”Seuraava pesäpallon määräasema on Helsinki...”
Suuret asukaskeskittymät ovat avainasemassa saada pesis nousuun. Pesispeleissä on tapahtumia kaiken aikaa, ei mitään junnaamista 90 min keskikentällä. Se on pesiksen voima katsomosta katsottuna.
Projektin onnistumisen mahdollisuuksia parantaa asia, että yli puolet stadin väestöstä on maakunnista muuttaneita, joten pesis ei liene mitenkään outo urheilulaji stadissa.
Yliopistoissa ja ammkeissa luulisi olevan paljon pesiksen taitajia, jotka pitäisi saada jatkamaan harrastustaan opiskelupaikkakuntansa pesisseuroissa.
Tässä ketjussa on jo visioitu kaikki merkittävä tästä asiasta. Silti ns. paljasjalkaisena stadilaisena laitan lusikkani tähän soppaan.
Ensimmäisenä asiana pidän lipputulojen näkökulmasta parkkipaikkojen riittävää määrää. Niitä riittää Messukeskuksen parkkikentältä ja halleista. Maakunnista tulevien katsojien ei näin ollen tarvitse haahuilla parkkipaikkaa, koska valmiina on selkeät opasteet pelipaikalle kaikilta sisääntuloväyliltä. Tälle alueelle pääsee yhtä helposti junilla, busseilla ja sporalla. Pasilan asemalta on jo lähes näköyhteys mahdolliselle pesäpallostadionille, joka sijoittuisi Käpylän liikuntapuistoon. Puistossa on useita jalkapallokenttiä, yhden niistä voisi pyhittää pesäpalloa varten. Näin ollen muodostuisi riittävät läpilyöntialueet kaikille sivuille.
Toisena edellytyksenä pidän tilannetta, että miesten pesisjoukkue (Puna-Mustat?) on nousukarsinnan voitettuaan nousemassa ykköspesiksestä superiin.
Aivan samalla tavalla, kuin Roihu sai uuden stadioninsa. Näin ollen Helsingin rahakukkaron nyörit todennäköisesti avautuisivat.
Kolmanneksi katson, että seurassa tulisi olla hyvä bisnesosaaminen eli yhteistyökumppanien sitouttaminen projektiin.
Neljänneksi asiaksi näkisin ajoissa aloitettavan, asian esittelevän apulaispormestarin taustalobbaamisen.
Katsojia ja lipputuloja Roihun superpesispeleissä olisi ollut menneenä kautena enemmänkin, mutta covid-19 rajoitteet pitivät siirrettävät lisäkatsomorakenteet riittävinä, koska lipunmyyntiä piti rajoittaa.