No vaikka sitten "yleisön pyynnöstä", mutta tällä kertaa en lähde antamaan arvosanoja ykisttäisille pelaajille, vaan vaikean kauden (talvi- ja kevätkauden hässäkät ja kauden päättyminen liian aikaisin) takia haluan korostaa joukkueen kokonaisuutta. Arviot siis tästä näkökulmasta. Ja jotta arviot eivät olisi "tunteilua" tai mutuilua, asetan arvioimista varten kriteerit: 1) sijoitus/menestys sarjassa suhteessa joukkueen materiaaliin, jonka arvioinnin perustana on puolestaan ns. asiantuntijoiden ja muidenkin, mm. tämän foorumin kirjoittajien, keväiset ennakkoarviot sijoituksista ja voimasuhteista ennen kautta, ja 2) pelaamisen ja pelien osa-alueiden taso ja laatu suhteessa kohtaan 1. Tältä pohjalta näin:
1) Käytännössä 'kaikki' ennakoivat Tahkolle sijaa 7, jotkut sijaa 6 ja jotkut sijaa 8. Ja tuon mukaanhan se meni (runkosarjassa, joka kertoo tason parhaiten). Mutta itse olin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin ja pitkään oltiin samassa kelkassa sijoista 3-7 pelanneiden muiden joukkueiden kanssa. Oletin eroja selvästi suuremmiksi. Viimeisen kierroksen merkityksettömät pelit voivat vähän vääristää lopullisia pistesaldoja, ja sekin voidaan huomioida, että kaikilla muilla ko. sijoille sijoittuneista joukkueista toinen ylimääräisten pelien vastustaja oli sarjan alemmasta ryhmästä (sijat 8-13), kun Tahkolla molemmat oli ylemmästä ryhmästä (1-7). Tuosta huolimatta seitsemäs sija oli varmaan oikeutettu, mutta tosiaan hyvin pienellä erolla noihin muihin ja jossittelujenkin sijaa jäi. Puolivälieräkarsinta meni sitten miten meni. Epäilemättä osin omaa syytäkin, mutta myös erikoisen ja koskaan aiemmin kokeilemattoman syteemin takia, joten en karsiutumisen tapaa osaa suurena epäonnistumisenakaan pitää. Mutta totta kai se jätti kaudesta huonomman kuvan ja maun kuin mihin muun perusteella saattaa päätyä.
2) Pelaamisessa positiivisia seikkoja olivat (ainakin) Nurmion huipputason kentällemenot, Eskelisen hieno sopeutuminen ulkokentälle lukkarirooolin jälkeen, Patovan piiskamaiset polttoheitot, Alasen aktiivinen sisäpelirooli lukkaroinnin lisäksi, Kyhyräisen osoittautuminen kovaksi pelimieheksi ja Lehtolan etukenttäpelaaminen. Ulkopeli toimi kokonaisuutenakin joukkueelta ihan ok ja siihenhän oli kai harjoituskaudella satsattukin. Kakkoskopparin tontilla Raesmaa maksoi parissa eka pelissä oppirahoja, mutta siitä ei käy häntä moittiminen, ja loppupeleissä sitten täällä palstalla paljon puhututtanut R. Niemen peluuttaminen Raesmaan sijasta oli tosiaan vikatikki, ellei siihen ollut perusteltuja syitä.
Odotuksia huonompaa oli (ainakin) kaikkien - ja itse asiassa melkeinpä enemmän muiden kuin Tahko-fanien - hehkuttama "hirmuinen lyöjäjokerikaksikko" ja muutoinkin joukkueen oikeastaan hiipunut kotiutusteho. Ei se nyt jokerikaksikollakaan huonoa ollut ja elintärkeitä pelaajiahan he joka tapauksessa olivat, mutta parempaan olivat odotukset ja ainekset (ja kun verrataan eräiden muiden joukkueiden lyöjäjokereihin). Korhonen paransi kauden loppua kohti, mutta Niemen lyönti ei löytynyt kunnolla koko kaudella - tai jos välillä löytyi, ei pysynyt pelistä toiseen. Tähän liittyen - en tiedä, huomasiko kukaan muu - olin havaitsevinani muutoksen viime kauteen. Silloin Niemelle annettiin ohje (Alasen toimesta) käytännössä joka lyöntiin, nyt ohjeita annettiin hyvin vähän, jos lainkaan. Oliko Niemi itse halunnut näin vai oliko joku kieltänyt ohjeiden antamisen? Myös Patovan lyöntipeli jäi kauaksi - tai ainakin erilaiseksi - viime kaudesta. Toki roolikin oli erilainen ja hän hoiti (liiankin?) nöyrästi vaihtajan tehtävää, mutta kyllä hän vapaitakin pääsi yrittämään, mutta niissä ei "räjähtänyt" koko kaudella.
Pelaamisen kokonaisuuteen liittyy myös peluuttaminen ja pelinjohtaminen. Tämä on vaikein arvioitava rasti. Minusta tuntuu, että Braggen "maine" ns. vanhan liiton pelinjohtajana on kasvanut myyttisiin ja irrationaalisiin mittoihin enkä ainakaan itse oikein nähnyt hänessä niin mittavaa erilaisuutta muihin nähden kuin koko ajan annetaan ymmärtää. Talvikauden ja vielä keväänkin ikäviin tapahtumiin on vaikea ottaa kantaa, kun ei tiedä, mitä ja miten on todellisuudessa tapahtunut. Pelikauden aikana minusta Bragge oli oikeastaan aika vähän "maineensa" veroinen. Etukäteen puhuttiin, että hän tykkää peluuttaa räiskyvää ja yllätyksellistä peliä, mutta juuri sitähän ei nähty. Esim. yllätyskotiinottoja tuli erittäin vähän, ja samoin esim. Niemen peluuttaminen itsepintaisesti ennen Korhosta pelitilanteista riippumatta pisti silmään (lopun karsintapeleissähän tuo muuttui Niemen loukkaantumisen myötä). Joukkueen kapeus ja tähän liittyen loukkaantumisriskien realisoituminen juuri kauden loppupuolella olivat ongelma, mutta tämä taitaa mennä jo muiden kontolle kuin pelaajien ja pelinjohtajan.