Ensimmäinen yllätys tuli jo ennen ottelun alkua, kun lippukopilla joutui oikein jonottamaan lippuaan. Koska viimeksi, ei jaksa muistaa. Hienoahan se oli, että väkeä oli jonkin verran normaalia enemmän liikenteessä. Kukaan mitään minun mielipiteelläni tee, mutta kyllä mielestäni tänään nähtiin oikeinkin kelpo ottelu. Tietysti harmittavaa, että pinnat lipuivat Tampereelle, mutta ei kyllä tarvitse Ulvilaa mielestäni tämän näytöksen jälkeen tukistaa. Ulvila roikkui pelissä mukana kaksi ja puoli jaksoa. Tekisi melkein mieli sanoa, että ylisuoritti ja piti Mansen aisoissa. Sitten toisen jakson kolmanteen vuoroon loppui pyristely. Nyt se kova peli oli ja kyllä se jalkojen puute näkyi aika räikeästi. Muutama turha palo tuli huonosta etenemisestä. Myös koko ykköskärki saatiin tänään pidettyä Mansen takataskussa. Mutta kuten sanottua, omaan silmään Ulvila pelasi hyvin. Hyvästä häviöstä ei toki pisteen pistettä saa sarjataulukkoon, mutta jos tämä taas nostaisi sitä tekemisen tasoa ylöspäin, kun huomattiin että vielä se taso ei riitä niitä kaikkeista kovimpia joukkueita vastaan. Eteenpäin, sano.
Tampere oli kyllä kova ja jotenkin näytti siltä, että tämä oli vain rutiinisuoritus. Kone jauhoi ja jauhoi ja lopulta väsytetty vastustaja lyötiin kanveesiin. Ulkopeli piti Ulvilan tilanteet vähissä. Sisäpelissä oli pakko ihastella joukkueen etenemisvoimaa. Silloin kun jokerikaksikko kentälle pääsi, niin lentokeli oli. Ei siinä tarvinnut paljoa muuta kuin palloa pudottaa etukenttään ja vaihdot olivat varmoja. Liekö tuossa sitten osuutensa Ulvilan nuorella etukentällä, mutta yhtä kaikki. Nousuvalmiilta näytti Mansen peli. Toivottavasti ovat yhtä konemaisia myös tiukassa paikassa.