Vs: Naisten superpesis 2014
Runkosarja oli omalla tavallaan hieno ja omalla tavallaan tylsä. Hienoa oli tasainen taisto sijoista 3-6 sekä sarjan loppupuolella yltynyt kilpailu välttää karsintapeikko. Tässä pari kommenttia joukkueista.
1. Lapuan Virkiä
Kaikki runkosarjan ylivoimaisesta haltijasta on tällä kaudella jo sanottu. Kuitenkin huimat 23 voittoa ja yksi tappio sekä päästettyjen juoksujen määrä 48, yksi juoksu per jakso, hakevat vertaistaan. Joukkueesta ei heikkoa lenkkiä löydy. Kauden komeetta oli ilman muuta Janette Lepistö, joka kuitenkin, kuten moni muukin nuori pelaaja, hieman hiipui syksyä kohti.
2. Kirittäret, Jyväskylä
Kirittäriltä odotettiin paluuta kärkikaksikkoon, mutta jos joku olisi ennen kautta kertonut, että joukkue pelaa lähes koko kauden ilman numeroita 1 ja 2, jotka ovat myös jyväskyläläisten luotettuja räpylänaisia, en olisi sijoittanut joukkuetta kakkoseksi. Jyväskylässä ei jääty loukkaantumisia suremaan ja saldona oli 19 voittoa. Noora Patrikainen ponnisti kerralla valtakunnan lukkarieliittiin.
3. Rauman Lukko
Kevään lukkariongelmat sekoittivat joukkueen konsepteja, mutta kauden mittaan Lukko löysi voittavan lukkarin. Kuten jo keväällä aavistelin, joukkueen sisäpeli paranee vaativan pelinjohdon myötä edellisistä kausista, mutta petraus oli suurempaa kuin osasin odottaakaan. Pystyi parhaana päivänä haastamaan kenet tahansa, mutta menetti sitten huonommilleen yllättävästi jaksoja ja jopa koko otteluita. Lukosta nostaisin esiin Mirka Rintamäen, joka otti ennakkoluulottomasti paikkansa lautasen ääressä.
4. Viinijärven Urheilijat
Täsmähankinnat purivat. Joukkue vahvistui täksi kaudeksi juuri niille paikoille, joille vahvistusta kaivattiin ja tulos edellisestä kaudesta parani paljon. Odotettavissa oleva notkahdus luottolukkari Härkösen sairasloman myötä jäi toteutumatta. Ison osan kunniasta hyvin menneestä runkosarjasta osoitan pelinjohtaja Antti Yli-Saunamäelle, jonka käsissä Viinijärvi alkoi pelata mielikuvituksellista ja rohkeaa peliä.
5. Kempeleen Kiri
Sijoitus hämää hieman, sillä joukkue keräsi kolmanneksi eniten voittoja koko kauden aikana. KeKi pelasi hieman rohkeammin kuin edellisillä kausillaan ja parantuneen materiaalin myötä tuloskin parani. Oli kauden paras joukkue supervuoroissa ja kotiutuslyöntikilpailuissa. Kysymysmerkiksi asetan pelinjohdon antaman, mielestäni liian vähäisen vastuun, lyöjäjokeri Meri Konnulle, joka on oman arvioni mukaan sarjan parhaita yksittäisten juoksujen lyöjiä.
6. Pesäkarhut, Pori
Joukkueen kesä oli mielestäni pettymys, koska odotin sen materiaalin riittävän kuitenkin kolmen parhaan joukkoon. Porilaiset olivat keskikesällä sarjan huonoimpia joukkueita. Sen pelistä puuttui rohkeus ja iloisuus ja virheet söivät loputkin voiton mahdollisuudet. Pelinjohtajavaihdoksen myötä otteet paranivat, mutta viime aikojen lehtijuttujen perusteella muutos voi hyvinkin olla väliaikainen. Erikseen nostan esiin kokeneiden Carita Toiviaisen ja Heidi Kuusiston panoksen, joka oli ammattimaista myös vaikean kauden aikana.
7. Mansen Räpsä
Kauden alku oli Räpsältä hyvä, vaikka Iina Lehkonen loukkaantui jo oikeastaan ennen kuin kausi ehti alkaa. Heinäkuussa Räpsä ajautui kuitenkin tappiokierteeseen, jota se ei oikeastaan elokuussakaan pystynyt lopettamaan. Virheet ulkopelissä söivät ajoittain hyvin onnistunutta sisäpeliä. Arvostelemani pelinjohdon ainainen vetoaminen joukkueen kokemattomuuteen taisi sittenkin ainoastaan syödä kokeneiden pelureiden itseluottamusta. Syksyä kohti Kirsi Ala-Lipastin ansiosta lisääntynyt vastuu pitää mainita vielä erikseen.
8. Vuokatin Veto
Vaikeista lähtökohdista kauteen lähteneen Vedon panos oli mainio. Joukkue pelasi ilman suuria notkahduksia ja joutui poistumaan vain yhdeksän kertaa ottelusta kokonaan ilman pisteitä. Se on saman verran kuin edellä olleilla Porilla ja Tampereella ja huomattavasti vähemmän kuin pudotuspeleistä pudonneilta joukkueilta. Pelinjohtaja Niina Sippolan en kertaakaan kuullut valittavan kauden aikana loukkaantumisia ym. joukkueen pelaajamateriaaliin liittyviä asioita.
9. Pesä Ysit, Lappeenranta
Pystyi kuin pystyikin välttämään karsintapelit, vaikka hetken aikaa näytti heikolta. Yseissä oli yksinkertaisesti liian vähän tällä sarjatasolla pelaamaan pystyviä pelureita. Pystyi nostamaan uusia ratkaisijoita yksittäisiin peleihin, mutta tasainen suorittaminen oli kaukana. Kokeneiden Hanna Parviaisen ja Sonja Koskisen panos oli tällä kaudella parasta.
10. Vihdin Pallo
Joukkueessa pelasi viime kaudella tämän kesän lyöjäkuningatar ja etenijäkuningatar! Vihti korvasi superpelaajansa alasarjapelureilta ja keväällä peli näyttikin siltä. Jotain kuitenkin Vihdissä tehtiin, sillä juhannuksen tienoilla räpylä alkoi pitää ja joukkue alkoi rohkeilla sisäpelisuorituksilla napsia pisteitä ja voittojakin. Päästettyjä juoksujakin tuli lopulta vain 5-10 enemmän kuin muilla pudotuspeleistä pudonneilta joukkueilta. Huono alkukausi ja tappio jumbo-Roihulle vei Vihdin arvaamattomaan putoamistaisteluun. Annika Färm nousi tällä kaudella sarjan kärkilukkareiden joukkoon ja onnistui sisälläkin mainiosti.
11. Roihu, Helsinki
Oli kieltämättä kauden suurin pettymys itselleni. Hyvin sujuneen harjoituspelikauden jälkeen odotin Roihun taistelevan jopa pudotuspelipaikasta. Totuus oli kuitenkin toisenlainen. Räpylät eivät pitäneet ja sisäpeli oli ponnetonta. Roihu pelasi monasti yhden hyvän jakson, mutta otteet eivät riittäneet pisteisiin. Loppukaudella joukkue oppi kuitenkin ottamaan voittoja, kun niitä oikein tarjottiin. Kun joukkue saa harvoja tilanteitaan, pitäisi niihin voida asettaa parempi ratkaisija kuin 27-prosentin kotiutustehoihin pystyvä lyöjä.