Miesten Superpesis 2024

[Räpylävirhe]

Kun huomenna alkaa kamppailu mitaleista ja paikasta auringossa, niin laitanpa oman veikkaukseni sijoituksista sarjan viimeisen vihellyksen jälkeen: 1) SoJy 2) MansePP 3) KeKi 4)KPL

Melkein, mutta ei ihan kohdilleen.

 

[Neloskoppari]

Kausi päättyi Nälkämaan lauluun - taas kerran

Mihin Sotkamon Jymyn ylivoima pudotuspeleissä perustui?

Pudotuspelien kaikki Sotkamon ottelut yhteensä laskien Jymy hävisi kolmostilanteet vastustajille 155-158.
Silti voitot Sotkamolle 9-2 ja ylivoimainen mestaruus, eikä kenelläkään ollut mitään jakoa.

Miten ihmeessä? Lyömällä nämä ottelut ratkaistaan.

Kotiutustehoissa oli valtava ero. Kotiutusprosentti oli Sotkamolla jokaista vastustajaa parempi.
Tamperetta vastaan +12% (38% parempi), Kouvolaa vastaan +4% (11% parempi) ja Joensuuta vastaan +15% (45% parempi).

Sotkamo - Manse

Kotiutusprosentti 44% - 32%
Juoksut 17-15
Kolmostilanteet 39-47

Sotkamo - Kouvola

Kotiutusprosentti 42% - 38%
Juoksut 18-19
Kolmostilanteet 43-50

Sotkamo - Joensuu

Kotiutusprosentti 48% - 33%
Juoksut 35-20
Kolmostilanteet 73-61

 

[Kolmossauma]

Perustui myös siihen että taas sieltä löytyi aivan yllättäviä ratkaisijoita, vaikka toki Korhonen ne isot juoksut löi useimmissa peleissä. Mutta vaikkapa ne Huotarin (taas en muista kumman…) muutamat häikäisevät ulkopelisuoritukset olivat aivan ratkaisevia tähän finaalisarjaan.

 

[tietäjä99]

Ei voi kun ihailla Sotkamon Jymyä aina löytyy jonkunlainen tapa voittaa se mestaruus. tuossa 2010 luvun paikkeilla Sotkamo voitti kullat ylivoimaisuudellaan. Nämä kaksi viimeisintä mestaruutta Sotkamo niin Mansea kun Vimpeliä vastaan on lähtenyt altavastaajana, mutta poistunut lopulta voittana. Tämä asia on sellainen mikä väkisinkin näin vastustajan joukkueen kannattajana laittaa miettimään, että jos ne lopulta voittaa aina. Hattu päästä Sotkamon Jymyn toiminnalle.

 

[Judge]

Kausi päättyi Nälkämaan lauluun - taas kerran

Mihin Sotkamon Jymyn ylivoima pudotuspeleissä perustui?

Pudotuspelien kaikki Sotkamon ottelut yhteensä laskien Jymy hävisi kolmostilanteet vastustajille 155-158.
Silti voitot Sotkamolle 9-2 ja ylivoimainen mestaruus, eikä kenelläkään ollut mitään jakoa.

Miten ihmeessä? Lyömällä nämä ottelut ratkaistaan.

Kotiutustehoissa oli valtava ero. Kotiutusprosentti oli Sotkamolla jokaista vastustajaa parempi.
Tamperetta vastaan +12% (38% parempi), Kouvolaa vastaan +4% (11% parempi) ja Joensuuta vastaan +15% (45% parempi).

