Vs: SM-finaali 2014 SoJy-ViVe
Just warming up!
Jos satut – arvoisa Jussi Järvinen – lukemaan näitä palstoja, niin seuraavaksi numeroita. Noh, Jussi tuskin näitä lukee, mutta jos joku lähipiiristä sattuu lukemaan, niin tulostakaa ja kiikuttakaa Jussille. Yritän varsin selkokielellä tavata, kyseessä ei ole mikään matemaatikkojen aritmeettinen sarja.
17, 12, 20, 0, 33. Miettikää muutkin lukijat, mistä kyseiset luvut ovat peräisin, ennen kuin luette vuodatukseni loppuun. Koettakaa edes arvata!
Lainaus Petulta: ” Ja edelleen, on siellä Vimpelillä pettänyt kärjen takana kotiuttajatkin kovassa paikassa... Koko kausi kumuraa väliin ja nyt kopiksi... Ainoastaan Kohosen ansiota/syytäkö?”
Ja jatkoksi lainaus omasta itkuvirrestäni ennen ensimmäistä finaaliviikonloppua 5.9.2014: ” Mäkelä ei osaa vaihtaa, joten Rantalahti joutuu varmaankin uhrautumaan tilanteen tekoon Mäkelälle. Mutta miksi juuri Mäkelälle. Eikö jokereita voisi peluuttaa siten, että Isoketoa kärjen taakse täyttämään tyhjää pesää ja Rantalahtea tekemään tilanne jo Pudulle ja Rinta-aholle. Nostelisi Mäkelä tuossa kunnossa vaikka koppia peräpäässä. Tai sitten, jos ei Mäkelällä kulje, niin Rantalahti lyömään ukkoa kotiin, lyököön Mäkelä sitten, jos sattuu olemaan vielä ukkoa kolmosella.”
Niin, niistä numeroista. Kyseessä ovat jokeri Janne Mäkelän onnistumisprosentit viidestä viimeisestä pudotuspeliottelusta, joista kolme Jomaa vastaan ja viime viikonlopun kaksi finaalipeliä. On pettänyt Petu kotiuttajatkin, on ja pahasti. Kotiutustilanteita kaikissa viidessä pelissä Mäkelällä 22 kappaletta, ukko kotiin 5 kertaa elikkäs lyhyellä matikalla pinna per peli – prosentiksi 23. Mainitsin, että Rantalahti uhrataan täyttämään pesiä tällaiselle virtuoosille. Toisaalta pakko, Mäkelä ei edelleenkään osaa vaihtaa, joten jos hänet laitetaan tilanteen tekoon, ei Rantalahdella ole edes tilannetta. Vaihtotilanteita Mäkelällä ollut näissä peleissä 8 kappaletta, vain 8, tietysti siksi, että on ehtinyt polttaa etenijän kotiin, eikä ole tarvinnut sen jälkeen edes yrittää vaihtoa vuoron vaihtuessa. Kuitenkin, vain kaksi kertaa on vaihdot onnistuneet, niistä prosentiksi tasan 25. Mättää, ihan vähäsen. Sunnuntain pelissä iski kaksi tikkiä siitä Sotkamon ylisuuresta kakkossaumasta, luulen, että Sotkamon pojat pelasivat kakkosrajaa varman päälle kokemattoman siepparin vuoksi ja siksi sauma oli niin suuri. Kaikki toki lasketaan!
Mikä on Mäkelän rooli sitten tulevana viikonloppuna. Rantalahti lyö jo toista syksyä varmemmin ja kaiken lisäksi omaa vielä potentiaalia vaihtaa ukkoa mahdollisen haavan tai palon jälkeen. Eikö Mäkelä voisi päättää vuorot vasta taikurin jälkeen. Kaikkea en tiedä, mutta näin katsojana kummastelen.
Onko se tahmeus sitten Kohosen ja Väisäsen syytä. Lyönti on Mäkelällä pääasiassa kumura, joten lukkari ei voi häiritä sitä lyöntiä pelimieheltä samalla tavalla kuin esimerkiksi pomputtajaa. Onnistuuhan Sigge pelistä toiseen välilyönneissään, joten miksi Kohonen saa häirittyä niitä lyöntejä. Vaakamailaa tai pystymailaa, ei tietenkään ihan sama, mutta väliin kuitenkin. Kahden viime kauden runkosarjasaldot ovat 3+93 ja 6+93, joten pakko on olla klikkiä korvien välissä. Ja jos näin on, miksi ensimmäiset kotiutuspaikat juuri hänelle – ei ainakaan hurmosta saada aikaan.
No Järvinen antaa lauantaina varmaankin Mäkelän lyödä ensin, voi sitten kauden jälkeen mainita puolihuolimattomasti, että väärään mieheen luotti… vai alkaako Mäkelä ratkomaan lopultakin näitä oikeita pelejä. Ehkäpä Järvinen tietää jotakin, mitä suuri pesäpallokansa ei vielä tiedä:
Janne Mäkelä – Just warming up!
