Omalta osaltani olen kommentoinut aihetta niiden tietojen perusteella, mitä julkisuudessa on liikkunut. Tähän mennessä riittävän luotettavasti aiheesta on kerrottu seuraavaa:
- Huuskon ja valmennuksen välillä on ollut skismaa, mikä on johtanut pelaajan hyllyttämiseen ja toimintaan minkä ilmeisesti pelaaja kokee vähintään jonkun asteisena työpaikkakiusaamisena
- yksi valmentajista on irtisanottu/työsopimus purettu. Ja tämän valmentajan käsityksen mukaan laittomasti
- vastuuvalmentaja on kertonut kierreltyä totuutta pelaajan pelikyvystä, viitaten ilmiselvästi fyysiseen pelikuntoon
Jos vika oli vain Huuskossa, miksi Rantanen potkittiin pois? Jos vika oli koko valmennusjohdossa, miksi vain yksi potkittiin pois ja Huusko sai ylipäätään jäädä orkesteriin? Ja viimeisenä, miksi samassa ympäristössä Huusko oli viime kaudella niin toimiva joukkueen palanen, että hänelle tehtiin jatkosopimus? Ja kääntäen, jos Huusko koki Tahkon hankalaksi ympäristöksi, miksi teki jatkosopimuksen?
Molemmissa osapuolissa on tottakai syytä, kuten aina konflikteissa. Aika kova väite kuitenkin, että Huuskon ego oli este yhteistyölle - yhden talven aikanako se ego kasvoi? Pelaajalle, joka on tallannut sotkamolaista junioripolkua, eikä hänestä varsinaisesti kusipään kuvaa ole edellisistä organisaatioista maalattu?
Ja ottamatta kantaa syylliseen, noissa ranskalaisissa viivoissa on niin isoja ristiriitoja, että tuota ei saa millään käännettyä muuhun kuin huonoon johtamiseen - ylhäältä alas. Alkaen siitä tärkeimmästä eli viestinnästä (ulkoisesta, mutta mitä ilmeisimmin myös sisäisestä) päättyen ihmisjohtamiseen. Johtamisessa on aina kyse ihmisten parhaiden puolien esiin tuomisessa. KT:lla on varmasti ollut oma osansa, mutta hyvä johtaja (AYS) toi hänessäkin esiin parhaat puolet, jokainen voi ihan rehellisesti kertoa pystyikö nykyinen johto samaan.