Vs: ViVe 2014
Voi voi teitä optimisteja!
Mahtavaa, että pääsemme taas haastamaan Sotkamoa (Me Vimpeliläiset). Uskoa saa ja toivoa, että syksy päättyy juhliin, mutta...
Tänä syksynä on saatu seurata välieriä paikan päällä ja kotisohvilta, kiitos Superpesikselle otteluohjelman laatimisesta tv-katsojien ja pesisfanien puolesta. Pelit on pelattu vuoropäivinä, joten olemme päässeet seuraamaan molempia välieräsarjoja ja näin edellisiä syksyjä peilatessa olemme saaneet käsityksen molempien finalistijoukkueiden kunnosta.
Valitettavaa on vain se, että finaaleihin pääsy meillä Vimpeliläisillä aiheuttaa jopa enemmän tuskaa kuin toivoa, mikäli unohdamme uhon ja pitäydymme faktoissa - juuri niissä, jotka todellakin ovat olleet koko Suomen nähtävillä.
Toivon olevani väärässä, mutta Sotkamo juhlii tänäkin syksynä... ja ne faktat!
1. Fysiikka ja sitä kautta koko joukkueen peluutus: Jos Sotkamon kapteeni sanoo välierien jälkeen joukkueen olevan fysiikaltaan ylivoimainen verrattuna Joensuuhun tai Vimpeliin, kertoo se varmaankin kaiken olennaisen. Sotkamo juoksuttaa sisäpelissään kaikkia muita, paitsi Kosti Rautiaista. Jopa 39-vuotiasta Kohosta, poikkeuksena tilanteet, joissa lyöntivuoroa ei haluta päättää numeroon 5. Toisessa sarjassa pelattiin käytännössä vain yhtä kärkeä, eikä edes pitkää sellaista, loput nakkasivat palloa taivaalle. Yritystä varmaan oli toisellekin kärjelle, mutta kentälle yritti tosiasiassa vain numero 5, toisen lyönnin yleensä oltua jo koppi. Sotkamo taas hieroi tosissaan tilannetta vielä numeroilla 7,8 ja 9 Immo Rautiaisen yritettyä kentälle numerolla 7.Pelinjohtajalla on suuri merkitys ja vastuu siitä, mihin numeroon lyöntijärjestys päättyy, tässä Järvisen vs. Korhosen tai Vuorisen ajatusmaailma ja toiminta on jopa kummallisen erikoinen. Turha on pelien jälkeen valitella, että jouduttiin jaksoa viemään vähän vääristä pelaajista. Milloin Sotkamossa on pelinjohtaja omaa toimintaansa arvostellut samalla tavalla.
2. Lukkaripeli ja sitä kautta ulkopeli. Sotkamolaislähtöinen ajatus ulkopelistä ei voi olla lajia seuranneille vieras. Jos hutunkeitto voitetaan, halutaan ensin ulos ja haetaan ulkopelin kautta sykettä sisälle. Pelien jälkeen voi pelinjohtaja sanoa, ulkopeli oli hyvää tai sisällä oltiin heikkoja. Viimeiset kolme vuotta ensimmäinen on kuulunut Sotkamon pelinjohtajalle, jälkimmäinen Vimpelin kollegalle. Miksi aina näin päin. SIKSI, että Toni Kohosen varaan voidaan rakentaa kaikki. Kukaan ei bluffaa, kaikki tietävät mitä tehdään. Jos Juha Niemi iskee pallon läpi ratkaisupelin viimeisenä lyöjänä kakkostilanteessa (kiitos verkkoaidoille) ja Järvinen sanoo, että minun virhe, luulin, että Joukainen on vielä lyömättä, niin kaikki ei ole tilanteessa mukana. Ei näin vaan voi sattua. Millä muulla kentällä tahansa sen lyönnin jälkeen Järvisen olisi täytynyt aloittaa valmistautuminen viidenteen välierään. Myös Huuskosen nollatilanne on ollut heikko, mikäli Sotkamon hieman epävarma kentällemenijä Piiponniemi pääsee puolen metrin väärällä kentälle, saa ulkopeli suorittaa vähän turhan paljon. Haapakoski on ainoa pelaaja, jota Kohonen ei ole saanut kuriin, juuri siksi hän saa aina toistaa samat sanat lehdistötilaisuuksissa... ...niin, taas tässä kävi näin, jotenkin pitäisi voitoiksi nämä kääntää. Miksi Pudu hyytyy aina Sotkamoa vastaan, milloin Kuusisto onnistuu niissä peleissä. Hurjinta oli vaihtaa Kuusisto numeroksi 4 viimeisessä pelissä, lauantaina ei näin voi olla, koskaan ei ole Antti Kohoselle pärjännyt. Kesällä pohjanmaalle Sotkamon reissulta ajellessani korvissa soi Pudun sanat: "superissa meiltä kävi lyömässä neljä ukkoa-kolme paloa, kaverilta neljä ja voittojuoksu". Jos Katsoo viime vuosien sotkamokohtaamisien palkittuja, saa käsityksen vahvistettua siitä, että vain Haapakoski säilyttää tasonsa Kohosen käsittelyssä. Suurin yksittäinen tekijä on Kohonen, Huuskonen valitettavasti on tänä vuonna jopa heikompi kuin aiemmin.
