Sääntöehdotus

[-Janski-]

. Lajille olisi ensiarvoisen tärkeää saada mahdollisimman suuri jalansija tässä maassa, missään muualla kun tätä ei pelata,

Niin, mutta sorrut tuossa oletukseen, että se "mahdollisimman suuri jalansija" olisi jotain enemmän kuin nyt on käsillä. Entä, jos tämä onkin se taso, jolle on realistisesti mahdollista yltää?

...jos nykymuotoinen pesäpallo ei kiinnosta, kannattaisi selvittää että miksi ei ja pohtia, onko se muutoksen arvoinen seikka. Se että Vimpelissä ja Kitellä ymmärretään lajin päälle valitettavasti aiheuttaa sen että ei ainakaan olla kasvamassa lajina, saamassa lisää näkyvyyttä ja sitä kautta uusia harrastajia, katsojia yms. mukaan lajiin. Kenen etu se sitten on?

Kannattaa, ja pitää selvittää. Haaste on tavoittaa ihmiset, jotka ovat lopettaneet käymisen, he kun eivät enää sieltä stadionilta kyselylomaketta hae.

Silti, pesäpalloa tehdään nykyisille ja mahdollisesti tuleville katsojille. Makaaberisti voisi sanoa, että ne vanhat kuolevat kuitenkin nopeammin pois. Ei pidä myöskään sekoittaa junioripolkua ja huippu-urheilua keskenään. On täysin hyväksyttävää, että eri sääntöjä on eri ikäluokille ja sarjatasoille, kuten tähänkin asti. Superin sääntöjen sorvaaminen vaatii vahvat perusteet, sekä myös siirtymäajat. Voisi karkeasti arvella, että keskeiset säännöt ainakin kahden kauden testauksen ja siirtymän (esimerkiksi jokerien roolin supistaminen, joukkueissa on jokereita tälläkin hetkellä vuosien sopimuksilla - heidän roolinsa mitätöiminen tekisi heistä työttömiä, joka on sopimusteknisesti ongelmallista.)

Ja mikään ei silti takaa, että katsojia tulisi yhtään enempää. Tähän lauseeseen tiivistyy mielestäni koko keskustelu.

 

[Pystärilaaka]

Lajin luonne on (tai pitäisi olla) joukkuepeli, ei äärimmilleen roolitettu peli, jossa yksi osaa vain juosta, toinen osaa vain ottaa pallon kiinni, yksi osaa (ehkä) lyödä kopin ja yhden ei edes anneta yrittää.

 

[Vince]

Minusta on outoa että näitä sääntökokeiluja ei tehdä ihan suuresti, päättävät piirit on niin pienet joten toiminnan pitäisi olla huomattavasti dynaamisempaa. Jos ollaan jotain kokeiltu niin sitten ne on olleet minun mielestä usein "lajin hengen" vastaisia, esim. paloton peli. Sopii junnuille ja harrastesarjaan mutta ei kilpasarjaan.

Jotta ei mene ihan ympäripyöreäksi politikoinniksi niin mun mielipide on:
- pelin kesto on saatava tarkemmin vakioitua ja noin 2h mittaiseksi
- "kuolleet hetket" saatava pois (kilpaurheilua, kopinnosto ei ole sitä)
- parhaat pelaa kun ratkotaan menestystä, nuorisuomi-aatteelle ei ole tilaa kilpaurheilussa. Junnut ja harrastajat erikseen

Millä eväin tätä voisi edes kokeilla?
- aloitus aina numerosta 1 kun tullaan sisälle
- vapaampi vaihto-oikeus pelin sisällä (numerojärjestys/jokerit) - ei kuitenkaan saa venyttää peliä turhaan eli peli voi pyöriä vaikka paitoja vaihdellaankin (joukkueen oma vastuu ja intressi hoitaa asia nopeasti, vrt. kengännauhansitomiset aiemmin)
- Jokerimäärän arvioiminen, riittäisikö kaksi jokeria? Voi tosin viedä sitä peliaikaa junnuilta mikä on vähän huono kun kasvunpaikat aikuisten sarjoissa on kortilla, etenkin eteläsuomessa

