Näin Kirittärien kannattajana huojentava uutinen, jonka jälkeen voi astetta paremmin mielin seurata joukkueen otteita tulevana kesänä, vaikka ainakin Virkkunen kovasti yrittikin seuraa tuoda esiin seksuaalisen häirinnän valkopesijän roolissa.
Samaan aikaan näin seuran kannattajan näkökulman ulkopuoleltakin helpottavaa havaita, ettei tämä tapaus päättynyt totaaliseen uhrien kokemusten halveksuntaan ja vähättelyyn (tosin myös tätä on seuran osalta matkan varrella valitettavan paljon tapahtunut), vaan omat kokemuksensa julki tuoneet uhrit saavat olla ylpeitä itsestään ja siitä rohkeudesta, jolla he ovat tuoneet asian esiin huolimatta siitä, että yhteiskunnassamme yhä jotkut pitävät asian esilletuomista "ajojahtina", kyseenalaistavat asian esiintuomisen motiivit ja ihmettelevät miksi seitsemän vuoden takaisia asioita "yhä" käsitellään.
(Erityismaininta paikallislehdelle, joka on tarjonnut kritiikittömän alustan kateuskorttien esilletuomiseen, uhripisteiden keräämiseen ja ex-seurapomon "nostaisin Petenä kunnianloukkaussyytteen" -kommenteille.)
Uhrien avoimuuden ja rohkeuden ansiosta on kuitenkin lopulta saatu esille nousseen tärkeän keskustelun ohella myöskin konkreettinen tulos, kun häirintään syyllistyneen valmennustehtävien päättämisen johdosta edes yhden pesäpalloseuran tasolla on edetty kohti turvallisempaa ympäristöä harrastaa, urheilla ja kilpailla.
Liekö lopulta myös pelaajien ääni päässyt kuuluviin, sillä Kirittärien tiedotteen muotoilu viittaa mielestäni hieman tähän, ja ainakin omiin korviini Virkkusen puolustellessa Kaijansinkkoa toiveita asian oikeudenmukaisesta päätöksestä herättivät lähinnä Nallen kommentit siitä, kuinka pelaajien kanssa keskustelemalla pohditaan sitä, miten tilanteesta jatketaan eteenpäin.
Vaikka seurajohdon lopulta tapahtuneen heräämisen ratkaisseita syitä voi vain arvella, on mielestäni ollut hienoa havaita, että seurapomojen keskittyessä lähinnä oman seuran toiminnan puolusteluun, tarvittaessa jopa uhrin kokemuksia vähättelemällä, on edes pelaajien (esim. Lepistö, Sallinen, Puisto) toimesta noustu yksiselitteisesti tuomitsemaan lajin parissa tapahtuva häirintä.
Toisaalta paljon lienee myös tehtävää ongelman kitkemiseksi, kun Twitter –keskusteluita lukiessa sai havaita seuran toiminnassa jo edustustasolla käyneen, mutta jo alaikäisenä lajin raadollisuudesta johtuen uransa lopettaneen ex-pelaajan ymmärtävän Kaijansinkon toiminnan ongelmallisuuden ja tästä vedettävät johtopäätökset huomattavasti ex-seuransa puheenjohtajaa paremmin.
Toivottavasti jokainen seurapomo osaisikin tämän jälkeen miettiä tarkasti, onko yksikään epäasiallisesti pelaajia kohtaan toimiva lajivaikuttaja todella paikkansa ansainnut lajissa, jossa pelaajat samanaikaisesti laittavat itsensä likoon rakkaudesta lajiin, vaikkei se esimerkiksi taloudellisesti kannattaisikaan.