Ilta-Sanomien viikonloppunumerossa on juttu Suomen ensimmäisen pizzerian Haminaan vuonna 1961 perustaneesta Giovanni Tedeshistä. HP:kin mainitaan jutussa, sillä "Nino" kävi innolla pesismatseissa ja eli niissä mukana kuin olisi ollut katsomassa Internazionale Milanin matsia.
Muistan itsekin Ninon huudot peleissä. Aikoinaan kerrottiin, että hän oli patistanut oman poikansa opettamaan pesiksen säännöt.
Bar Giovanni oli myös yksi HP:n kantapaikoista. Varsinkin nuoremman kaartin pelaajat istuivat siellä. Esimerkiksi Harjama, Salmi ja tietysti Parikan Peelakin, koska paikassa kävi myös kauniita naisia.
Nino antoi joskus palautetta HP:n porukoille niin innolla, että pizzat meinasivat palaa karrelle uunissa.
Italialainen pesisfani lienee melko ainutlaatuinen ilmiö. Itävaltalainenkin katsoja HP:n pelissä on ollut. 18. elokuuta 1968 Hamina kohtasi Kankaanpään ja hävisi sateessa pelatun ottelun 1-10. (Taas piti tutkia tilastoja ja vanhoja Hesareita). Serkkuni kirjeenvaihtotoveri, nuori wieniläinen mies, oli mukanani katsomassa ottelua.
Sääntöjä hän ei omaksunut, sillä nousi tuulettamaan ja metelöimään, kun joku haminalainen iski ajolähtötilanteessa viimeisellä noin 20 metriä laittoman lyönnin.
Tulkkaaminenkin oli vaikeaa, sillä englannin taitoni ei ollut nuoresta iästä johtuen kaksinen ja saksaa en tuohon aikaan osannut lainkaan.
Senkin muistan kun vieras lähti asioimaan Vallikentän puhvettiin ja palasi pettyneensä valittaen, ettei siellä myyty tupakkaa. Emme todellakaan ollut Austria Wienin pelissä, jossa tuli 20 vuotta myöhemmin käytyä.
Peli unohtui varmaan kirjeenvaihtotoverin mielestä nopeasti, sillä kolme päivää myöhemmin Varsovan liiton tankit vyöryivät Prahaan, Itävallan naapuriin.
Muistan kun mies kuunteli vakavana saksankielisiä uutisia vanhasta Salorasta mummolassa.