Lukeminen kannattaa aina!

[Räpylävirhe]

Mun kirjastos myös tuon kaltainen kirjallisuus on hieman vieraampaa...
Kuningatar Elizabethin uusimman elämänkerran luin viime vuonna. Se oli kirjotettu siis vain muutama vuosi ennen hänen kuolemaansa. Ihan mielenkiintoinen. Toinen kuningashuone-aiheinen on Elizabeth ja Phillip, jonka myös lukaisin noin vuos sitte.

Historia mua on kyl kiinnostanu, etenki Suomen historia. Esim. Vapaussodasta, talvi- ja jatkosodasta olen lukenu paljonkin, sekä fiktiivisiä kuin ihan tositarinoihin perustuvia.

Antti Tuurin kirjoista olen myös tykänny. Onko Raati niitä lukenu?

Luolakarhun klaani tuli tutuksi taannoin vanhas työpaikas, kun olin röissä ikäihmisten päivätoiminnas. Siel kirjapiiris luettiin...

Antti Tuurin kaikki kirjat tullut luettua, ja tykättyä. Toinen mieleinen kirjailija dekkaristien ulkopuolelta on Joni Skiftesvik, jonka kynästä on lähtöisin mm. tv-elokuva Katsastus.

 

[0-tilanne]

Minua on joskus näissä historiallisissa romaaneissa, kuten esim. Tuurin Ikitie, kiusannut se miten ne muokkaavat omaa käsitystäni historiasta. Vaikka tapahtumat perustuvat ainakin osittain faktoihin, niin kirjailija on tietysti tehnyt oman työnsä ja kirjoittanut romaanin. Minä mielessäni sitten tietysti kuvittelen että näinhän se on todellisuudessakin ollut.

En minä oikeasti tätä vakavana ongelmana pidä, mutta osaltaan kertoo siitä, miten vahvasti hyvä kirjallisuus voi meidän maailmankuvaa muokata. Minunkin käsitys elämästä ennen sotia perustuu aika vahvasti Väinö Linnaan eikä koulussa opittuun historiaan. Taas merkki omasta sivistymättömyydestä.

 

[zala]

Sain luettua Higashinon kirjan Uskollinen naapuri. Olihan siinä aika jännä ja mielikuvituksellinen loppu joten sitä voi suositella luettavaksi. Kovin pitkä teos ei ole joten sikälikin menee vaikka se väliosuus oli vähän puuduttavaa. No lopuksi suurin osa jahkailuista sai perustelun miksi kirjassa olivat ja olivat siis oleellinen osa tarinaa.

Joten ehdin jo aloittamaan uuden kirjan. Valikoin @Raumam Kettu suositteleman Köyhä ritari. Vaikuttaa olevan rentoa mukavasti soljuvaa Reijo Mäkeä, hänen tekstiensä äärellä mieli lepää.

Jatkan aiheesta joka oli mielessäni jo edellisessä viestissäni. Nimittäin, katsoin Yle areenasta elokuvan nimeltään Navaronen tykit. Sotaleffa ja ihan hyvä sellainen, joskin 2,5 tuntia pitkä eli leffaksi ehkä liian pitkä. Elokuvahan perustuu kirjaan joka on saman niminen, Alistair MacLeanin kirjoittama. Josta muistuu mieleen että MacLean kuului joskus koulupoika-aikoinani suosikkeihini ja tulikin luettua hänen koko tuotantonsa. Tästä on niin kovin kauan aikaa etten muista Navaronen tykkien tapahtumista mitään enkä osaa sanoa miten tarkkaan kirja ja elokuva ovat samankaltaisia. Muistan senkin että MacLeanin kirjoista yksi oli mielessäni ylitse muiden: kirja nimeltään Pelko on aseeni. Tämä kirjan olenkin lukenut aina aika ajoin uudelleen, olen kaiketi lukenut kirjan neljä tai viisi kertaa. MacLeanit olivat koulupojalle oivallista lukemista, jännittäviä ja mielenkiintoisia. Luokaltani aika moni muukin poika tykkäsi niitä lukea, tytöistä en tiedä.