-Janski-: Hyviä huomiota mitkä tuli kesken mun tämän viestin Mulle jalansija tarkoittaisi kasvua tai ainakin sen aktiivista hakemista. Paikalleen jääminen yleensä tarkoittaa "kuolemaa" jos tämmöinen termi sallitaan tässä vanhassa sotilaslajissa. Miksi taas haluaisin että kaikki tietäisi pesäpallosta sielä Kallion linjoilla tai Aurajoen rannoilla on ihan itsekkäästi se että minusta pesäpallo on ehdottomasti monipuolisin ja kaikin tavoin haastavin laji mitä käsillä on. Lajiin liittyy niin valtava määrä muutakin kuin se lyöminen, heittäminen ja syöksyminen mikä ei oikein aukea herkästi. Itse koitan kehittää omaa lajiosaamista näin yli 20v katsomouran jälkeenkin ja mitä enemmin oppii, sitä paremmin sitä huomaa miten vähän sitä oikeasti tietääkään. Ja mulla on etuoikeus päästä kommunikoimaan ja spekuloimaan peliä ihan maan parhaiden kanssa, kaikenlaisia Joukaisia, Pitkäsiä, Ilandereja kun on tuossa juttuetäisyydellä usein.

Olisi kiva päästä nyt ensimmäistä kertaa peliin ja luoda se ensivaikutelma pelistä uudestaan. Kun en oikein muista miltä ne ekat pelit näytti muistaakseni vuonna -97 kun koulukaverin pelaamista menin katsomaan. Kiitti Teemu "Hima" Karhima

 

[Urheilun ystävä]

Millä eväin tätä voisi edes kokeilla?
- aloitus aina numerosta 1 kun tullaan sisälle
- vapaampi vaihto-oikeus pelin sisällä (numerojärjestys/jokerit) - ei kuitenkaan saa venyttää peliä turhaan eli peli voi pyöriä vaikka paitoja vaihdellaankin (joukkueen oma vastuu ja intressi hoitaa asia nopeasti, vrt. kengännauhansitomiset aiemmin)
- Jokerimäärän arvioiminen, riittäisikö kaksi jokeria? Voi tosin viedä sitä peliaikaa junnuilta mikä on vähän huono kun kasvunpaikat aikuisten sarjoissa on kortilla, etenkin eteläsuomessa

Rajoittamaton välistäjättösääntö riittää yksistään, piste.

Pelin luonne muuttuu taktisesta näkökulmasta aivan liikaa, jos sisävuorot voidaan aloittaa suoraan numerosta 1 tai jos pelataan vapaalla lyöntijärjestyksellä. Se lyö, jonka vuoro on lyödä. Ei korttipeleissäkään voi vaihtaa kättä, jos on saanut huonot kortit. Tarvitaan taitoa ja peliälyä, jotta voidaan pelata huonommillakin korteilla.

Rajoittamattomalla välistäjätöllä sisävuorot voidaan aloittaa VAIKKA AINA numerosta 1, mutta silloin on vain käytettävissä vähemmän lyöjiä juoksujen tekemiseen. Turhat kopittelut jää pois kokonaan ja peli aktivoituu. Jos on riittävästi hyviä sisäpelaajia, niin silloin voidaan rummuttaa laajalla rintamalla, mutta jos taas laatu ei riitä kuin esim. pelaamaan viidella, niin sitten voi pelata viidellä.

Joku tuossa ehti jo jeesustelemaan, että jotkut pelaajat joutuisivat juoksemaan jatkuvasti ja loukkaantumisriski kasvaa. Mitä sitten? Ajokoiran rooli on ajokoiran rooli. Ei se rooli tietenkään kaikille sovi, mutta senpä eri rooleissa pelaa sellaiset pelaajat, joille kyseinen rooli sopii. Sellaista se peli ja elämä on ja jos joku sattuu loukkaantumaan, niin sitten loukkaantuu. Se on pelinjohtajan ongelma, ei sääntöjen. Pelin dynaamisuus vain lisääntyy, kun joudutaan luovimaan entistä enemmän. Ei jääkiekossakaan mietitä, että eipä laiteta tähtipelaajaa jäälle tekemään pisteitä, kun se voi loukkaantua.

Tylyä, mutta tehokasta. It's part of the game.