Sotkamo - Manse

Kotiutusprosentti 44% - 32%
Juoksut 17-15
Kolmostilanteet 39-47

Sotkamo - Kouvola

Kotiutusprosentti 42% - 38%
Juoksut 18-19
Kolmostilanteet 43-50

Sotkamo - Joensuu

Kotiutusprosentti 48% - 33%
Juoksut 35-20
Kolmostilanteet 73-61

Mielenkiintoista tilastoa. Näissä hieman vääristää esim kpl:n yksi kovajuoksuinen jakso. Toisaalta tämä alleviivaa syksyn pelien luonnetta. Jymyn peli ei kaatunut yksittäisen heikon jakson tai hävityn pelin takia. Ulkopeli oli kovaa, ratkaisuhetkillä ei annettu juurikaan räpylästä ja voittoihin riittävät juoksut lyötiin tarvittavissa tilanteissa.

 

[Judge]

Kausi päättyi Nälkämaan lauluun - taas kerran

Mihin Sotkamon Jymyn ylivoima pudotuspeleissä perustui?

Pudotuspelien kaikki Sotkamon ottelut yhteensä laskien Jymy hävisi kolmostilanteet vastustajille 155-158.
Silti voitot Sotkamolle 9-2 ja ylivoimainen mestaruus, eikä kenelläkään ollut mitään jakoa.

Miten ihmeessä? Lyömällä nämä ottelut ratkaistaan.

Kotiutustehoissa oli valtava ero. Kotiutusprosentti oli Sotkamolla jokaista vastustajaa parempi.
Tamperetta vastaan +12% (38% parempi), Kouvolaa vastaan +4% (11% parempi) ja Joensuuta vastaan +15% (45% parempi)

Vielä jäin pohtimaan, että oikeastaan ennen jokaista pudotuspelisarjaa ennakoitiin Jymyn kaatuvan kotiutusosaston kapeuteen vastustajiin verraten. Roope toki on Roope ja oli kivikova ratkaisuhetkillä, mutta ei yhdenkään vastustajan kotiuttajatkaan sulaneet. Silti Jymy kotiuttu paremmilla tehoilla vähemmistä tilanteista. Tämä osoittaa kuinka pikkutarkasti ja huolellisesti Sotkamo oli valmistautunut vastustajien takatilannepelaamiseen ja tätä kautta pelasi varmasti myös "ihon alle" voittaessaan pelejä, joissa vastustajilla, Manse erityisesti, oli voittomahdollisuudet lähes koko ajan käsissä.

 

[Affe]

Vielä jäin pohtimaan, että oikeastaan ennen jokaista pudotuspelisarjaa ennakoitiin Jymyn kaatuvan kotiutusosaston kapeuteen vastustajiin verraten. Roope toki on Roope ja oli kivikova ratkaisuhetkillä, mutta ei yhdenkään vastustajan kotiuttajatkaan sulaneet. Silti Jymy kotiuttu paremmilla tehoilla vähemmistä tilanteista. Tämä osoittaa kuinka pikkutarkasti ja huolellisesti Sotkamo oli valmistautunut vastustajien takatilannepelaamiseen ja tätä kautta pelasi varmasti myös "ihon alle" voittaessaan pelejä, joissa vastustajilla, Manse erityisesti, oli voittomahdollisuudet lähes koko ajan käsissä.

Täytyy antaa suurta arvoa Roopen ja Sotkamon juoksujen lyöjien lisäksi myös kovalle ulkokentällä. Siinä tärkeä syy sille, miksi vastustajan kotiutusprosentit jäivät Jymyä heikommaksi. Pudotuspelien aluksi Jymyn kolmospuoli hiukan yskähteli, mutta ei enää sarjan edetessä. Reunat ja takakenttä eivät vuotaneet. Koko ulkokenttä oli hiottu timantin tarkasti kohti mestaruutta. Mahtava joukkue, joka osasi voittaa. Onnea koko joukkueelle mestaruudesta!