 

[Raumam Kettu]

Alistair McLean, tässäpä jännittävä juttu. 🙂
Nimittäin, mun lapsuuden kodissani, kirjahyllystä löytyy kaikki McLeanit, sanosin juu, että milteinpä kaikki. Isäni niitä on lukenut siis...

Vaan on vissii täsä tapaukses omena pudonnu kauemmas puusta, kun ite en ole lukenu yhtään McLeania! 😁 Joskus ala-asteel, ehkä olin 11-v, otin sielt kyseisest kirjahyllyst yhden, jonka lopetin kesken... 😁
Ehkä siinä iässä liian raskasta? En tiä? 🤔 Ehkä nyt, reilun 30 vuoden jälkeen, vois ol aika kypsä? Otanpa tästä ittelein rojektin! 😃

Väinö Linna kun mainittu aiemmin, niin toki Suomen kansalliseepoksen veroinen Tuntematon sotilas on luettu. Ekan kerran seiskaluokal, ja pidin siit esitelmän. Sitte sen jälkeen pariin kolmeen kertaan. Viimeksi 2017 Suomen 100-v kunniaksi. Pohjan tähden alla on tietty luettu myös.

Nyt just äsken, maikkarin aamu-tv:ssa oli haastattelussa mul aivan uus dekkarikirjailija Vera Vala. Häneltä tullut juuri uusi kirja, Sisialainen puolustus. Tuo on kakkososa teokselle Italialainen peli. Nämä laitoin omal listalle... 👉
Onko raadille Vera Vala tuttu?

TV-sarjoista muuten, alotettiin äskettäin sadepäivän ratoksi Metsolat!
Oon toki katellu tämänki jo het sillon ku se tuli. On se Kaukovaaran Kari vaan ketku! 😃

 

[zala]

Nyt just äsken, maikkarin aamu-tv:ssa oli haastattelussa mul aivan uus dekkarikirjailija Vera Vala. Häneltä tullut juuri uusi kirja, Sisialainen puolustus. Tuo on kakkososa teokselle Italialainen peli. Nämä laitoin omal listalle... 👉
Onko raadille Vera Vala tuttu?

TV-sarjoista muuten, alotettiin äskettäin sadepäivän ratoksi Metsolat!
Oon toki katellu tämänki jo het sillon ku se tuli. On se Kaukovaaran Kari vaan ketku! 😃

Nimessä Vera Vala on jotakin tuttua. En ole lukenut häneltä mitään mutta olen laittanut tietsikalle "näitä pitäisi yrittää" listan ja sieltä löytyy Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa. Jonakin päivänä, kenties.

Minun uusin tv-sarja valinta on myöskin Areenasta löytyvä Gran hotel. Pukuloistoa ja juonitteluita. Tätä lystiä löytyy 66 jakson verran, en kuvittelekaan jaksavani noita kaikkia. Viisi jaksoa katseltuani olen kuitenkin ollut valintaani tyytyväinen.

 

[Räpylävirhe]

TV-sarjoista muuten, alotettiin äskettäin sadepäivän ratoksi Metsolat!
Oon toki katellu tämänki jo het sillon ku se tuli. On se Kaukovaaran Kari vaan ketku! 😃

Tuo on jännä homma. Vaikka kyseessä on fiktiivinen sarja, niin joihinkin sarjan henkilöhahmoihin suhtautuu kuin kyseessä olisi hyvä, tai hankala tyyppi, myös oikeassa elämässä. Tuo koskee muitakin sarjoja kuin Metsolat ja myös elokuvia.

Metsolat-sarjan näyttelijä Juha Hyppönen: ”Kari Kaukovaara pilasi urani”

Juha Hyppönen muistetaan edelleen Metsoloiden Kari Kaukovaarana, vaikka mies on tehnyt monipuolisen uran näyttelijänä. Hän on myös tuttu mainosääni.

www.iltalehti.fi

 

[Raumam Kettu]

Tuo on jännä homma. Vaikka kyseessä on fiktiivinen sarja, niin joihinkin sarjan henkilöhahmoihin suhtautuu kuin kyseessä olisi hyvä, tai hankala tyyppi, myös oikeassa elämässä. Tuo koskee muitakin sarjoja kuin Metsolat ja myös elokuvia.

