69,0%) ja Mikael Mäkelä (68,9%).

Kalevi Luomalla on kärkilyöntiyrityksiä ottelua kohti kaikkein eniten. Seuraavina Seppo Uusi-Oukari (10,2) ja Asko Laine (10,1).

Jarmo Korhonen on samannimisistä se entinen Lohen ja Kirin pelaaja.

 

[Varajokeri]

Pihkalan kentästä on vastustajille tullut varmaankin mielikuva vaikeana ja pelättynä kenttänä sen avaruuden vuoksi. Varsinkin aikoina ennen tekonurmia ”kenttämestarin erikoiset” ja esteiden puuttuminen oli pelottava yhdistelmä.

Miten Hyvinkään Tahkon ja Pihkalan kentän (silloin Urheilupuiston pesäpallokenttä) mestaruussarjauran ensimmäiset juoksut ja kunnarit miesten mestaruussarjassa syntyivät? Seuraavassa ottelupöytäkirjojen ja muutaman lehtijutun tietojen perusteella koottu katsaus:

Tahkon 1. juoksu mestaruussarjassa tuli kauden avausottelussa 6.5.1973 Seinäjoella, jonka kotijoukkue SMJ voitti 6-1. Tahkon ainoan juoksun ja sen ensimmäisen löi Pekka Könönen ja toi Ali Lindström ottelun 3. vuoroparissa.

Pihkalan 1. mestaruussarjajuoksu syntyi ensimmäisessä kotiottelussa Tahko-Oulun Lippo 13.5.1973, jossa paikalla oli 3341 katsojaa ja lippujen loputtua kesken muutama sata enemmänkin. Juoksu syntyi 2. vuoroparissa Oulun Lipon Ossi Rajalan lyömänä ja Eero Lehtosaaren tuomana (tässä on sekä lehtijutussa että pöytäkirjassa pieni epätarkkuus). Tahko teki Pihkalan 1. juoksunsa 3. vuoroparissa Markku Kuikan lyömänä ja Rauno Mäenpään tuomana. Lopulta Tahko voitti edellisen kauden mestarijoukkueen 7-2.

Seuraavissa peleissä Tahko kävi Kouvolassa (4-4), pelasi kotona Imatraa vastaan (10-2) 4074 katsojan edessä, kävi Helsingissä (6-4 tappio tulevalle mestarille PuMulle) ja sitten oli vuorossa ottelu Tahko-Kiteen Urheilijat 3.6.1973. Tässä ottelussa syntyi Pihkalan ensimmäinen kunniajuoksu 2746 katsojan edessä. Sen löi ottelun 6. vuoroparissa Kiteen Jouko Pyykönen kakkospuolelta nurmikolle (1+0). Tahko voitti tuon ottelun lopulta 5-3. Pyykönen muuten siirtyi 1974 Kiteeltä Tahkoon.

Tahkon 1. kunniajuoksu mestaruussarjassa syntyi seuraavassa ottelussa 6.6.1973 Ulvilassa. Pelin voitti UPV 15-8. Pelin 2. vuorossa Risto Korhonen löi Tahkolle kunnarin (1+1).

10.6.1973 kotiottelussa Jyväskylän Lohea vastaan syntyi sitten Tahkon 1. kunniajuoksu Pihkalassa ja sen löi Risto Korhonen (1+0) kakkospuolelta muuntajan liepeille. Juha Korhonen on sittemmin jatkanut isänsä aloittamaa perinnettä tuloksekkaasti. Samassa ottelussa syntyi kolme muutakin kunnaria Tahkon Jorma Kaipaisen (1+1), Antti Laurilan (1+3) ja Lohen Risto Jokisen (1+1) lyöminä. Tahko voitti ottelun 12-10.

Kausi oli alkanut hyvin (8 ottelua 9 pistettä), mutta lopulta seurasi putoaminen ja nousu takaisin mestaruussarjaan 1975 kaudeksi. Se tarina jatkuu edelleen.

 

[rehaaja]

Pihkalan kentästä on vastustajille tullut varmaankin mielikuva vaikeana ja pelättynä kenttänä sen avaruuden vuoksi. Varsinkin aikoina ennen tekonurmia ”kenttämestarin erikoiset” ja esteiden puuttuminen oli pelottava yhdistelmä.

Miten Hyvinkään Tahkon ja Pihkalan kentän (silloin Urheilupuiston pesäpallokenttä) mestaruussarjauran ensimmäiset juoksut ja kunnarit miesten mestaruussarjassa syntyivät? Seuraavassa ottelupöytäkirjojen ja muutaman lehtijutun tietojen perusteella koottu katsaus:

Tahkon 1. juoksu mestaruussarjassa tuli kauden avausottelussa 6.5.1973 Seinäjoella, jonka kotijoukkue SMJ voitti 6-1. Tahkon ainoan juoksun ja sen ensimmäisen löi Pekka Könönen ja toi Ali Lindström ottelun 3. vuoroparissa.