 

[aakoo]

Kuten J. Komulainen sanoi Ruudun haastattelussa, niin Jymy osaa voittaa näitä pelejä. Ja koko kausihan Jymyn osalta oli nahua, mutta kotiutuskisojen kautta tulleilla voitoilla pysyttiin kisassa mukana. Roope on Roope ja lyöjäjokerina hänen tehtävä on lyödä juoksuja. Junnuosasto lyö yksittäisiä sitten taustalla. Jos Kainuun kultajuna on joskus kulkenut vakaasti raiteilla kohti määränpäätä, tämän vuoden rata oli rakennettu vuoristoon. Mutta niin vain juna pääsi asemalle tälläkin kaudella.

Haimille iso voitto ja tuonee henkistä rauhaa seuraavalle ja sitä seuraaville kausille.

 

[Taktinen häpläys]

Jäin vähän miettimään tätä ”kaikkein aikojen tasaisinta sarjaa”, mitä hehkutettiin pitkin kesää. Että on seitsemän porukkaa jotka voisivat voittaa mestaruuden. Pudotuspelien perusteella voisi kyllä todeta tällaisista mainoslauseista jotain aika karua. Toki nyt silleesti jotain toteutui, että ennen kautta suurimmaksi mestarisuosikiksi nimetty VV putosi jo puolivälierissä. Mutta noin yleisesti, moniko joukkue jätti tosipeleissä kuvan että olisi voinut taistella mestaruudesta.

 

[nenolot]

Jäin vähän miettimään tätä ”kaikkein aikojen tasaisinta sarjaa”, mitä hehkutettiin pitkin kesää. Että on seitsemän porukkaa jotka voisivat voittaa mestaruuden. Pudotuspelien perusteella voisi kyllä todeta tällaisista mainoslauseista jotain aika karua. Toki nyt silleesti jotain toteutui, että ennen kautta suurimmaksi mestarisuosikiksi nimetty VV putosi jo puolivälierissä. Mutta noin yleisesti, moniko joukkue jätti tosipeleissä kuvan että olisi voinut taistella mestaruudesta.

Oot oikeessa. Loukkaantumistilanne sotki ainaki Joman ja Kekin peliä. Vimpelistä vaikee sanoa oliko pelinjohdon syytä vai mikä, samoin Tahko.

Mutta tuon tasasuuden huomasin runkosarjassa siitä, että tuli katottua aivan järkyttävä määrä pelejä, kun joka kierroksella tuntu olevan joku ”huippupeli”. Aiemmin painottunu paljon vahvemmin oman lempijoukkueen seuraamiseen.

 

[Koplakuume]

Voisiko Hannes Pekkinen olla vuoden paras pelaaja? Oli ainakin näissä loppupeleissä jatkuva pelote vastustajalle niin sisällä kuin ulkona joitain hetkiä lukuunottamatta. Täytyy myöntää, että runkosarjassa ei tullut kovin tarkkaan miehen onnistumisia seurattua, mutta iso lenkki oli mestaruuden kannalta, jos minulta kysytään.

Arvostan korkealle Pekkisen tyyliä pelaajana. Ei vaikuta kenttien suurimmalta väriläiskältä tai pelaajalta, joka toisi itseään erityisesti esiin. Vaan omaan silmääni rauhallinen, määrätietoinen, ammattimainen, monipuolinen pelaaja hyvällä asenteella. Kerrassaan nappiin osunut täsmähankinta Jymyyn. Ainakin näin etäältä katsoen. Olisi kiva kuulla, ovatko sotkamolaiset lähilaseineen samaa mieltä? Suuren yleisön silmissä tällaiset pelaajat tahtovat välillä jäädä räiskyvämpien pelaajien jalkoihin ilman mitään syytä. Mutta itse katson Pekkisen peliä aina ilolla (oman joukkueen ollessa vastassa kauhulla)😉.

 

[tyly]

Vuoden pesäpalloilijan valinta ei tänä vuonna ole aivan yhtä itsestään selvä kuin viime vuonna, mutta kyllähän sen pitäisi Roope Korhonen olla jälleen, kun koko kautta katsotaan.

