Pääsääntöisesti hovioikeuteen saa valittaa. Poikkeuksiakin on. Usein jo käräjäoikeuden päätöksessä todetaan, onko asia sellainen josta ei voi valittaa. Korkein oikeus on sitten asia erikseen.
Aiemmin viitattu korkeimman oikeuden ennakkopäätös siitä, että sovittelussa ehdotettu summa vaikuttaa siihen, kuka maksaa oikeuskulut, liittynee lähinnä tapauksiin, joissa oikeudenkäynti on tulkittu turhaksi, ts. sellaiseksi jonka tulos on käytännössä ennalta tiedossa ja jossa haastaja haastaa pelkästään vahinkoa tehdäkseen.
Kohtuudella ei voi odottaa, että yksittäinen ihminen uskaltaisi ottaa riskiä oikeudenkäynnistä ja siitä koituvien kulujen arvioinnista oikein. Jos tuo käytäntö olisi aina voimassa, sovittelussa jyräisi vahvemman (varakkaamman) oikeus.
Varmaan hovissa, jos sinne mennään, Kohosen porukka kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:
1. Onko tapaus sellainen, johon korkeimman oikeuden päätöstä vuodelta 2008 voi soveltaa? Saattaa olla tai olla olematta, en tiedä. Tämä kohta on kuitenkin sellainen, joka vaikuttaa paljon oikeudenkäyntikulujen maksamiseen.
2. Miksi Kohonen ei saanut palkkakustannuksia koko määräiaikaisen sopimuksen ajalta, vaikka purku oli todettu perusteettomaksi? Kyseessä oli nimenomaan määräaikainen sopimus.
Jos ajatellaan, voiko Kohonen pärjätä taloudellisesti hovissa:
Hänellä on realistinen mahdollisuus saada korvauksia lisää toiset 13500 + korot + lomarahat - ei saa välttämättä, mutta tähän on realistinen mahdollisuus
Oikeuden käyntikulut. Siinä on realistinen mahdollisuus saada kulujen maksamiseen muutosta. Joko niin, että molemmat maksavat omansa tai jopa niin, että Manse maksaa kaiken. Jos pitäisi realistisena, että ainakin jakoon meneminen olisi mahdollista.
Lisää korvauksia noin rapiat 15 000 + kustannusten puolitus plussaa Kohoselle 30 000 - hovioikeuden kustannukset. Kirjallinen käsittely? Kyllä hän tuossa pääsisi aikalailla plussalle nykytilanteeseen verrattuna.
Paljon riippuu myös siitä, mitä Rauste on sopinut Kohosen kanssa hovioikeuden kuluista. Laskun voi myös repiä oikeudenkäynnin jälkeen, jos tulee takkiin.
Jos päätökset pysyvät samana, takkiin tulee kaikkiaan noin 80 000 euroa. Kohosella siihen ei varmaan varat riitä, mutta riittäisivätkö 50000 euroonkaan.
Mansella hovioikeudessa ei ole kuin hävittävää. Siltä taholta sinne ei varmasti haluta.
Kohosen moka oli se, että 40 000 olisi pitänyt riittää sopimiseen. Puolen vuoden palkka sopimuksen loppuun on 27000. Sen lisäksi Kohosen puolella on varmasti osattu laskea, että oikeudessa Manse tietäisi häviävänsä todennäköisesti vähintään omat oikeudenkäyntikulut (noin 25 000 vähintään). Siitä puolet, niin päästään korvauksissa 40000. Se olisi ollut Kohoselle jo enemmän kuin palkka kirjallisen sopimuksen loppuun, sekä edullisempi Manselle siihen verrattuna, mitä he todennäköisesti odottivat joutuvansa oikeudessa maksamaan.
Nyt oikeuden päätös todennäköisesti hieman yllätti Mansenkin. Tuomioistuin katsoi, että Kohonen lähti oikeuteen turhaan ilman väitteidensä menestymismahdollisuuksia.
Mutta se sopimuksen purkuhan oli perusteeton - vaikea sanoa, tulkitsiko oikeus tuossa tilannetta ihan oikein. Ja siitä en nimenomaan ole varma, olisiko hovioikeus samaa mieltä.