Kaikkien viisauksien äiti, eli jälkiviisaus, on saanut taas yhden uuden episodin lisää. Kuinka moni meistä on ennen tätä kautta ollut näillä sivuilla näppäilemässä sormet punaisena ja vaatimassa Saarikentän olosuhteiden muuttamista. Kentän identiteetti on ollut olemassa jo ennen nykypelaajien syntymää, eikä Vimpelin kuntaa, pesäpalloliittoa tai muuta vastaavaa tahoa ole laitettu tilille hengenvaarallisten olosuhteiden sallimisesta. Nyt yht'äkkiä esiin ryömii kokonainen armeija vaatimaan vastuuseen, kuka ketäkin ja mitäkin. Tämä kaikki on eskaloitunut yhden kuukauden sisällä.
Kyseiset pari jokeenpäätymistä luojan kiitos päättyivät ilman pahempia seurauksia ja kun näin vaarallisen näköisiä tilanteita ei ole aiemmin ollut, niin on ajateltu vain, että kentällä on oma erityispiirteensä ja sellaisenaan se saa säilyä.
Täälläkin on ollut paljon kommentteja, joissa enterin painaminen olisi saanut jäädä väliin. Jokainen tajuaa, että olosuhteista pitää pyrkiä tekemään niin turvallisia kuin sijainti mahdollistaa. En ole kuitenkaan havainnut laajamittaista huolta Saarikentän turvallisuudesta ennen näitä tapahtumia. Enemmänkin on puitu ennakkotunnelmissa, että mikähän joukkue siellä joessa käy palloja hakemassa.
Nyt noista epätyypillisistä ja hurjan näköisistä tapauksista seurasi se, että pelaajien vakavammalta loukkaantumisilta välttyäkseen joen uomalle tehtiin parannuksia. Olkoon se meille jälkiviisaille muistutuksena, että arkielämässä voi silmien edessä olla paljonkin asioita, joille pitäisi tehdä jotain, mutta siihen havahdutaan vasta kunnes jotain ehtii tapahtua.
Peli on nopeutunut paljon ja kopparit ovat kehittyneet jatkepallojen katkaisemisessa, siksi näitä tapauksia voisi tulla jatkossakin. Mutta hyvä, että reagointi on ollut nopeaa ja kentän olosuhteiden näin olleen pitäisi olla turvallisempia. Vuosien päästä näitä voltteja ja sukelluksia pidetään legendaarisina ja tärkeintä, että Nurmion ja Niemeläisen ura jatkuu ainakin näiltä osin terveenä.
