Miten tuon nyt ottaa.
Roihuttarien katsojakeskiarvo 439,4 oli superin naisten runkosarjassa yhdeksänneksi paras ja taakse jäivät KeKi, Tahko ja JoMa. Mailattaret oli vielä suunnilleen samoissa luvuissa (475,7) mutta jo seiskana olleella SMJ:lla oli lähes 200 katsojaa (624,8) eli 40% enemmin kuin Roihuttarilla.
www.pesistulokset.fi
En tunne lukuja enkä tiedä, missä kohtaa kannattavuusraja kulkee. Sen tiedän, että Tahkon ja JoMan 200-300 hengen katsojakeskiarvoilla naisten superin joukkueen pyörittäminen on seuroille tappiollista. Toisaalta JoMan ja Tahkon pelaajabudjetit ovat luokkaa isommat kuin Roihulla. Esimerkiksi JoMassa oli menneellä kaudella muutama Itä-Länsi-tason tähtipelaaja, joille maksettiin pelaamisesta jotain opiskelukulujen kattamiseksi.
Sitä en osaa sanoa, mihin Roihun 439 katsojan pääsylippu- ja oheismyyntituloilla olisi varaa. Jotenkin on jäänyt sellainen kuva, että edustusjoukkueen kehittämisestä puuttuu suunnitelmallisuus. Aina syksyllä kauden jälkeen aletaan katsella, että missäs sarjassa me ensi kesänä pelataan, ketä pelaajia lähtee taas isompiin seuroihin ja ketä meille jää jäljelle. Toimiihan se tietysti näinkin, että seuraa johdetaan junnupuolen ehdoilla, ja edustusjoukkue tulee siinä sivussa sillä tasolla kuin itsestään tulee.
Toinen vaihtoehto olisi se, että edustusjoukkueen toimintaa lähdetään kehittämään 3-5 vuoden tähtäimellä ja jollakin tavoitteella. Se tarkoittaisi sitä, että alettaisiin jo hyvissä ajoin miettiä, ketä meillä seuraavalla kaudella pelaa, kuka valmentaa ja kuka johtaa peliä. Nyt on seurattu passiivisena sivusta ja odoteltu, ketä meille jää jäljelle, kun muut ovat ensin vieneet kirsikat kakun päältä.
