Ikävin tilanne on niille muutamille pelaajille ja pelinjohdolle, joilla oli sopimus ensi kaudesta. Pelaajat jäivät muuttuneessa tilanteessa tyhjän päälle, kuten kapteeni Hänninen Uutis-Jousessa totesi. Suomensarjaa tuskin kukaan näistä lähtee pelaamaan, jos edes siihen joukkuetta saadaan. Hyvää työtä tehnyt pelinjohtaja Tolonen haluttaisiin pitää seurassa.
Mutta ei kannata Savosta kysyä konsulttiapua pesisseuran pyörittämiseen, sen verran pahasti on osattu tyriä asiat viimeisen 20 vuoden aikana. PuPen aloittaessa superpesistaipaleen, joukkueen pelaajat painottivat juniorityön merkitystä ensiarvoisen tärkeänä. Mutta seurajohto lähtikin hakemaan nopeaa menestystä rahalla. Tulos: pelaajapalkkioiden leikkaukset, sarjasta putoaminen ja konkurssi. Sen paremmin ei mennyt nyt SiiPellä. Kolme kautta superin pohjamudissa ja sarjasta luopuminen velkaantuneena seurana. Pari vuotta sitten velkaa ei ollut ollenkaan. Tähän lisätään vielä perinteisten pesisseurojen Juvan Pallon, Puurtilan, Nerkoon ym. alennustila niin hyvin männöö.
Se on tullut selväksi että yhteistyötä (Kuopio + Siilinjärvi) tarvitaan, jos Savossa vielä halutaan nähdä superpesistä. Nykyisin superpesistason seuraa ei voi pyörittää harrastepohjalta, vaan se vaatii organisaatiolta paljon käsiä ja ennenkaikkea katsomoon yleisöä. Tämän on myös todennut PuPen Eskelinen, joka on aika varovaisesti suhtautunut mahdolliseen superpesisnousuun. Budjetin reilu kasvattaminen lienee se suurin haaste.
Viuhkaukolle todettakoot, että niitä omia kasvatteja löytyy myös jatkossa jatkuvasti. Tänäkin vuonna eräs heistä huuhtoi kultaa.