 

[Etelänpesis]

Minusta on outoa että näitä sääntökokeiluja ei tehdä ihan suuresti, päättävät piirit on niin pienet joten toiminnan pitäisi olla huomattavasti dynaamisempaa. Jos ollaan jotain kokeiltu niin sitten ne on olleet minun mielestä usein "lajin hengen" vastaisia, esim. paloton peli. Sopii junnuille ja harrastesarjaan mutta ei kilpasarjaan.

Jotta ei mene ihan ympäripyöreäksi politikoinniksi niin mun mielipide on:
- pelin kesto on saatava tarkemmin vakioitua ja noin 2h mittaiseksi
- "kuolleet hetket" saatava pois (kilpaurheilua, kopinnosto ei ole sitä)
- parhaat pelaa kun ratkotaan menestystä, nuorisuomi-aatteelle ei ole tilaa kilpaurheilussa. Junnut ja harrastajat erikseen

Millä eväin tätä voisi edes kokeilla?
- aloitus aina numerosta 1 kun tullaan sisälle
- vapaampi vaihto-oikeus pelin sisällä (numerojärjestys/jokerit) - ei kuitenkaan saa venyttää peliä turhaan eli peli voi pyöriä vaikka paitoja vaihdellaankin (joukkueen oma vastuu ja intressi hoitaa asia nopeasti, vrt. kengännauhansitomiset aiemmin)
- Jokerimäärän arvioiminen, riittäisikö kaksi jokeria? Voi tosin viedä sitä peliaikaa junnuilta mikä on vähän huono kun kasvunpaikat aikuisten sarjoissa on kortilla, etenkin eteläsuomessa

-Janski-: Hyviä huomiota mitkä tuli kesken mun tämän viestin Mulle jalansija tarkoittaisi kasvua tai ainakin sen aktiivista hakemista. Paikalleen jääminen yleensä tarkoittaa "kuolemaa" jos tämmöinen termi sallitaan tässä vanhassa sotilaslajissa. Miksi taas haluaisin että kaikki tietäisi pesäpallosta sielä Kallion linjoilla tai Aurajoen rannoilla on ihan itsekkäästi se että minusta pesäpallo on ehdottomasti monipuolisin ja kaikin tavoin haastavin laji mitä käsillä on. Lajiin liittyy niin valtava määrä muutakin kuin se lyöminen, heittäminen ja syöksyminen mikä ei oikein aukea herkästi. Itse koitan kehittää omaa lajiosaamista näin yli 20v katsomouran jälkeenkin ja mitä enemmin oppii, sitä paremmin sitä huomaa miten vähän sitä oikeasti tietääkään. Ja mulla on etuoikeus päästä kommunikoimaan ja spekuloimaan peliä ihan maan parhaiden kanssa, kaikenlaisia Joukaisia, Pitkäsiä, Ilandereja kun on tuossa juttuetäisyydellä usein.

Olisi kiva päästä nyt ensimmäistä kertaa peliin ja luoda se ensivaikutelma pelistä uudestaan. Kun en oikein muista miltä ne ekat pelit näytti muistaakseni vuonna -97 kun koulukaverin pelaamista menin katsomaan. Kiitti Teemu "Hima" Karhima

Ei missään tapauksessa aloitusta aina numerosta yksi!! Mielenkiinto häviää, jos Kuka vaan talliainen pystyy olemaan pj. Iso osa taktista peliä mihin lyöntivuoro jää.

 

[Vince]

Tehdäänkö vaikka lätkäänkin sääntö että joka ketju pelaa aina vaikka 2min kerrallaan, joka erä pitää aloitta eri ketjulla? Tai lentopalloon että joka erä pitää aloittaa niin että vähintään puolet pelaajista on vaihdettu? Junnusääntöihin joo, ehkä harrastustasolla mutta ei kilpaurheilussa. Ja ei kyllä pysty kuka vaan olemaan PJ superissa vaikka aina kärki lähtisi, trust me

 

[MieVaan]

No jotkut valinnat voivat olla pysyviä lajissa. Miksi futiksessa on vaihtojen määrä rajoitettu? Kilpaurheiluahan se on?

 

[Kaptah]

Lajin luonne on (tai pitäisi olla) joukkuepeli, ei äärimmilleen roolitettu peli, jossa yksi osaa vain juosta, toinen osaa vain ottaa pallon kiinni, yksi osaa (ehkä) lyödä kopin ja yhden ei edes anneta yrittää.

