Tuohon
@Trone pohdintaan tulee ensimmäisenä mieleen yksi sana: identiteetti.
Tahkossa on tapahtunut viime vuosina aivan tolkuton määrä uudistuksia, alkaen siitä että perhe Kosunen myi Tahkon, seurassa on ollut useita toimitusjohtajia, viimeisen neljän vuoden aikana neljä eri pelinjohtajaa ja urheilupuolta on johdettu sivutoimisesti siihen asti, kun AYS aloitti toimessaan.
Kaikki kunnioitus ihmisille, jotka ovat aikaansa Tahkoon uhranneet, mutta ei tuo kuulosta 2020-luvun huippu-urheiluorganisaatiolta. Ei edes puoliammattilais-. Visioita ja strategioita on kyllä esitelty hienoilla powerpointeilla, mutta käytännön tekeminen ei ole vastannut puheita. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, toimivat taustat ovat papereissani edellytys
jatkuvalle menestykselle (on se menestys sitten mestaruus, välieräpaikka tai vakituinen top6-sijoitus kenenkin mittareilla). Koska toimivat taustat tuovat tukea ja turvaa "kentän" tasolle.
Viimeisen parin kauden ajan Tahko on näyttänyt joukkueelle, joka ei tiedä kuka on. Toisin sanoen se identiteetti on hukassa. Miksi asioita tehdään, miten asioita tehdään ja missä on tähtäin? Kun pelaajat kokevat olevansa osa jotain yksittäistä kautta suurempaa, sitoutuminen taso kasvaa. Johdonmukainen ja selvä taustatoiminta sekä identiteetti ovat myös valtteja siinä kohtaa, kun suunnataan katseita pelaajamarkkinoille. En näe Tahkoa tällä hetkellä millään tavalla houkuttelevana vaihtoehtona pelaajille, jotka etsivät uutta seuraa. Ei pelillisten puitteiden tai pelinjohdon takia, vaan yleisen turbulenssin. Tähän on toki tullut jo muutosta parempaan AYS:n muodossa, mutta hänelläkin on vielä näyttöjä annettavana. Ja ennenkaikkea taustaorganisaatiolla on vielä näytettävää, kun ei nuo viime vuodet sillä saralla varsinaisesti luottamusta herätä. Ketään syyttelemättä tai yksittäisiä asioita erittelemättä.
Ja kun puhun identiteetistä, tarkoitan sanaa monessa eri tasossa. Esimerkiksi pelillinen identiteetti tai seuraidentiteetti. Yllä oleva on keskittynyt enemmän seuraidentiteettiin. Sama pitäisi tapahtua vielä pelillisen identiteetin kanssa. Totta kai aina pelinjohtajat tuovat oman näkemyksensä niiden raamien sisällä, mitä seura laajemmin haluaa. Nyt, kaikella kunnioituksella, näyttää sille, että viimeisin pelinjohtajavärväys ei toteuta sitä identiteettiä mitä olettaisin Tahkossa haluttavan. Tässä ei ole kyse edes lopputuloksesta, vaan suoralla puolivälieräpaikallakin näkisin, että Tahko ei pelannut sellaista peliä mitä seurassa halutaan nähdä.
Valitettavasti tässä kauden aikana on käynyt selväksi, että Pokela taisi olla jo lähtökohtaisesti väärä valinta, mikäli naisissakin peluutti varovaista prosenttipalloa loistavalla materiaalilla. Rekrytointihetkellä pitää pystyä puhumaan, millaista pesistä Tahkossa halutaan pelata ja pelinjohtajan on pystyttävä siihen sitoutumaan. En tiedä onko keskustelua käyty, mutta lopputulos ei missään nimessä voi olla sellainen, jota olisi "tilattu".
Juuri tässä kohtaa sanon todennäköisesti epäsuositun mielipiteen: minun mielestäni Pokelan tilanteesta riippuen seuraavan kauden-kahden aikana Tahkolle tärkeämpää on rakentaa omaa identiteettiä kuin menestyä. Nämä eivät ole toki toisiaan poissulkevia asioita, kuten vaikkapa kausi 2022 osoitti, mutta mikäli vaakakuppi lähtee kääntymään, minä kääntäisin sen pitkään juoksuun ja identiteetin rakentamiseen, mikäli kassa sen vain kestää.
Kun nämä asiat ratkaistaan, myös pelaajilla on selvemmät sävelet suorittaa omaa rooliaan, oli se sitten mikä tahansa pelinjohtajan määrittelemä.
www.aamuposti.fi
www.facebook.com
hyvinkaantahko.fi