Aapo Komulaisen voisi myös valita vuoden pelinjohtajaksi. 🤗

 

[Tuulenmies]

Mestaruuden voittaminen alakynnestä ja suosikkia vastaan on aina ollut erityisen makeaa.

Kun vertailee aikaisempiin, tämä on parhaiten rinnastettavissa vuoden -97 mestaruuteen. Kitee hallitsi silloin runkosarjaa selvästi ja voitti sen 9 pisteen erolla ja meni loppuotteluun kaksi helppoa 3-0 sarjaa takanaan. Jymy oli runkosarjassa kolmas, ja joutui välierissä erittäin tiukoille Seinäjoen kanssa. Siinä sarjassa Tanskanen teki historiaan jääneen teon ja jätti sisävuoroja pelaamatta, jotta pimeys ei keskeyttäisi ottelua, jossa Jymy oli menossa selvään voittoon. Seinäjoki pääsi yrittämään sarjan neljännessä ottelussa kotiutuslyöntikisassa kotonaan sarjan katkaisua useampaan kertaan, yksi juoksu olisi riittänyt, mutta sitä ei koskaan tullut. Jymyn ulkopeli oli varmaa silloinkin.

Jymy lähti Kitee-sarjaan selvänä haastajana. Jo keväällä osa epäili Jymyn mahdollisuuksia. Sirviö ja Vuorinen olivat vaihtaneet seuraa, eikä ulkopuolisten mielestä seura ollut saanut ”vahvistuksia”. Naapuri Kajaanista tuli kaksi ykkössarjapelaajaa. Sarjan alku oli heikko, ja edellisen kaudella Jymyn mestaruuteen johtanut Asko Tuhkanen vaihdettiin pelinjohtajana jo alkukesästä taas Tanskaseen. Jussi laittoi hetkeksi Kokon pelaamaan kakkosena, että sisäpeli saatiin pyörimään (Jarkon lyötyjen juoksujen määrä tietysti tippui tuolle kesälle, mutta mies itse totesi, että hän tekee sitä, mitä pelinjohto haluaa). Toinen tulevaisuuden kannalta Tanskasen tekemä iso asia tuolle kesälle oli – vaikka sitä ei vielä silloin tiedetty – nostaa heti pelinjohtajaksi tultuaan Jani Komulainen ykkösmiehistään. Hän pelasi tuona kesänä vasta kahdeksan ottelua ja löi yhdeksän juoksua.

Mestaruus tuli suoraan kolmessa ottelussa, joista kaksi vieraissa. Se oli Markus Meriläisen iso sarja ja viimeinen Sotkamossa lukkarina. Voittojuoksun Kiteellä löi Jarkko Kokko ja toi paljon vuokralla kiertänyt ja Sirviön jälkeen Jymyn ykköskärjeksi päässyt Köpi Kuoppala. Sotkamon juoksunopeimpia kärkimiehiä kautta aikain.

Tänäkin vuonna oli yskähtelyä alkukesästä. Loukkaantumisten vuoksikin miehistöä jouduttiin täydentämään ja pelikonseptia muokkaamaan. Joukkueeseen nostettiin kenties isokin tulevaisuuden tähti ja (näillä näkymin) viimeistä Jymy-kauttaan pelannut lukkari oli keskeinen pelaaja finaalisarjassa.

Miksi jymy voitti? Sitä on jo pohdittu hyvin mm. Supervuoron uutisartikkelissa.

Virheettömyyden ja pelirohkeuden vuoksi. Kolmas loppuottelu oli tästä erinomainen havaintoesimerkki. Erot olivat pieniä, mutta tällä kertaa ne kaikki käänsivät tilannetta Sotkamon eduksi.