Metsolat-sarjan näyttelijä Juha Hyppönen: ”Kari Kaukovaara pilasi urani”

Juha Hyppönen muistetaan edelleen Metsoloiden Kari Kaukovaarana, vaikka mies on tehnyt monipuolisen uran näyttelijänä. Hän on myös tuttu mainosääni.

www.iltalehti.fi

Jeps, näin se mennee...
Tuo samaisen sarjan Erkki Metsolaa näytellyt Kari Hakalakin sai varmaan loppuiäkseen uuden kutsumanimen! 🙂
Kari Hakala piti Porin Kallossa viel pari vuot sitten kesäkahvilaa. Kaikki puhu siitä Metsolan Erkin kahvilana... 😄

Ja jotku lääkäriä näytelleet, esim. Jussi Lampi, sai kuulemma oikeesti ihmisiltä terveyteen liittyviä kyselyitä! Siis sillon kun näytteli sitä ylilääkäriä, sarjassa Ihmeiden tekijät...

Mutta nythän meil on tv-sarjoja varten oma ketju eli jatketaan siel! 👉

Katsoin juuri muuten melankolisen draaman, SMJ-Fera...

 

[Raumam Kettu]

Arttu Tuomiselta tulee uusi kirja, Vapahtaja.
Julkkaritilaisuus 17.8, Porin pääkirjastol.
Alkaa jo klo 16. En ehdi, muuten menisin, ja ostasin saman tien kirjan!
Tuomisen kirjat on meinaa ollu erikoisen hyviä. Toki joskus aika raakoja...

Tuskin maltan odotel kirjastovarausta, sijalla 249, vaan pittää ostaa pois kuleksimast! 😄👉

 

[Räpylävirhe]

Arttu Tuomiselta tulee uusi kirja, Vapahtaja.
Julkkaritilaisuus 17.8, Porin pääkirjastol.
Alkaa jo klo 16. En ehdi, muuten menisin, ja ostasin saman tien kirjan!
Tuomisen kirjat on meinaa ollu erikoisen hyviä. Toki joskus aika raakoja...

Tuskin maltan odotel kirjastovarausta, sijalla 249, vaan pittää ostaa pois kuleksimast! 😄👉

Suuressa maailmassa on myös suuret numerot. Täällä Etelä-Karjalassa Heili-Kirjastossa varauksia on 31, kirjoja tarjolla 18.

 

[Raumam Kettu]

Itseasias muistin väärin ton varausnron!
Se on oikeesti 285... Kirjoja näyttäs olevan 63 🙂
Satakirjastoon kuuluu koko Satakunta, Raum, Pori, Kankaanpää, Karviast Säkylään... Mut niin varmaan teilläkin on tossa Heilissä LPR-Imatra seutukuntinee?

Jokatapaukses, Vapahtaja on must-listal! Kaikki Tuomiset luettuna! 👉

 

[Räpylävirhe]

Itseasias muistin väärin ton varausnron!
Se on oikeesti 285... Kirjoja näyttäs olevan 63 🙂
Satakirjastoon kuuluu koko Satakunta, Raum, Pori, Kankaanpää, Karviast Säkylään... Mut niin varmaan teilläkin on tossa Heilissä LPR-Imatra seutukuntinee?

Jokatapaukses, Vapahtaja on must-listal! Kaikki Tuomiset luettuna! 👉

Jep, LPR ja Imatra ainoat kaupungit tuossa joukossa, loput muutaman tuhannen asukkaan pikkukuntia. Satakirjaston paikakunnista Pori ja Kankaanpää tuttuja paikkoja ravien ja Yk-juttujen takia. Tuomisen kirjat tullut luettua. Hieman erikoisia, mutta hyviä.

 

[Raumam Kettu]

Äsken luettu, satunnainen kirjastolöytö.
Johanna Savolainen: Se joka pääsi pakoon.