Höh. Joukkuepeli on aina roolitettua jos pelataan tosissaan. Aina. Roolittaminen on se tuloksellisin tapa pelata joukkueena. Ja kaikissa pallopeleissä.

Voisihan sitä tietysti kokeilla että Superin pelipaikat ja lyöntinumerot arvottaisiin. Voisi olla ihan mielenkiintoista.

 

[Kaptah]

Minä vähän vieroksun ajatusta että muutetaan sääntöjä niin saadaan uusia katsojia. Minusta se ei toimi. Esimerkiksi minua ei kiinnosta amerikkalainen jalkapallo tippaakaan vaikka tiedän noin pääsäätöisesti miten sitä pelataan. Mutta ajatus että joillakin sääntöviilauksilla minut saisi kiinnostumaan lajista, on järjetön. Samanlaista "kohellusta" se on edelleenkin. Ei siihen pikku sääntömuutokset mitään auta.

Pesäpallossa monille se ainoa kosketus on ollut koulussa jos sielläkään. Ja koulupesiksestä puuttuu kokonaan se taktinen puoli ja nopeaälyisyys mitkä ovat erittäin olennainen osa kilpapesistä. Ja pesiksen imago on edelleen "maalainen". Joltain tuolta suunnalta etsisin pesiksen kiinnostavuudelle kasvua.

Mikähän on vikana kun minulle kelpaa nykyiset säännöt ihan sellaisenaan. En minä kopittelua pahana pidä, sehän koko lajin ehkä taktisin lyönti. Ei minulta kyllä itku pääse jos siirrytään vapaaseen välistäjättöön. Joka vuoron aloittaminen kärjestä muuttaa liikaa lajin luonnetta. En kannata.

 

[pintakraapaasu]

Mistä mahtaa johtua, että kun lyöjä numero "noin 7" napauttaa tyhjään kenttään komean välilyönnin ja menee sillä kentälle, yleisö ihastelee sitä jopa sanallisesti ja taputtaa kovasti. Sitten yleisö taputtaa rytmikkäästi, kun lyöjä 8 "yrittää vaihtaa" seiskaa kakkoselle. Tiskijukkakin pistää muodon vuoksi komppia taputuksen alle. Yleisö ei taida ollenkaan huomata, että kasilla on jo valmiina ote puolitangosta, ja hienostihan se koppi sitten nouseekin. Yleisö ei enää taputa, vaan tuli jälleen petetyksi, kuten joka ottelussa useita kertoja.

Kertooko tämä jotain siitä, miten erilainen käsitys keskivertokatsojalla lajista on kuin meillä niiloilla, jotka seuraamme leipiintyneesti ilmeen värähtämättä ja taputtamatta kaikki kopittelut, ja pidämme sitä ihan normaalina, että merkittävä osa lyöjistä ei saa yrittää mitään, eikä lajissa saa muuttaa mitään?

Viittaako yleisön innostuminen 7-8:n vaihtotilanteesta siihen, että lajiväki on kokonaan eri linjoilla suuren yleisön kanssa siitä, millainen on mielenkiintoinen ottelutapahtuma, ja voiko tämä todella suuri näkemysero vaikuttaa myös suuren yleisön vähenemiseen?

 

[Tilastoniilo]

Mutta ajatus että joillakin sääntöviilauksilla minut saisi kiinnostumaan lajista, on järjetön.

Juu, ei uusia katsojia saada sääntömuutoksilla mukaan kuin korkeintaan hitaasti. Minusta olisi erittäin hyödyllistä tietää, kuinka usein katsojat käyvät kaudessa peleissä. Vaihteluvälihän on 1 - kaikki. Jos Kouvolassa kävi viime kesänä muistaakseni joku 55 000 katsojaa, niin montako eri ihmistä siihen lukuun mahtuu. Veikkaukseni on, että ehkä 20 000, joten yleisin lukumäärä katsojaa kohti olisi n. 2 - 3 peliä kaudessa. Tässä on se suurin potentiaali lisätä kokonaiskatsojamäärää eli pitää saada katsojat useammin kentän laidalle. On varmasti monta tekijää vaikuttamassa, mitkä lisäisivät kertoja. Voihan olla, että aika moni viitsii tulla "maratonpeleihin" muutaman kerran, mutta ennustettavan pituisiin, ei yli 2 tuntia kestäviin hieman useammin. Jo tämä olisi järkevä syy lyhentää pelien kestoa. Eli ensimmäiseksi kyselemään kentällä olevilta katsojilta, kuinka usein käyvät ja voisivatko käydä useammin ja mistä se on eniten kiinni.