Kolmanteen otteluun oli keksittävä uutta. Sää muuttui, sarja oli 2-0. Sotkamo päätti, miten vaihtotilanteita pelataan sisällä, varmisti harjoituksissa (todennäköisesti), että muutama olosuhteisiin sopiva lyönti toimii kärkipelaajilla ja (todennäköisesti) perehtyi Puhtimäen lukkaripeliin ja päätti ottaa pienen riskin pelaamalla ajoittain (lyhyillä vaihdettaessa?) sikarohkealla aavistusmerkillä, kun Puhtimäki harvoin antaa linkkua (mies tajusi, että häntä viedään ja muutti tyyliä kesken ottelun, mutta vahinko oli jo tapahtunut). Manse odotti, että uusissa oloissa Jymy lyö väliin tai ottaa lyhyillä ja päätti pienellä riskillä ottaa polttajat taakse. Ilmeisesti kulmamiesten tehtävänä olisi ollut hakea lyhyet ainakin kakkospuolelta.

Pelirohkeus oli Sotkamon puolella. Pelaajat toteuttivat hermoilematta sen mitä oli sovittu. Mansea yllätettiin sillä, että ei lyötykään väliin kuin Roope alussa. Ja toisaalta ei otettu lyhyillä, joita Mansen kulmamiehet olisivat olleet valmiita noutamaan. Mansen pelaajat taas kotiutuspallon tullessa linjaan tekivät kolme kohtalokasta virhettä. Kahdessa niistä oli kyse yksilöiden pelirohkeudesta. Pallon saanut ulkopelaaja tiesi heittoon lähtiessä, että nyt on kiire. Kun ajatus tuli mieleen tai etenijä näkyi silmäkulmassa, iski parin sadasosan epävarmuus ja heittoa ladattiin pieni hetki. Juuri sen verran kauan, että Sotkamon etenijä ehti. Omassa sisäpelissä pelirohkeuden puute tuli esille vapaissa lähdöissä. Virheitä haluttiin välttää, ja kun silmänräpäys mietittiin lähtöä tai mailan pudotusta, oli jo liian myöhäistä. Jymyläiset eivät epäröineet. Heitot lähtivät heti. Purmonen lähti pelkällä etenijän vaistolla ajattelematta, kun näki sirvahtaneen harhaheiton.

Kun nuo pienet päätökset ja teot kumuloituvat, pienistä eroista kasvaa aika selvä lopputulos.

Sitä voi sitten miettiä, mistä Sotkamon hyvähermoisuus ja pelirohkeus kumpuaa. Niitäkin on käsitelty. Arffmanin kirjoittama jymyläisten tottuminen jo pienestä pitäen seuraamaan ja pelaamaan menestyvissä joukkueissa, oppiminen hyvistä taktisista ratkaisuista katsojina sekä menestyksen tuoma itseluottamus ovat varmasti yksi osa asiaa.

Mutta joukkueen tuki ja ympäristö joukkueessa täytyy olla myös hyvä ja kannatteleva. Samuel pudotti palloja vielä välierien alussa, mutta hänestä kasvoi muutamassa pelissä ulkopelin suuria sankareita. Vikströmiä painoi talven loukkaantumiset alkukesän, mies harjoitteli nopeuden terään vasta syksyksi ja kas, välierissä ja loppuottelussa hän oli lähes erehtymätön (samoin viime kesänä pudotuspelien alussa näytti, että hänen vireensä katoaa pudotuspelissä kuten Tahkossa kävi säännöllisesti, mutta Sotkamossa hän sitten olikin välierien ja loppuottelujen isoja sankareita kuin nappia painamalla). Pekkinen oli pihalla sarjan alut Joensuuta vastaan ja osin Kouvolaakin vastaan, mutta tahti muuttui aina sarjojen edetessä.

