Ihan ensiksi, jos haluaa ymmärtää asioita tahallaan väärin, ei kannata jatkaa lukemista pidemmälle. Toiseksi en aio millään tavoin puolustella esillä ollutta tekoa.
Tämä on enemmän pohdiskelua itsestä ja uskoakseni useimmista meistä - maailman onnellisimmasta kansasta. Termi ei ehkä ole suoraan synonyymi moraalille, mutta näitä lukemattomia viestejä lukiessa tulee mieleen, että millaisen todellisuuden keskellä me oikeastaan eletäänkään.
Moraali on siitä mielenkiintoinen, että tuomioita jaetaan surutta, varsinkin anonyymisti ja vyyhti paisuu paisumistaan, miksi kukaan ei tehnyt mitään, vaikka "kaikki" tiesivät. En tämän ketjun tapauksesta ollut kuullut mitään ennen tätä nyt julki tullutta kohua, vaikka pesistä olen seurannut vuosikymmeniä. Ja Kaijansinkosta ei aiemmin ollut kuullut yli 90 % suomalaisista. En siis tarkoita, että haluan omalta osaltani pestä käteni, vaan kuinka suurin osa meistä toimii, vaikka tietäisikin jotain vääryyttä, vähintään moraalisesti, tapahtuneen.
Minä ja varmaan me kaikki olemme olleet tilanteissa, joissa kaikki ei ole mennyt kuin Strömsössä. Onko koulussasi tai luokallasi ollut kiusaamista. Olenko ollut itse kiusaaja tai kiusattu tai todistanut sitä? Teinkö asialle mitään tai tekikö opettaja? Onko opettaja kenties ottanut jonkun silmätikukseen? Onko työyhteisössä ilmapiiriä myrkyttäviä henkilöitä, vähättelijöitä, selkäänpuukottavia, asemaansa väärin käyttäviä? Urheilupiirit ei ole mikään oma kupla, jonne tällaiset asiat eivät eksy.
Kuinka monen meidän silmien nähtävänä ja korvien kuultavana on asioita, joihin pitäisi puuttua, mutta ei haluta sekaantua. Ja juuri tähän olen itsekin sortunut. Paljon on tilanteita, joita ei edes ymmärretä kiusaamiseksi. Yksi on ihmisen kaiken sosiaalisen toiminnan ulkopuolelle jääminen, ainoa ystävä on edessä hohtava ruutu, josta aukeaa korvaava maailma.
Kaikkea maailmassa ei voida raamittaa lakipykälin, siksi olisi itse kunkin hyvä pysähtyä miettimään omaa toimintaansa ja vasta sen jälkeen toisten tekemisiä. Tämä nettimaailma on tuonut paljon hyvää, mutta keskustelupalstojen kautta nimimerkkien takaa huutelussa on liian usein sivistys jäänyt narikkaan.
Meillä on aikamoinen pommi kytemässä tämän maan henkisessä tilassa. Nuorten pahoinvointi on lisääntynyt ja avun saaminen on jo nyt pitkittynyt huolestuttavasti. Kaikkea ei pysty edes arvottamaan rahalla. Jokainen ihminen on yksilö, ei mikään tilastonumero. Vanhan viisauden mukaan yhteiskunnan sivistys mitataan sillä, kuinka se pystyy huolehtimaan heikoimmassa asemassa olevista.
Meidän yksilöiden tehtävä olisi toimia niin, että se ei tuota ahdistusta tai muuten pahaa oloa. Nuorten pitää voida luottaa aikuiseen. Ei tämä asia voi olla kenellekään uusi, eikä myöskään pelkkää meetoon tuomaa. Moni aikuinen miettii lasten harrastusten kohdalla valintoja. Onneksi tämä esillä oleva tapaus on kaikkea muuta kuin valtavirtaa, mutta ikävyydessään heittää pitkän varjon. Leijonan osa toimii onneksi terveen moraalin puitteissa. Mutta ei tämä taida jäädä ainutkertaiseksi.
Jos ikävän tapauksen takaa sarastaisi sen verran aurinko, että toimintakulttuureja mietittäisiin tarkemmin ja asioihin puuttumiskynnys madaltuisi.