Olipa viihdyttävä ottelu, jossa suurta osaa näyttelivät kauden avauspeli, olemattomien ulkoharjoituspelien jälkeen, suoraan etelästä paistava aurinko ulkopelaajien riesana (klo 13), pari paluumuuttajaa ja pari noviisia avaamassa ykköspesisuraansa.
Oli hyvin samankaltainen kauden avaus kuin vieraspeli Kajaanissa vuotta aiemmin. Eka jakso täristiin, tutistiin ja katseltiin, kun kaveri lyö juoksuja. Tauon ihmeitä tekevä vaikutus palautti pelihuumorin, eli toinen jakso tuli kotiin, ja kotarit olivat jo helppoa kauraa.
Ulkopelissä etukenttä vaikutti jo varsin valmiilta. Sara Koivikko on suuri vahvistus lautasen äärellä. Hänen tunnekirjo näkyy hyvin katsomoon saakka. Häviämisen vihaaminen on voittavan lukkarin piirre, eli pallo saa kyytiä, kun kaikki ei suju kuin Strömsössä. Etukenttäkolmion muut sakarat olivat Jasmiina Juntusen ja Siiri Väistölän/Elsi Kataisen hoidossa. Siltä reviiriltä ei kaveri juhlimisen aiheita saanut kaivetuksi.
Polttolinja on se osa-alue, joka elää eniten kauden mittaan. Koppariparia ei vastatuuleen kylmällä kelillä päästy testaamaan, eli tulevaisuus näyttää.
Sisäpeliin Petra Väistölän paluu jokeriksi tuo mahtavan lisän. Lyöntivoima pakottaa polttolinjaa peruuttamaan, mikä avaa lyhyille kotiutuslyönneille tilaa.
Viikko on aikaa seuraavaan peliin, jolloin vastustajaksi Mantulle saapuu Tyrnävän Tempaus. Kun kelitkin ovat lämpenemässä, ulkoharkkoja ehtii toteuttamaan hyvin. Tytöt tosin käyvät maanantaina juoksujenlyönti"harjoituksissa" Kirittärien vieraana.