Tuossa ehkä on kyse myös siitä, että pelaajat ja joukkueen taustajoukot tosiaan tuntevat toisena. Pelaajista iso osa on pelannut yhdessä pikkupojista saakka ainakin osan joukkuekavereita kanssa. Kukin tietää, mitä toiset osaavat ja että riittää sen tekeminen mitä kukin osaa. Tuo tuttuuden turvaverkko ja se, että pelataan seuralle, joka on ollut ”iso juttu” itse kullekin jo pikkupojasta saakka, voi olla ratkaiseva tuki erityisesti silloin kun on vastoinkäymisiä ja painetilanteita. Sotkamon omia kasvatteja on täydennetty Kiteen miehillä, jotka tulevat samanlaisesta ympäristöstä, tietävät jo junioriajoilta, miten pesäpalloa pelataan huipputasolla ja ymmärtävät lajin merkityksen myös taustayhteisölle sekä sen taustayhteisön tuen.

Saattoi olla, että sama asia oli taustalla myös siinä, miksi Vimpeli löi 2022 helponoloisesti 3-0 sarjan Mansea vastaan.

Manse pelasi hyvän kauden ja on varmasti hopeansa arvoinen. Mestaruuskin voi sinne lähivuosina aivan hyvin tulla. Mansen naisten piti odotella hopealla aika monta kesää ennen täysosumaa, mutta se täysosuma tuli. Vimpeli odotteli hopealla viisi kesää, mutta sieltä se mestaruus aikanaan tuli kuitenkin. Pesäpallon näkyvyydelle ja harrastajamäärille Mansen menestyminen on iso etu.

Sen verran voin nostaa omaa sotkamolaista häntää vielä, että palaan historiaan uudestaan. Aikoinaan Oulun Lippo nousi huipulle hakemalla oppia Sotkamosta – ja myös Pohjanmaalta. Joensuu rakensi pitkään tuloaan sotkamolaisen osaamisen ja sotkamolaispelaajien voimin. Nykyisellään Mansen miesten pelinjohtajuus on kokonaan kainuulaisten käsissä – ja valmennuspuolelle tietotaitoa oli tullut niin paljon lisää, että joitakin ongelmakohtia oli saatu ratkaistua täksi kesäksi.

Jotakin pieni kainuulaisten kylä on tehnyt oikein. No, Roope putosi taikapataan pienenä, ja on one-of-the-kind, mutta muutoinkin on tehty oikeita ratkaisuja ja nöyrää työtä.

Nyt kasassa on nuori ja nälkäinen joukkue, jossa on useita nimiä, joille tämä syksy todennäköisesti sytytti lisää roihua nousta vielä korkeammalle ja joilla on vuodet puolellaan kehittyä edelleen. Silti tulevaisuus on aina arvaamaton. Ja onni ei tule ilman työtä, vaikka kuinka olisi voittamisen kulttuuria.

 

[jjjjussi]

Kun vertailee aikaisempiin, tämä on parhaiten rinnastettavissa vuoden -97 mestaruuteen. Kitee hallitsi silloin runkosarjaa selvästi ja voitti sen 9 pisteen erolla ja meni loppuotteluun kaksi helppoa 3-0 sarjaa takanaan. Jymy oli runkosarjassa kolmas, ja joutui välierissä erittäin tiukoille Seinäjoen kanssa. Siinä sarjassa Tanskanen teki historiaan jääneen teon ja jätti sisävuoroja pelaamatta, jotta pimeys ei keskeyttäisi ottelua, jossa Jymy oli menossa selvään voittoon. Seinäjoki pääsi yrittämään sarjan neljännessä ottelussa kotiutuslyöntikisassa kotonaan sarjan katkaisua useampaan kertaan, yksi juoksu olisi riittänyt, mutta sitä ei koskaan tullut. Jymyn ulkopeli oli varmaa silloinkin.

-97 neljättä kohtaamista olin paikan päällä katsomassa. Ensimmäisen jakson Jymy hoito, mutta toisen jakson nappasi kotijoukkue. En muista pelattiinko super kummin päin, mutta Seinäjoen lyöntivuoroon päättyi kotarit. Joo oli kova sarja, oliko nyt niin että Sotkamo vei ensimmäisen kotipelinsä, mutta seuraavat kaksi Seinäjoki. Neljännessä olisi pitänyt pistää poikki sillä sen kaikki tiesi kuinka sunnuntain Sotkamon reissulla tulee käymään. Ja tuota ottelua ei kyllä iltahämärään pelattu joten sen ottelun jossa vuoroja jätettiin lieni ensimmäinen osaottelu?

