Olipa kaksijakoinen ottelu. Ensimmäisen jakson alku oli iloista rallattelua, jossa jokainen Tahkon pelaaja tuntui onnistuvan mailanvarressa. Kipa oli pelkkä vastaantulija, ja jakso meni vastaansanomattomasti Tahkolle. Mahtoiko hyvä olo hiipiä tahkolaisten puseroon, sillä toinen jakso oli meikäläisille tuskaista taaperrusta. Matalalento huipentui sitten supervuoroon ja Mikkis Mikkolanahon läpilyöntiin, mikä ratkaisi supervuoron ja ottelun Kiteelle. Hyvälle lyönnille on aina tilaa, mutta tuossa tilanteessa hanskan olisi suonut pitävän.
Tappiosta huolimatta ottelussa oli tahkolaisittain hyvääkin. Kore Korhonen osoitti, että huhut hänen kotiuttamistaitojensa katoamisesta olivat suuresti liioiteltuja. 1+6 lyötyä ja ykköspalkinto. Mieleen tuleen kyllä myös, voisiko niitä kotiuttamistilanteita joskus pelata Rätön pojallekin, joka on kuitenkin enemmän sijoitus tulevaisuuteen kuin Kore. Riku Hokkanen meni ykköskärkenä erinomaisesti kentälle ja saattoi vallata paikan itselleen. Samoin Teemu Nikkasella osui keppiin hyvin. Nähdäkseni myös Kalle-Tapio Huusko pelasi lukkarina aivan ok pelin, vaikka hänkään ei mahtanut mitään Kiteen rynnistykselle ottelun lopussa.
Sää suosi kerrankin ottelua, jota seurasi vajaa 1200 silmäparia. Aurinkokatsomossa oli vielä runsaasti tyhjää, joten seuraavaan otteluun Kossua vastaan sitten täysi määräysten sallima tupa, kiitos!