Pihkalan 1. mestaruussarjajuoksu syntyi ensimmäisessä kotiottelussa Tahko-Oulun Lippo 13.5.1973, jossa paikalla oli 3341 katsojaa ja lippujen loputtua kesken muutama sata enemmänkin. Juoksu syntyi 2. vuoroparissa Oulun Lipon Ossi Rajalan lyömänä ja Eero Lehtosaaren tuomana (tässä on sekä lehtijutussa että pöytäkirjassa pieni epätarkkuus). Tahko teki Pihkalan 1. juoksunsa 3. vuoroparissa Markku Kuikan lyömänä ja Rauno Mäenpään tuomana. Lopulta Tahko voitti edellisen kauden mestarijoukkueen 7-2.

Seuraavissa peleissä Tahko kävi Kouvolassa (4-4), pelasi kotona Imatraa vastaan (10-2) 4074 katsojan edessä, kävi Helsingissä (6-4 tappio tulevalle mestarille PuMulle) ja sitten oli vuorossa ottelu Tahko-Kiteen Urheilijat 3.6.1973. Tässä ottelussa syntyi Pihkalan ensimmäinen kunniajuoksu 2746 katsojan edessä. Sen löi ottelun 6. vuoroparissa Kiteen Jouko Pyykönen kakkospuolelta nurmikolle (1+0). Tahko voitti tuon ottelun lopulta 5-3. Pyykönen muuten siirtyi 1974 Kiteeltä Tahkoon.

Tahkon 1. kunniajuoksu mestaruussarjassa syntyi seuraavassa ottelussa 6.6.1973 Ulvilassa. Pelin voitti UPV 15-8. Pelin 2. vuorossa Risto Korhonen löi Tahkolle kunnarin (1+1).

10.6.1973 kotiottelussa Jyväskylän Lohea vastaan syntyi sitten Tahkon 1. kunniajuoksu Pihkalassa ja sen löi Risto Korhonen (1+0) kakkospuolelta muuntajan liepeille. Juha Korhonen on sittemmin jatkanut isänsä aloittamaa perinnettä tuloksekkaasti. Samassa ottelussa syntyi kolme muutakin kunnaria Tahkon Jorma Kaipaisen (1+1), Antti Laurilan (1+3) ja Lohen Risto Jokisen (1+1) lyöminä. Tahko voitti ottelun 12-10.

Kausi oli alkanut hyvin (8 ottelua 9 pistettä), mutta lopulta seurasi putoaminen ja nousu takaisin mestaruussarjaan 1975 kaudeksi. Se tarina jatkuu edelleen.

Loistavaa historian kaivelua. Hauskoja nuo Risto "Kokki" Korhosen kunnarit. Hänhän ei mikään lyöntitykki ollut, yleisesti kai numero 9. Ulkopeli siepparina vahvuutena.

 

[Varajokeri]

Loistavaa historian kaivelua. Hauskoja nuo Risto "Kokki" Korhosen kunnarit. Hänhän ei mikään lyöntitykki ollut, yleisesti kai numero 9. Ulkopeli siepparina vahvuutena.

Alkukauden kaikissa peleissä Korhonen näytti olevan numero 6 ja sieppari. Korhosen uran 7 kunnarista sattuivat ensimmäiset olemaan Tahkonkin ensimmäiset.

Jo tuossa Oulu -ottelussa ilmeisesti meinasi tulla Tahkon avauskunnari Lindströmin lyömänä, mutta rajoitusalue oli ilmeisesti nykyistä suurempi ison yleisömäärän vuoksi ja kunnari jäi syntymättä. Näin ainakin pöytäkirjamerkinnän mukaan.

 

[Varajokeri]

Miesten Superpesiksen kaikkien aikojen eniten kärkilyöntejä pesänväleillä saalistaneet pelaajat ovat seuraavat:

Jatkaako Juha Korhonen ensi kaudella? Jos jatkaa niin siirtyy 2-3 välin tilaston kärkeen ja pitkäksi aikaa, ellei Jani Komulainen tee comebackia. Lähin pelaaja, jolla on realistisesti mahdollisuuksia saavuttaa Juha Korhosen ja Jani Komulaisen lukemat, on Niko Korhonen (594 kärkilyöntiä).

Tuomas Jussilalla taasen on mahdollisuudet siirtyä kärkeen 1-2 välillä. Henri Puputti (988), Juuso Myllyniemi (1000) ja Mikko Kanala (817) ovat myös pikkuhiljaa nousemassa 1-2 välin kärkeä kohti.

0-1 välillä Teemu Nurmio (1101) on todennäköisesti seuraava nousija listalle ja sijoilla 6-7 ovat muuten entiset Tahkon pelaajat Ketonen ja Vierimaa.

3-koti väli löytyy suoraan Tulospalvelun kotiutustilastoista, joten en sitä tähän lisännyt.