Mutta onpahan hieno ja jännä finaalisarja menossa. En muista millon oisin viimeks jännittäny pelejä näin paljoa. Ilosesti yllätti kans tuo kainuulaisyleisön herääminen eilen. Näin tv-kuvasta jopa isäni taputtavan katsomossa käsiä yhteen ja sitä tuskin on monesti tapahtunu.
Totta. Vanhaa hyvää meininkiä. Näki, että katsomo nautti ja oli odottanut tilaisuutta päästä mukaan.
Omassa katsomorivissä paturiveillä innostuin yhtymään perinnehuutoon, enkä ehtinyt kuin yhden kerran sen tehdä kun useampi rivillä istunut huusi mukana.
Nyt on viikon tauko ja ainakin Sotkamolle se tulee tarpeeseen. On aikaa valmistautua hieman paremmin. Sotkamolla pohtiminen menee osin Mansen vaihtolyöntien vaikeuttamisen kanssa. Nyt tuntemattomampaa (?) kakkoskärkeä ei ole saatu tarpeeksi hyvin kuriin, Myllyniemen tehot samoin olleet vielä turhan hyviä.
Sotkamo on pelannut vaihtotilanteet silti hyvin järkevästi. Riskit on pidetty kurissa, eikä läpilyöntien paikkoja ole annettu. Eikä niitä esim. Myllyniemelle kannata antaa.
Manse samalla lailla tietää nyt, kuka on vastassa ja voi suunnitella sen mukaan.
Voittaja sarjasssa ei ole vielä selvillä. Sotkamo tosin selvitti itselleen ehkä sen henkisesti vaikeimman rastin: piti ryöstetyn edun kotipelissään. Eka jaksolla näki, että eräänlainen pakkovoiton tarve vaikutti otteisiin.
Kuosmasesta on tullut hyvä vanhan jymyläisen mallin mukainen multipelaajaa. Osaa edetä, vaihtaa ja kotiuttaa. Kolmonen tai keskipalkin mies, makuasia. Allu näytti jälkeen hyvää päätään: hänelle pelinjohtokin näemmä uskaltaa jättää jatkuvasti kopin noston viimeiselle. Samuel taisi lyödä superpesisuransa ensimmäisen kotiutusvarren - pokkana supervuoropariin.