 

[Appaz]

Kyllä joutuisi ykkönen aika koville, jos pitäisi aina olla juoksemassa.

No tähän tuo nyt ei kyllä vaikuta käytännössä yhtään mitään. Kuinka monta vuoroa olet nähnyt, missä ykkönen ei pääse lyömään? Ei se ykkönen joudu yhtään sen kovemmalle, aloittaako lyöntikierroksen vai tuleeko vuoroon sen jälkeen kun 7-9 ovat kopittaneet itsensä pois.

 

[Tilastoniilo]

No tähän tuo nyt ei kyllä vaikuta käytännössä yhtään mitään. Kuinka monta vuoroa olet nähnyt, missä ykkönen ei pääse lyömään? Ei se ykkönen joudu yhtään sen kovemmalle, aloittaako lyöntikierroksen vai tuleeko vuoroon sen jälkeen kun 7-9 ovat kopittaneet itsensä pois.

On muitakin joukkueita kuin Kopla. Joskus pelataan myös häntäpäästä joko vapaaehtoisesti tai siksi, että on jääty vaikkapa numeroon 4 eli se vähentää rasitusta. Mutta ei sekään ole se pointti, vaan pointti on se, että ei pidä olla pakkoa aina aloittaa ykkösestä. On mielekkäämpää, että saa pelata siitä, mihin on jääty ja että on tarvittaessa mahdollisuus hyppiä pelaajien yli ykköseen. Joskus on myös tarve hypätä ykkösen yli, kun ykkösen jalka oireilee. Jos on lisäksi vapaa väliinjättöoikeus - siis myös silloin kun on miehiä pesillä - tarjoaa se monenlaisia taktisia mahdollisuuksia. Pitää miettiä lyöntijärjestys ihan uusiksi. Pitää miettiä, monenko yli ja missä vaiheessa uskaltaa hypätä, etteivät lyöjät lopu jne. Tässä asiassa kysyisin pelaajien ja joukkueiden mielipiteitä. Mitähän mieltä esim. Mäentausta olisi siitä, että joutuu/pääsee aina lyömään ensimmäisenä? Tämä nyt sattuu olemaan se keino, joka tehokkaimmin lyhentäisi ottelun kestoa ja vähentäisi kuolleita hetkiä. Ei pidä myöskään väheksyä sitä, että kirjurin työ ei kohtuuttomasti vaikeutuisi ja ettei peli hirveästi, jos ollenkaan, monimutkaistuisi tavallisen katsojan mielestä.

 

[Appaz]

On muitakin joukkueita kuin Kopla. .

Totta. Aina kun näkee Koplan pelin, niin samalla tulee katsoneeksi myös jonkun toisen joukkueen pelin.

 

[pintakraapaasu]

No miksi välistäjättöjä tehdään? Ja jopa halutaan lisätä niiden mahdollisuutta?

Siksi, että lyöntivuorojen määrä on mennyt överiksi. On tarpeeseen nähden liikaa lyöntivuoroja per sisävuoro.

Tahko Pihkala suunnitteli pelin pyöriväksi yhdeksällä lyöjällä ja ajatus oli, että pelaajat ovat moniosaajia - kaikki lyövät ja yrittävät. Tuskin oli myöskään Pihkalan ajatus, että jos vuoro päättyy vitoseen, seuraava vuoro alkaa kopittelulla.

Nykyiseen roolipeliin 12 lyöjää on ehdottomasti liikaa. Toimii korkeintaan Itä-Lännessä, jos sielläkään.

 

[Appaz]

Tahko Pihkala suunnitteli pelin pyöriväksi yhdeksällä lyöjällä ja ajatus oli, että pelaajat ovat moniosaajia - kaikki lyövät ja yrittävät. Tuskin oli myöskään Pihkalan ajatus, että jos vuoro päättyy vitoseen, seuraava vuoro alkaa kopittelulla.