 

[aakoo]

-97 neljättä kohtaamista olin paikan päällä katsomassa. Ensimmäisen jakson Jymy hoito, mutta toisen jakson nappasi kotijoukkue. En muista pelattiinko super kummin päin, mutta Seinäjoen lyöntivuoroon päättyi kotarit. Joo oli kova sarja, oliko nyt niin että Sotkamo vei ensimmäisen kotipelinsä, mutta seuraavat kaksi Seinäjoki. Neljännessä olisi pitänyt pistää poikki sillä sen kaikki tiesi kuinka sunnuntain Sotkamon reissulla tulee käymään. Ja tuota ottelua ei kyllä iltahämärään pelattu joten sen ottelun jossa vuoroja jätettiin lieni ensimmäinen osaottelu?

Ei ollut kohutemppu -97. Se oli -93.

 

[Tuulenmies]

Totta. Tämä meni muistellessa väärin.

1993 ensimmäinen puolivälieräottelu. Se oli Jymyn ylivoimaisin kesä ja osa seinäjokelaisia otti välistä jätöt itseään yllvoimaisena pitävän joukkueen pottuiluna.

-97 ei voinut ylivoimasta puhua. Seinäjoki voitti ekan kotiottelun ja sitten vielä Sotkamossa.

 

[Varajokeri]

Oheisessa taulukossa on koottuna joukkueiden kotiutusprosentit kaudelta 2024 yhdistettynä runkosarjasta ja jatko-otteluista. Jokereiden ja muun joukkueen lyömät juoksut on eritelty. Jokereiksi on oletettu ainoastaan siinä tehtävässä enimmäkseen pelanneet lyöjäjokerit (pl. Tahko, jossa Kyhyräinen ja Kontio on oletettu jokereiksi).

Taulukon perusteella näyttäisi siltä, että osalla joukkueista ei jokereista ole ollut kotiutustehtävässä hyötyä. Eniten ”haittaa” jokereista näyttäisi olleen Kempeleellä ja Vimpelillä, joilla muun joukkueen kotiutusprosentti on ollut 13 % parempi kuin jokereiden. Muita ”kärsineitä” joukkueita ovat olleet AA, PattU ja Tahko. Jokerisäännöstä hyötyjiä olivat Sotkamo ja Jymy-Jussit.

Kokonaisuudessaan jokereiden kotiutusprosentti oli 46,9 ja muiden pelaajien 50,6.

Olisikohan joissain joukkueissa talvella mietinnän paikka, kuinka kotiutustilanteen peluutusta muutetaan?

 

[Tilastoniilo]

Taulukon perusteella näyttäisi siltä, että osalla joukkueista ei jokereista ole ollut kotiutustehtävässä hyötyä.

Muiden juoksuissa lienee mukana paljon läpäreitä, joita tulee eniten silloin, kun ei ole ajolähtöä. Muiden juoksujen lyöjät ovat enimmäkseen niitä numerolla lyöviä, joilla kotiutusta yritetään jopa ennen jokeria. On liioittelua sanoa, ettei jokereista ole hyötyä. Ilman heitä tulisi kotiustilanne aika usein jollekin melko heikolle lyöjälle.

 

[Varajokeri]

Noinhan se on tiettyyn rajaan asti. Mutta 13 % ero alkaa olla jo aikamoinen. Sitä paitsi usein näiden "heikkojen" lyöjien prosentit kotiutustilanteessa ovat yllättävän korkeita. Ks. vaikkapa J. Luoma, J. Korhonen, A. Saastamoinen, J. Heikkala jne.