No nyt on tappioputki poikki ja se on tärkeintä se. Seitsemän vuoroa oli edellisistä peleistä tuttua puristamista ja pompottelua, mutta tänään riitti yksi huikea vuoro.
Ensimmäisellä jaksolla ei varsinaista ilotulitusta nähty. Talvitien rutiini on kyllä huikealla tasolla, jos ihan kylmiltään tuli katsomon korkuista perussyöttöä nostelemaan. Taisipa kärpäsenkin ottaa. Mitä olisikaan, jos vähän vielä tosissaan treenaisi. Molemmat jakson juoksut Ulvila lahjoitti Pöytyälle. Kulmalan juoksut olivat ihan lyötyjä, joten moraalinen voitto Ulvilalle. Harmi vaan, että sarjataulukkoon sitä ei saa. Ja tietty se on harmi, että neljännen vuoron ratkaisut jäivät piippuun. Siitä olisi ollut pinna otettavissa.
Toisella jaksolla alkoivat sitten pallo pomppimaan oikein huolella räpylässä ja Pöytyä sai henkeä päälle. Vähän taisi selkä nitkahtaa lokeilta. Pikkupojat selän takana sanoivat sen ääneen, mitä itse mietin vaan hiljaa mielessäni: "Juokseeko nuo lainkaan tuolla ulkokentällä". Kovin antautuneelta peli näytti, vaikkakin hyviä olivat Pöytyän lyönnit. Tikulla silmään sitä joka vanhoja... Kulmalan puhkaisu avasi takalukot. Hieman siinä taas mielessäni pärräsin Jokelan hissuttelua tilanteessa, olisi tullut joko kunnari tai sitten kotiin juoksu. Ehkä. Nyt ei tullut kuin kaksi ja yhtä se vielä huusi. Keltinkangas sen löi ja tasoissa oltiin. Pienistä jutuista on kiinni. Pöytyä pupelsi varman kopin ja tyhjän kentän sijaan tuli ajo. Siitä sitten raskaillakin jaloilla tuli kolme juoksua. Olisiko tullut, jos olisi koppi jäänyt räpylään, tiedä häntä.
Neljän juoksun takaa-ajossa lähti Pöytyä sitten viimeiselle vuorolleen. Varmaan parran pärinää tulee siitä takakentän puhkaisusta. Omiin silmiin näytti siltä, että pallo oli kentässä, sen jälkeen pallotyttö kauhoi ohi pallosta ja lopuksi pallo pomppasi mainosaidasta takaisin. Kenttä rullaili tyhjäksi ja tilanne tasoihin ja sitten palaveerattiin tuomareiden toimesta. Ratkaisuna, että lyönti oli takalaiton. Kehtaan kyllä väittää ettei ollut, mutta ei se kyllä pallotyttöönkään osunut niin kuin päätuomari tilanteen aluksi katsoi. Eli yksi juoksu siitä olisi Pöytyälle kuulunut tulla. Ihmeen vähän sitä tilannetta kuitenkin protestoitiin. Hyvä näin Ulvilan kannalta ja henkisesti tärkeät pinnat kotiin. Josko se peli siitä aukeaisi.
Kiitos viimeisen vuoron, jäi pelistä hyvä fiilis, ilman sitä ei todellakaan. Sää sentään suosi koko pelin ajan. Toivottavasti jatkossa kotijoukkueen peliesityksetkin hellivät pidempään kuin yhden jakson ajan.