Kertoo pienestä suomalaisesta paikkakunnasta, joka tässä nimetty vaan Kyläksi.
Outoja tapahtumia, kuoleman tapauksia, ehkä murhia.
Keskiössä Kylän kasvatti, maailmalle lähtenyt koriksen pelaaja, ja hänen lähipiiri.

Oli hyvä! Hyvin kerrottu tarina, piti otteessaan loppuun asti! Suosittelut!! 👍

 

[Raumam Kettu]

Sitten viikon pikalainana, Seppo Jokisen klassikko-sarjan uusin, eli Komisario Koskinen - Sen maksaa minkä tilaa.

Taattua laatua, loistavasti taas kerrottu tarina, jossa tapahtumat jännästi vyyhtiytyy yhteen... Ja taustalla Koskisen ja Mansen polliisiaseman tarinaa! 🙂

Suosittelut! 👉

Toki vähän nyt häiritsee, kun väkisinkin kuvittelee Koskisen tv-sarjan mukkaa Eero Ahoks, Pekin Turkka Mastomäeks, Lundelinin Maria Ylipääks jne jne... 😁

 

[Räpylävirhe]

Itseasias muistin väärin ton varausnron!
Se on oikeesti 285... Kirjoja näyttäs olevan 63 🙂
Satakirjastoon kuuluu koko Satakunta, Raum, Pori, Kankaanpää, Karviast Säkylään... Mut niin varmaan teilläkin on tossa Heilissä LPR-Imatra seutukuntinee?

Jokatapaukses, Vapahtaja on must-listal! Kaikki Tuomiset luettuna! 👉

Vapahtajan seurassa tuli vietettyä viime yönä aikaa; 23.00-03.30. Taas yksi hyvä kirja, joka piti lukea "yhtä soittoa".

 

[Raumam Kettu]

Vapahtajan seurassa tuli vietettyä viime yönä aikaa; 23.00-03.30. Taas yksi hyvä kirja, joka piti lukea "yhtä soittoa".

Kova! 👍

Toi taannoin mainitsemani Koskisen uusin oli kans semmonen, notta melkeen olis tehny mieli lukee "samoil silmillä"! Ei vaan arkisin pysty, kun röihin herätys... 😀

Nyt alottelen Noora Fagerströmin Menestysreseptiä. Sen verran tuo vihervasemmisto sitä äskettäin ilmeisesti kateudessaan "kehui", notta olihan se pakko ottaa listalle! 😁 Ilmasta mainosta sai, muuten olis multakin menny tyystin ohi...

 

[zala]

Kuten olen aiemmin täällä kertonut, olen tykkäillyt Ken Follettin Kingsbridge-romaaneista ja luinkin ne kaikki: neljä paksua kirjaa. Nämä ovat olleet hirvittävän hyvin kirjoja, tykkäsin kovasti.

Ja kun tähän pääsin, ajattelin että miksipä ei jatkaa Follettin Vuosisata-trilogialla: kolme paksua kirjaa jotka ajoittuvat 1900-luvulle. Ensin on kirja nimeltään Kun suuret sortuvat. Kirja alkoi ajalla ennen Ensimmäisen maailmansodan syttymistä ja sotimaankin päästiin. Follettin tyyliin, tapahtumia kuvailtiin useiden ihmisten tapahtumaa seuraten ja seurattavissa henkilöissä sekä tapahtumissa oli englantilaisia, saksalaisia, venäläisiä jne eli aika monipuolisen kuvan sai monenkin osapuolen näkemystä seuraten. Jotakin kirjassa kuitenkin puuttui joskaan tarkkaan en osaa sanoa mitä. Pääsin kirjaa noin puoliväliin ja kuitenkaan se ei missään vaiheessa muodostunut yhtä kiehtovaksi kuin Kingsbridge-kirjat joten jätin kesken. Kenties joskus palaan kirjan pariin ja aikomus on aloittaa alusta eikä siitä mihin jäin. Paljon mielenkiintoista kirjassa kuitenkin oli kuten esim se että Ekassa maailmansodassa Saksan ja Ranskan ajauduttua rintamasotaan, viholliset pitivät taukopäivän sodasta joukuaattona ja kävivät jututtamassa toisiaan yli rintamalinjan. Oletan että tällainen on oikeasti sattunut.