Näinpä. Siksipä sääntöjä pitäisi kehittää siihen suuntaan, joka ohjaisi joukkueita pelamaan koko yhdeksiköllä. Eihän Suomen seuratuimmassa joukkuelajissakaan pärjää ne joukkueet, joissa peliä pystyvät tekemään vain ykkös- tai kakkoskenttä. Ne pärjäävät, jotka ovat pystyneet kasaamaan joukkueen, jossa kaikki neljä kenttää pystyvät ratkaisuihin, vaikka ykkösen pelaajat keskimäärin enemmän vastuuta saavatkin. Jääkiekon pleijareissa yksittäisiä otteluita ratkovat usein nuo nelosen pelaajat, kun vastustaja keskittyy pelaamaan pois kärkipelaajia. Jos kolmosessa ja nelosessa olisi vain pitkän kiekon heittäjiä, ei menestysmahdollisuuksia olisi, vaikka kaksi kärkikenttää koostuisi sarjan parhaista pelaajista.

Pesäpallon nykysäännöt pitävät yllä tätä täytepelaajakuttuuria. Kyse on siitä mihin suuntaan kehityksen halutaan menevän. Jos lyöntikierros alkaisi aina ykkösestä, niin niillä joukkueilla, joilla olisi eniten moniosaajia, olisi myös pitkässä juoksussa parhaat mahdollisuudet pärjätä. Aivan kuten jääkiekossakin, pelaajille olisi järkevää antaa vastuuta tasaisemmin joukkueen sisällä. Otetaan yksinkertainen esimerkki aivan normaalista tilanteesta: Jos taululla on kaksi ristiä viiden ensimmäisen lyöjän jälkeen (ehkä myös jokerit käytettynä) ja kenttä tyhjä. Mitä tapahtuu nykysäännöillä? Useimmiten vain pyritään pelaamaan kopittamalla lyöntikierros mahdollisimman pitkälle. Jos taas seuraava kierros alkaisi ykkösestä, kannattaisi ehdottomasti hyökätä. En näe sellaista skenaariota, jossa peräpäälle tulisi ottelua kohden vähemmän vastuuta kuin nykysäännöillä. Päinvastoin. Etenkin jos lyöntikierros päättyisi juoksumäärästä riippumatta, kun kaikki ovat käyneet mailanvarressa. Miksi moni nuori pelaaja juuttuu kopittajan rooliin? Koska vastuuta ei uskalleta antaa sen pelossa, että lyöntikierros jää väärään paikkaan. Ei pelaaja lätkässäkään kehity, jos käsky on vaan heittää purkukiekkoa. Tai kehittyy paremmaksi purkukiekon heittäjäksi. Kyllä, yksi taktinen elementti tippuisi pois, mutta mitä sitten? Ei se tee lajista epätaktista, muuttaa ainoastaan kehityksen suuntaa. Taktisuudella on tapana kehittyä sääntöjen mukaan, niin myös nykysäännöillä. Voi kysyä, että kuinka monen mielestä viime vuosina taktisuuden kehittymisen suuntana mukaan tullut numero kasin tiputtaminen kentälle, jota sitten numero ysi yrittää kopittaa kakkoselle, on hieno ja mielenkiintoinen lisä lajin seuraamisen kannalta. En usko, että se on ainakaan pelaajille kovin motivoivaa. Pelaajat kehittyvät vastuun kautta, ja nykysäännöillä sitä ei ole tarjolla kovinkaan monelle.

 

[Kaptah]

Eihän Suomen seuratuimmassa joukkuelajissakaan pärjää ne joukkueet, joissa peliä pystyvät tekemään vain ykkös- tai kakkoskenttä. Ne pärjäävät, jotka ovat pystyneet kasaamaan joukkueen, jossa kaikki neljä kenttää pystyvät ratkaisuihin, vaikka ykkösen pelaajat keskimäärin enemmän vastuuta saavatkin. Jääkiekon pleijareissa yksittäisiä otteluita ratkovat usein nuo nelosen pelaajat, kun vastustaja keskittyy pelaamaan pois kärkipelaajia. Jos kolmosessa ja nelosessa olisi vain pitkän kiekon heittäjiä, ei menestysmahdollisuuksia olisi, vaikka kaksi kärkikenttää koostuisi sarjan parhaista pelaajista.

