Vs: Hyvinkään Tahko 2015
Puhtimäki tuntuu eräiltä saavan niin paljon rapaa niskaansa, että pakko on tehdä oma ohiheitto asiaan. Juu, Puhtimäki ei ole Suomen top3-lukkari, mutta kyllä hänen kurmoottamisensa tämän hetken Tahkossa menee jo överiksi. Hän on kuitenkin nyky-Tahkossa niitä harvoja, joka pystyy ratkaisemaan pelejä myös mailalla. Enkä kyllä ole itse nähnyt hänessä mitään ylimielisyyttä. Ja eipä ne muutkaan lukkarit mitään nöyristelijöitä ole, vai mitä mieltä olette esim. Sotkamon Kohosesta... Puhtimäki on Tahkossa niitä harvoja, jonka lyöntipeliä on yleensä ilo seurata, hän pelaa mailassa itsevarman hyökkäävästi.
Ja niin paljon kuin pidinkin Rantasesta, niin totuutta on katsottava silmiin. Niin hyvä kuin hän mentaalisesti olikin ja saattoi sekoittaa vastustajan peliä, ei näpyn haku enää viime vuosina ollut räväkkää ja heittokäsi hävisi vaikka Taneli Rantatorikalle. Ja mitä tulee sisäpeliin, niin olihan sen paljon yksipuolisempaa. Kyllähän se oli Ripellä pääasiassa koppi, mitä hän löi. Ja viime vuonna jokerina kumura, joskus näpy. Kyllä Puhtimäki on tässä monta luokkaa Rantasta edellä.
Kun täällä nyt kerran kykytetään ykittäisiä pelaajia ja niin entäs nämä;
Sirviö pelinjohtajana, täydellinen epäonnistuja. Hänen teesinsä Tahkossa on ollut ulkopeli kuntoon ja sisäpeli vahvaa. Mikä on olllut lopputulos; sisäpeli ei toimi ja ulkokenttä vuotaa. Ja mikä huolestuttavinta, peli ei ole ollut missään vaiheessa valmista vaan sekaisin heti alusta lähtien. Sirviö on ihmeellinen sekoitus jatkuvaa pelijärjestyksen sekoittamista ja samaan aikaan jääräpäistä kaavamaisuutta. Viime vuonna tuosta jääräpäisyydestä esimerkki oli, että hän sitkeästi käytti Junnua pääasillisena jokerina ja piti Kulmalaa koirankopissa ja päästi hänet mailaan viimeisessä paniikkitilanteessa. Ja nyt viimeksi, kun Kouvolassa koko yleisökin näki ettei Puhtimäellä siinä pelissä kulkenut, ei minkäänlaista vaihtoa lyöntijärjestykseen. Tätä kärsimysnäytelmää on nähty kohta kaksi vuotta, riittää.
Vierimaa etenijänä, ei sillä tasolla mitä ykköskärjeltä vaaditaan. Ailahtelee liikaa, hyvän ja huonon päivän ero on liian suuri, hyökkäävyyttä puuttuu. Carlsonia ja Vuoristoa on ikävä, ensin mainitulla oli rohkeutta mennä kentälle ja jälkimmäisellä kehityspotentiaalia ja nopeutta.
Pelkonen, yksi sana: pettymys. Heräämistä on odotettu, harjoituspelit ennen kautta lupasivat paljon enemmän.
Junnu, muilla on jokerilyöjät, Tahkolla ei. Tilaisuuksia on ollut paljon, tulosta vähän. Junnu on perinyt Rantaselta kumuran, jota hakee ajolähtötilanteissa. Koska Junnu on viimeksi lyönyt läpilyönnin, kunnarin?
Korhonen, hukattu mahdollisuus. Ei ole Korellakaan keppiin käynyt niin kuin hyvinä vuosina, mutta eipä ole ollut kauheasti tilaisuuksiakaan. Mies menee hukkaan joutuessaan vaihtolyöjäksi. NykyTahkossa niitä ainoita, joita vastustaja joutuu aina varomaan. Mailaosaaminen niin hyvällä perustasolla ja monipuolista, että yleensä jonkun juoksun vääntää jo sillä. Tilaisuudet liian vähissä.
Ettei menisi pelkäksi kritiikiksi, jotain positiivistakin. Ikonen, Hokkanen ja Kuosa. Ikonen väläyttelee lupaavasti, pelirohkeutta löytyy, toki virhealttiuttakin ja ailahtelevuutta, mutta odotusarvot ovat vielä paljon plussan puolella. Toivottavasti ei peluuteta tukkoon nuorten sarjojen ja superin peleissä. Hokkanen, erityisesti sisäpeli on ilahduttanut, nuorelta mieheltä löytyy pelirohkeutta mennä kentälle. Kuosa, iloista ulkopeliä on mukava katsoa ja tartuu se pallo räpyläänkin.