Halusin sitten jatkaa jonkun kevyen dekkarin parissa ja mulla on luvussa Pauliina Susi nimisen kirjailijan teos Yksityisalue. Se on aika kevyt dekkari joten lukeekaapa se jotka haluatte lukea kevyen dekkarin.

 

[MieVaan]

kuitenkin oli kuten esim se että Ekassa maailmansodassa Saksan ja Ranskan ajauduttua rintamasotaan, viholliset pitivät taukopäivän sodasta joukuaattona ja kävivät jututtamassa toisiaan yli rintamalinjan. Oletan että tällainen on oikeasti sattunut.

Jups, on se ihan todellinen tapahtuma

Joulun tulitauko – Wikipedia

fi.m.wikipedia.org

Kiitos kun muistutit Follettista ja vuosisatatrilogiasta. Uusintaluku voisi olla sopiva joulunajan ajantappokeino, pitääpä kaivaa tuolta hyllystä vähän tyrkylle, ettei unohda ajatusta ennen joulua..

 

[Räpylävirhe]

Kiitos kun muistutit Follettista ja vuosisatatrilogiasta. Uusintaluku voisi olla sopiva joulunajan ajantappokeino, pitääpä kaivaa tuolta hyllystä vähän tyrkylle, ettei unohda ajatusta ennen joulua..

Miksi kirjoja pitäisi suuremmassa määrin lukea juuri joulun aikaan, ja etenkin dekkareita kesällä? Itse luen kirjoja 365:tä vuotena päivässä ja karkausvuonna vielä yhtä useampana.

 

[MieVaan]

Miksi kirjoja pitäisi suuremmassa määrin lukea juuri joulun aikaan, ja etenkin dekkareita kesällä? Itse luen kirjoja 365:tä vuotena päivässä ja karkausvuonna vielä yhtä useampana.

Öö sanoinko, että luen vain jouluisin? Tai, että erityisesti jouluna tulee lukea? Jokainen lukee niinkuin itse parhaaksi näkee ja hyvä niin.

Itse luen kesäkuukausia lukuunottamatta noin kirjan viikossa/kahdessa, mutta en lue joka päivä. Kesäisin saattaa tulla jaksoja etten lue kuukauteen pariin mitään kun vietän aikaa mieluummin ulkoma.

Joulun aika on vain sellaista aikaa, että päivittäistä lukuaikaa tulee paljon ja kun lukutapani on aina ollut silmäilevä joten sivuja kertyy helposti ja niillä Follettin sivumäärillä saa pidempiä sprinttejä.

 

[zala]

Kiitos kun muistutit Follettista ja vuosisatatrilogiasta. Uusintaluku voisi olla sopiva joulunajan ajantappokeino, pitääpä kaivaa tuolta hyllystä vähän tyrkylle, ettei unohda ajatusta ennen joulua..

No hyvä kun noin kävi joskin itselläni trilogia jäi kesken.

Kingsbridge ja Vuosisatatrilogia teossarjat voi hyvin tunnistaa saman kirjailijan tuotoksiksi, kerronta on samantyyppistä. Molempia yhdistää se että vaikka ovat fiktiivisiä, molemmat kuitenkin rakentuvat historiallisiin tositapahtumiin ja molemmissa on mukana myös oikeasti eläneitä historiallisia henkilöitä. Voisiko olla niin että Vuosisatatrilogia-ajan historia on paremmin dokumentoitu ja tuttu josta syystä Follett on enemmän sidottu kontekstiin kuin Kingsbridgessä, jossa kirjaliljalla on kenties enemmän vapauksia.

Huikeita teoksia nämä molemmat kuitenkin ovat. Jos nyt jotakin edes jossakin määrin vastaavaa kirjallisuudesta hakee, mieleen tulee nimi Conn Iggulden. Häneltä olen lukenut vain Tsingis Kaani -aiheisen kirjakokoelman, oliko siinä viisi osaa, en muista.