- Viestejä
- 305
Olipa taas ihan järkyttävän symppis selostusputki Kekin legendaarisilla jabadabaduumiehilillä eilen. Ekassa pelissä (Keki-Sotkamo) oli ihan mielettömiä paikkoja: joku (muistaakseni Sotkamon) nuorehko pelaaja teki kopinnostopalon ja Juksun kommentti on jotenkin näin: "no tässä nyt kaikille junnuille hyvää opetusta. Ainahan pelissä tulee epäonnistumisia, mutta se, mikä ratkaisee, on, että siitä jatketaan eteenpäin" ilman pilkallisuuden häivääkään, ja oli oppi ihan kultaa aikuisemmillekin, ihan mihin tahansa tilanteeseen.
Sitten oli miljoona paikka, jossa selostusparivaljakko ensin riemuitsee Kekin hienosta lyönnistä, ja 3 sekuntia myöhemmin hihkuu innosta Sotkamon mahtavan laadukkaasta kiinniotosta.
Ja onhan tää sanottu jo vaikka kuinka moneen kertaan, mutta selostajien yhteispeli on ihanaa. Kumpikaan ei päde, kumpikin antaa auliisti tunnustusta toisen huomioille, kumpikin sanoittaa hienosti, tunnelma on rennon rauhallinen ja pönötys ja muodollisuus on poissa. Se tosin on sanottava, että hetkittäin - kun samalla tein käsitöitä - itse pelin katselu jäi vähän huonolle, kun kuunteleminen oli niin miellyttävää ja vangitsi aivokapasiteetin niin, että huomasin välillä, etten oikein aina ihan "nähnyt" mitä katsoin.
Keki-selostusta kuunnellessa mietin Tampereen selostajagateakin pikkuisen. Jonkin sortin vertailuna tähän ehkä sellainen oma mielipide nyt sitten vielä, että tamperelainen oikein hyvä vakiselostaja on hyvin intensiivinen ja eteenpäin kiiruhtava, ja se toimii klassiseen urheiluselostustyyliin tosi hyvin ja mukaansatempaavasti, kun hän on yksin eetterissä. Mutta sitten kun puheliaita ja koko ajan eteenpäin kiiruhtavia tyyppejä on kaksi, niin kuin viimeksi oli, kyllä se kieltämättä vähän rasittavaksi käy pitemmän päälle. Kekin miehet pystyvät sen vaaran voittamaan leppoisella verkkaisuudella, jossa ei ole KIIRE minnekään, vaikka huomioita tehdään nopeasti ja juttua riittää. Niin, ja kekiläisillä on myös se superominaisuus, että jos on joku tarina kesken ja samalla lyöjä lyö, niin tarinaan tulee pieni tauko siksi aikaa, että katotaan mitä tapahtuu just siinä hetkessä. Tästä soisi Tokkari-Erosen ja kumppaneidenkin ottavan mallia. Jos tulee läpäri, tarina jää kesken, mutta se on vain hyvä, ja sitten voi myöhemmin suvantopaikassa jatkaa "niin, olin sanomassa, että".
Keki-pelissä oli harmillisia bläkautteja ekajaksolla, kun ylikuormitetun Ouluhallin nettiyhteys välillä simahti, mutta onneksi sekin selvitettiin ja onneksi Kekimiehet pahoittelivat ja selittivät tilanteen, kun pääsivät itse kärryille.
Sitten oli miljoona paikka, jossa selostusparivaljakko ensin riemuitsee Kekin hienosta lyönnistä, ja 3 sekuntia myöhemmin hihkuu innosta Sotkamon mahtavan laadukkaasta kiinniotosta.
Ja onhan tää sanottu jo vaikka kuinka moneen kertaan, mutta selostajien yhteispeli on ihanaa. Kumpikaan ei päde, kumpikin antaa auliisti tunnustusta toisen huomioille, kumpikin sanoittaa hienosti, tunnelma on rennon rauhallinen ja pönötys ja muodollisuus on poissa. Se tosin on sanottava, että hetkittäin - kun samalla tein käsitöitä - itse pelin katselu jäi vähän huonolle, kun kuunteleminen oli niin miellyttävää ja vangitsi aivokapasiteetin niin, että huomasin välillä, etten oikein aina ihan "nähnyt" mitä katsoin.
Keki-selostusta kuunnellessa mietin Tampereen selostajagateakin pikkuisen. Jonkin sortin vertailuna tähän ehkä sellainen oma mielipide nyt sitten vielä, että tamperelainen oikein hyvä vakiselostaja on hyvin intensiivinen ja eteenpäin kiiruhtava, ja se toimii klassiseen urheiluselostustyyliin tosi hyvin ja mukaansatempaavasti, kun hän on yksin eetterissä. Mutta sitten kun puheliaita ja koko ajan eteenpäin kiiruhtavia tyyppejä on kaksi, niin kuin viimeksi oli, kyllä se kieltämättä vähän rasittavaksi käy pitemmän päälle. Kekin miehet pystyvät sen vaaran voittamaan leppoisella verkkaisuudella, jossa ei ole KIIRE minnekään, vaikka huomioita tehdään nopeasti ja juttua riittää. Niin, ja kekiläisillä on myös se superominaisuus, että jos on joku tarina kesken ja samalla lyöjä lyö, niin tarinaan tulee pieni tauko siksi aikaa, että katotaan mitä tapahtuu just siinä hetkessä. Tästä soisi Tokkari-Erosen ja kumppaneidenkin ottavan mallia. Jos tulee läpäri, tarina jää kesken, mutta se on vain hyvä, ja sitten voi myöhemmin suvantopaikassa jatkaa "niin, olin sanomassa, että".
Keki-pelissä oli harmillisia bläkautteja ekajaksolla, kun ylikuormitetun Ouluhallin nettiyhteys välillä simahti, mutta onneksi sekin selvitettiin ja onneksi Kekimiehet pahoittelivat ja selittivät tilanteen, kun pääsivät itse kärryille.
