Palaan vielä asian vierestä, pahoittelut siitä. Mutta kun toi johtaminen prosessina on mulle niin rakas
ja kun ei tässä HP hetkeen pelaa
. Kopsaan nämä omaan threadiinsa jos tämä vielä paljon herättää keskustelua.
Uskaltaisin väittää edelleen, että eroja johtamistyyleissä kuitenkin on, ainakin sen suhteen, että naiset ovat ihmisläheisempiä kuin miehet ja saavat yleensä henkilöstöltä parempia arvioita juuri tuon seikan takia.
Eri johtamistyylejä on mutta ne tuskin jakautuvat merkittävästi sukupuolen mukaan. En muista mitään merkittävää tutkimusta, joka sanoisi noin, mutta toki sellainen voi olla olemassa. Sellaisia lehtiartikkeleita on kyllä pilvin pimein.
Se, että naiset saavat miehiä parempia arvioita ihmisläheisyyden takia on osoitettu tutkimuksissa johtuvan siitä, että naisia on lasikaton takia suhteellisesti enemmin organisaation alemmilla tasoilla joissa ihmislähtöinen johtaminen on usein hyvä tapa johtaa. Kun arviot suhteistetaan sukupuolen lisäksi myös organisaatiotasoon niin sukupuolten välillä ei ole tilastollista eroa. Naishuippujohtajat ovat ihan yhtä tiukkoja/autoritääriäsiä/ihmisläheisiä kuin miespuoliset huippujohtajat.
Tilannetta hämää lisää, että usein artikkeleissa naisjohtajien kuvaa piirretään kodin ja perheen kautta.
Se että en ole koskaan tavannut m*lkk*a kenraalia mutta monta yliluutnanttia johtuu taas siitä, että PV:ssä on organisaatio rakennettu kriisiajan mukaan ja perustuu pitkälti käskyhierarkiaan, mutta kyllä sielläkin nykyään käydään kehityskeskusteluja ja palkka määräytyy suoriutumisen mukaan eikä virkaikä takaa ylenemistä enää. Maailma muuttuu sielläkin.
Tutkimukset ovat koskeneet johtajuuden koko kuvaa, ei ehkä pelkästään esim. suoraviivaisuutta. Ihmisläheisyyteen kuuluu mukaanotto ja kuunteleminen. Rohkenen väittää, että se hidastaa päätöksentekoa.
Ok olen eri mieltä, mutta tässä tapauksessa voin nojautua vain omaan kokemukseen en tiedä varsinaisesti asiasta tutkimusta. Pitää kysellä vähän viisaammilta tuttavilta. Ihmisläheinen johtaminen (emme kylläkään ole ihan määritelleet mitä sillä tarkoitetaan mutta luulen että ymmärrämme sen suunnilleen samoin) ei välttämättä tarkoita hidasta päätöksentekoa. Se mitä voi tapahtua on, että jos ei ole nopeaan päätöksentekoon tarvetta niin ilmeiselle päätökselle johtaja saattaa antaa sulatteluaikaa mutta vain jos se ei häiritse itse tavoitteeseen pääsyä.
Hyvä johtaja vaihtaa johtamistyyliä tarpeen mukaan. Heikko johtaja ei siihen pysty vaan oman tyylinsä vanki.
Pesiskentille sopii minusta riittävän nopea päätöksenteko. Nähdyn kaltaisille neuvottelu/kuuntelurupeamille ei minusta ole aikaa.
...
Pesituomarin tulee uskaltaa tehdä ratkaisuja.
Täsmälleen näin. Luulen, että meidän näkemysero tulee siitä, että minä en ajattele niin paljon että olisi vain yksi tyyli johtaa tai että johtaja pystyy johtamaan vain yhdellä tyylillä.
Pesiksen naistuomarit ovat nuoria. Luulisin siksi, että johtamisasioissa he ovat siksi vielä keskimääräistä kokemattomapia ja siksi varovaisia.
Eli se johtuukin ehkä iästä ja kokemattomuudesta eikä niinkään sukupuolesta? hyvä huomio.
HP-AA pelin päätuomaria ei voine pitää kovinkaan nuorena - taitaa olla 35v - eikä kokemattomana. Mutta ylipäätään superpesiksessä naispäätuomarit ovat toki nuorehkoja, koska ensimmäisen kerran nainen oli päätuomarina vasta 2013. Ehkä sitä suoriutumista pitäisi verrata suunnilleen yhtä kokeneisiin miespuolisiin tuomareihin eikä pitkän linjan tuomareihin joista kyllä osa saa aina kokoukset aikaan hekin.
Itse taidan kuitenkin pysyä tämän keskustelun perusteella käsityksessä että yksilön kyvyt ja soveltuvuus määrittävät tuomarin soveltuvuutta superpesikseen sukupuolta enemmin. Ja ehkä siihen pitäisi kiinnittää jopa enemmin huomiota mutta kun ei niitä tuomareita taida liikoja olla tarjolla.