Vs: Superpesis 2014
Superpesiksen sarjajärjestelmä on huono, epäoikeudenmukainen urheilullisesti ja taloudellisesti ja johtaa pitkässä juoksussa mm. joukkueiden tasoerojen kasvuun ja pelaajien määrän vähenemiseen.
Huonoa järjestelmässä on pelien liian suuri määrä suhteessa kauden lyhyyteen. Yleisöä ei riitä joka otteluun eli ottelumäärän noustessa pelikohtainen katsojakeskiarvo laskee. Kun kulut nousevat (enemmän pelaajia, matkakustannukset, otteluiden järjestämiskustannukset jne.) veikkaan käyvän niin, että lopputulos menee taloudellisesti miinukselle. Kun otteluiden määrän kasvu laskee katsojamäärää/ottelu, laskee se katsojien ja pelaajienkin kokemaa fiilistä eli ottelutapahtuma kokemuksena latistuu, mikä syö edelleen katsojamääriä...Huonoa on se, että lyhyessä kaudessa painottuu ajanjakso, jolloin pelataan jatkopelejä, joiden määrä/joukkue vaihtelee suuresti. Näitä pelejä varten joudutaan kalenterista varaamaan pitkä ajanjakso siksi, että puolivälierissä, välierissä ja finaalissa voi otteluita/ottelupari olla 3 - 5 eli finaaliparilla yhteensä 9 - 15 ja aikaa niille on varmuuden vuoksi varattava kalenterista oletuksella, että tarvitaan joka tapauksessa 15 pelipäivää. Kun syksyllä ei enää voi järjestää pimeän takia viikolla arkiotteluita, vievät viikonloppuvaraukset kohtuuttoman paljon aikaa. Eniten kärsivät pudotuspeleihin pääsemättömät joukkueet (erityisesti 9.), mutta myös ne, jotka putoavat ensimmäisellä kierroksella suoraan 3 ottelussa.
Epäoikeuidenmukainen järjestelmä on urheilullisesti. Välisarjassa voi käydä niin, että samoista sijoista kamppailevat joukkueet saavat vastustajien erilaisen tason vuoksi huomattavastikin eri määrän pisteitä "varsinaisen" runkosarjan (22 ottelua kaikki kaikkia vastaan) päälle. Ylimääräisiä pisteitä on jaossa peräti 24. Kun vertaa samoista sijoista ja ylimääräisistä, rahakkaista otteluista kilpailevien JoMan ja Tahkon välisarjoja, voi tulla mieleen, ettei tasapuolöisuus toteudu. JoMan vastustajat: Tahko, ViVe, SoJy, KiPa ja Tahkon: JoMa, KiPa, Kiri, KPL. Jos keskinäiset ottelut menevät tasan, saanee Joma omassa sarjassaan lisäpisteitä ViVeltä, SoJyltä ja KiPalta oman arvioni mukaan 6 - 12. Tahko kohdalla vastaavasti arvioni on, että Tahko saa KiPalta, Kiriltä ja KPLltä 12 - 16 pistettä. Samanlainen arvio välisarjan "voittajista" ja "häviäjistä" voidaan tehdä kaikkien joukkueiden osalta. Aiemmin ylimääräisiä, joukkueittain erilaisilla perusteilla jaettavia pisteitä oli yhteensä 12 ja nyt niitä on 24. Ei urheilullista ja siitähän koko jutussa pitäisi olla kyse.
Epäoikeudenmukainen järjestelmä on myös taloudellisesti. Suomen mestari voi saada yhdeksänneksi sijoittuvaan nähden 9 ylimääräistä, rahakasta pudotuspeliä kotona. Rahassa tämä voi tehdä helposti 150 000 euroa. Sinällään ei ole mitään vikaa siinä, että menestyminen tuo enemmän otteluita ja tuloja, mutta epäsuhta kärkipään joukkueiden ja häntäpään joukkueiden välillä on liian suuri. Esim. jalkapallossa tällaista taloudellista eriarvoisuutta ei ole, vaan kaikki pelaavat saman määrän otteluja. Nykyjärjestelmä pitää yllä joukkueiden välistä nokkimisjärjestelmää, mikä ei ole lajille hyväksi.
Ikävin seuraus on, että uusi sarjajärjestelmä lisää entisestään tasoeroja joukkueiden välillä ja johtaa pelaajien määrän vähenemiseen. Aiemmin mainitsemani taloudellinen epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa kumuloituvasti sitä, että kärkipään joukkueet saavuttavat ennenpitkää aseman, josta niitä on vaikea suistaa ja häntäpään joukkueet joutuvat negatiivisen kehityksen kierteeseen: vähän otteluja, vähän rahaa, ei pystytä tekemään hankintoja, huono menestys jatkuu, talous rapautuu entisestään, yleisö kyllästyy, talkooväki ja seuran vetäjät kyllästyvät ja lopuksi hanskat lyödään tiskiin. Ainoa konsti murtaa tämä negatiivinen kierre, on tehdä kouvolat tai joensuut. Riskin onnistuessa kierre murtuu ja riskin realisoituessa homma loppuu. Taloudellinen eriarvoisuus ja siitä poispyrkiminen nostavat palkkatasoa. Yhä harvenevista huippupelaajista/yleisömagneeteista ja "tavallisista taaveistakin" maksetaan yhä enemmän, mikä romahduttaa seurojen talouden. Otteluruuhka on amatööreille perheellisille yhä kovempi haaste: vietä kesä bussissa, tee enmmän työtä samalla palkalla, kärsi lisääntyvät vaivat nahoissasi, pelaa myös rampana, kun korvaavia pelaajia ei ole jne... Houkutus lyödä hanskat tiskiin kasvaa. Kesään ja elämään voi kuulua muutakin kuin pesäpallo.
Jos olisin diktaattori, muuttaisin sarjajärjestelmän hyvin yksinkertaiseksi. Runkosarjassa kaikki pelaavat samoja joukkueita vastaan ja pudotuspeleissä jatkoon selviää kahdella voitolla. Isojen lajien arvokisoissa jatkoon pääsee joko yhdellä (esim. jääkiekon ja jalkapallon MM-kisat) tai kahdella voitolla täydennettynä vierasmaalisäännöllä (mestareiden liiga). Maksimiottelumäärä jatkopeleissä laskisi 15:sta 9:ään, mikä mahdollistaisi jatkopelien vaatiman ajan lyhentämisen loppupäästä jopa kolmella viikolla ja runkosarjan venyttämisen vastaavalla ajanjaksolla. Pelimäärä vähenisi, mutta mitä sitten? Palkkoja voitaisiin hieman laskea, kulut kaikenkaikkiaan vähenisivät, yksittäisen ottelun merkitys kasvaisi, lisääntyvä katsojamäärä/ottelu lisäisi katsojien ja pelaajien fiilistä, tunnelma peleissä paranisi, pelaajat säilyisivät terveempinä, aikaa jäisi harjoitteluun ja normaaliin elämään, peliurat pitenisivät, pelaajien määrä kasvaisi jne. Miksi ei? Kyseessä on kuitenkin kansallisesta amatööriurheilusta.