Nämä vastaukset lähinnä omia näkemyksiäni.
Miksi 1-tilanteen purkuun ei käytetä ykköskärjelle vastaavaa löysää vapaata lyöntiä kolmosjatkeelle kuin miehissä? Luulisi sen toimivan paremmin kuin miehissä, koska heittokädet eivät ole niin kovia kuin miehissä. Mä en siis katsele juurikaan muiden naisjoukkueiden pelejä, elleivät siis pelaa Mansea vastaan. ts. käyttävätkö muut tätä? Ainakin Kirittärien ulkopelissä olisi iso kolo tuollaiselle, eikä lyönnin tarvitsisi olla läheskään täydellinen.
Kyllä esim. Lähde kakkosena ajoittain lyö ykköstilanteessa jatkeelle. Ei se merkkaamaton kolmosjatkelyönti huono ratkaisu olisi etenkään silloin, kun Körkkö tulee maskaamaan etenijää jopa etenijän eteen, riippuen vähän missä kolmospesän pesävahti pelaa (jos pelaa enemmän jatketta pois, niin rajaan, ja jos pelaa enemmän rajaa pois, niin jatkeelle). Siinä pitää olla myös pelinjohtaja hereillä merkin kanssa, että tunnistaa oikeat paikat (kun etulukija tulee lähelle ja pesävahti on rajassa) merkkaamattomille jatkelyönneille ellei pelaajilla (etenijä-lyöjäparilla) ole kahdenkeskeiset sovitut merkit.
Heittokädet on naisissa huonommat, mutta heittoetäisyydet pienemmät. Joka tapauksessa hyvällä merkkaamattomalla jatkelyönnillä pitäisi ehtiä sekä miehissä että naisissa.
Miksi takatilanteessa sumputetaan niin paljon kakkospuolta ja peluutetaan ykkösvahtia melko lähellä, joka jättää ison tyhjän alueen kolmoskopparin eteen ja polttajien väliin? Tosin taitaa Kirittäret pelata melko samalla lailla? Tästä Siri Eskola rokotti useamman kerran ja vain kertaalleen se saatiin kiinni ja palo kotiin.
Pelinjohtoriippuvaista, ketkä pelaavat noin. Jotkut joukkueet, kuten Kirittäret ja Manse pelaavat näin. Niiden pelinjohdon mielestä tuo on paras takatilannekuvio luultavasti ja pelaavat sillä koko ajan. Vain yhdellä takatilannekuviolla pelaamisessa on se etu, että pelaajat tietävät paikkansa tarkasti ja saumoissa on vähän tilaa (tasaiset etäisyydet eri saumoissa, jolloin ei jää yhtä saumaa, jossa paljon tilaa) eikä tarvi miettiä ajoituksia. Pori ja Seinäjoki pelasi vaihtuvilla takatilannekuvioilla (nämä mielestäni kaikkein parhaat, varsinkin välilyöjiä vastaan, JOS ajoitukset toimivat hyvin. Esim. Porilla lukkari syötti vähän liian aikaisin usein mielestäni ja pelaajat olivat liikkeessä vielä lyönnin lähtöhetkellä -> ei hyvä) ja Lapua sekä Kempele pelasi miehistä nykyisin tutulla kuviolla, jossa tappipelaaja on toisena pelaajana reunasta pesävahdin jälkeen (kolmospuolelta).
Yksi suuri syy, miksi se tappipelaaja (etummaisin ei-reunalla pelaava pelaaja takatilanteessa) voi esim. Kirittärillä/Mansella pelata niin lähellä on, että naisjoukkueiden pelaajat eivät osaa lyödä keskipomppua. Keskipomppu olisi aivan myrkkyä sellaiselle takatilannekuviolle, jossa tappipelaaja lähellä ja muut polttajat kaukana, koska se tappipelaajan yli lyötynä tulee sellaisessa suunnassa, että sen hakeva polttaja joutuu leikkaamaan runsaasti tappipelaajan taakse eikä pääse suoraan vastaan palloa. Miehissä monet pelaajat osaavat lyödä keskipomppua ja niitä pelaajia vastaan tuo on huono takatilannekuvio.
Miksi vaihdetaan niin paljon pienillä vaikka Kirittärien etukenttä pelaa melko läheltä? Peltokangas vielä menee lyhyillä, mut Lähteen jalat ei kyllä näyttäneet tänään kulkevan. Miksi ei vaihdeta enemmän rajakovilla?
Pienillä vaihdetaan naisissa mielestäni ehkä yleisesti vähän enemmän kuin miehissä, kun pesänvälit on etäisyydeltään lyhyemmät, mutta silti etenijät ei niin paljoa hitaampia kuin miehissä, joten pelaajat ehtivät niillä hyvin naisissa. Lisäksi ne on vaikeusasteeltaan helppoja lyöntejä (ei tule lyönnissä paljoa epäonnistumisia) eikä yleensä mene kopiksi. Ihan huippuetenijät, kuten Hukka, ehtivät hyvällä lähdöllä usein jopa taktisella hudilla hyvin, mitä lyöntiratkaisuna näkee enemmän naisissa kuin miehissä. Toisaalta naisissa hyvillä joukkueilla etukenttä reagoi tällaiseen näppirunsaaseen pelitapaan tulemalla myös erittäin lähelle, jolloin saattavat saada poltettua tai kopin näpeistä. Kirittärillä on etukentällä tuo nuori Mäkelä, joka ei ole ainakaan vielä superin parhaita siinä ja ei oikein saa haettua palloa ellei se tule suoraan kohti. Viime pelissä Mäkelä pelasi vähän lähempänä, niin alkoi saada paloja, mutta silloin taas jää saumalyönnille Mäkelän jaloista tilaa. Hämyt on myös aina hyviä, eli että näyttää lyövänsä näpin keskelle ja kääntääkin rajaan tai päinvastoin.
Rajakovia yritettiin eilenkin ihan hyvissä paikoissa, mutta se on vaikeusasteeltaan vähän vaikeampi lyönti kuin näpit yleisesti, joten etenkään Manse ei saanut niitä kauhean hyvin onnistumaan, vaan ne menivät laittomaksi tai kopiksi.
Kova pelitahti hyydyttää vähän kärjen pelaajien jalkoja (3 peliä 3 päivään...), etenkin Mansella, joka ei käytä ykkösen jälkeen etenijäjokeria (siis jos ykkönen haavoittuu), kuten Kirittäret, koska Mansella kakkonen selvästi nopeampi kuin etenijäjokeri.
Yleisesti voisi sanoa, että naiset ehtivät pesänvälit paremmin näpeillä ja eivät osaa lyödä yhtä varmasti kovia kuin miehet Superpesiksessä. Miehillä ehkä enemmän pohdintana on, että mikä lyöntiratkaisu olisi paras mihinkin tilanteeseen ja naisilla taas, että onnistuuko tuo pelaaja lyömään tuon lyöntiratkaisun.