Tuossa on pientä ristiriitaa. Jos jääkiekossa menestys perustuu siihen että joukkue pelaa kaikilla kentillä ja pesäpallossa olisi samoin. Jos siis pesisjoukkue pelaa nykyisen kaltaista, pitkälle roolitettua peliä, niin se ei halua menestyä? Ja säännöillä olisi pakotettava pesisjoukkue menestymään?

Olen reippaasti eri mieltä. Keskustelussa puhutaan lähes aina loppupään lyöjistä ja kopituksesta. Sen sijaan ketään ei kiusaa alkupää joka on joka joukkueessa todella hyvin tarkaan roolitettu. Myöskään ulkopelissä roolitus haittaa yhtään.

 

[Pystärilaaka]

Juu, ei uusia katsojia saada sääntömuutoksilla mukaan kuin korkeintaan hitaasti. Minusta olisi erittäin hyödyllistä tietää, kuinka usein katsojat käyvät kaudessa peleissä. Vaihteluvälihän on 1 - kaikki. Jos Kouvolassa kävi viime kesänä muistaakseni joku 55 000 katsojaa, niin montako eri ihmistä siihen lukuun mahtuu. Veikkaukseni on, että ehkä 20 000, joten yleisin lukumäärä katsojaa kohti olisi n. 2 - 3 peliä kaudessa. Tässä on se suurin potentiaali lisätä kokonaiskatsojamäärää eli pitää saada katsojat useammin kentän laidalle. On varmasti monta tekijää vaikuttamassa, mitkä lisäisivät kertoja. Voihan olla, että aika moni viitsii tulla "maratonpeleihin" muutaman kerran, mutta ennustettavan pituisiin, ei yli 2 tuntia kestäviin hieman useammin. Jo tämä olisi järkevä syy lyhentää pelien kestoa. Eli ensimmäiseksi kyselemään kentällä olevilta katsojilta, kuinka usein käyvät ja voisivatko käydä useammin ja mistä se on eniten kiinni.

Vai tulisivatko ne helpommin kiinnostavampiin peleihin, jotka eivät ole tylsiä, kaavamaisia ja ennalta-arvattavia?

 

[Vince]

Katsojat tulee peliin missä pelataan voittavaa pesäpalloa. Paitsi hyvinkäällä jostain syystä mikä on suuri harmi

 

[Pystärilaaka]

No miksi välistäjättöjä tehdään? Ja jopa halutaan lisätä niiden mahdollisuutta?

Siksi, että lyöntivuorojen määrä on mennyt överiksi. On tarpeeseen nähden liikaa lyöntivuoroja per sisävuoro.

Tahko Pihkala suunnitteli pelin pyöriväksi yhdeksällä lyöjällä ja ajatus oli, että pelaajat ovat moniosaajia - kaikki lyövät ja yrittävät. Tuskin oli myöskään Pihkalan ajatus, että jos vuoro päättyy vitoseen, seuraava vuoro alkaa kopittelulla.

Nykyiseen roolipeliin 12 lyöjää on ehdottomasti liikaa. Toimii korkeintaan Itä-Lännessä, jos sielläkään.

Tämä kommentti ansaitsee huomion. Olisi upea suuntaus lajiin. Pitkällä tähtäimellä pelaajat kehittyisiviät kyllä ottamaan isompaa vastuuta erilaisissa rooleissa. Peli kehittyisi myös monipuolisemmaksi ja dynaamisemmaksi. Ehkä yhden jokerin käyttö olisi paikallaan. Vielä kun vähennettäisiin mahdollisuutta viedä lyöntijärjestys aina ykköseen. Joutuisi pelaamaan eri kohdista lyöntijärjestystä. Joku kuitenkin ottaa esimerkin jääkiekosta, niin siinäkin kaikkien pelaajien pitää olla moniosaajia. Pitää osata puolustaa ja hyökätä, purkaa tarvittaessa, taklata, laukoa jne. Pelaaja joutuu pelaamaan siinä roolissa, mikä pelitilanteessa sattuu kohdalle tulemaan. Ei tähtipelaaja voi sanoa, että "ei mua kiinnosta puolustaa, mä tuun vasta sitten kehiin, kun mulle pelataan maalipaikka".