- Viestejä
- 719
Ensimmäisenä lyömään Latvala, jolle ohje lyödä kakkosjatkekumuraa kaksi ensimmäistä lyöntiä. Elleivät kumurat tipu, niin viimeisellä väärä pois merkillä joko pomppu tai kierrenäppi ykkösrajaan, jotta tilanne ainakin jatkuu. Sen jälkeen lyömään W, jolle ohje lyödä kahdella ensimmäisellä hieman tapin ohi kolme metriä korkea laaka koppareiden väliin. Ellei onnistu, niin viimeisellä kova saumaan matalana vajaan metrin korkuisena kopin uhallakin.
Heitän vastapalloon ajuksen, että W:n pitäisi tulla nimenomaan ennen Latvalaa. Paten vapailla lyödään lähinnä läpi ja vastaavasti saumapuhkaisuissa tullaan useimmiten merkistä. Onnistuneilla saumalyönneillä Mäentausta ehtii oikein hyvin. Patella on viimeiselle lyönniksi myös hyvä keskipomppu ja ok maahaastot. Vartama sen sijaan sopisi Latvalalle paremmin, sillä linja ei voi pelata syvältä Vartamaa ja Latvalan lyhyitä lyöntejä vastaan. Tällöin vapaille välilyönneille jää reilusti tilaa ja Vartama ehtii niillä myös Jymyn koppareita vastaan, mitä Mäentausta ei tee. Lisäksi Latvalalla on helpompi ottaa viimeisellä riskilyöntiä, sillä kumura epäonnistuneesta kumurasta tulee vaakamailalyöntiä pienemmällä todennäköisyydellä palo. Siitä samaa mieltä, että kentän tyhjennystä ei pidä pelätä ja kakkoskärjelle pitää antaa luottoa.
Peluuttaisin siis aika pitkälti prosenttipesistä W:n vuoroa lukuun ottamatta. Varsinkin kahden palon tilanteissa lyötäisiin pääsääntöisesti merkistä väärä pois merkeillä kunkin lyövän pelaajan parhaita lyöntejä. Näpyjä käytettäisiin vain, jos vastustajan jompi kumpi kulmamies on epävarma, väärä on alla ja Vartama etenemässä.
Tähän eriävä mielipide. Jos kaikki tietävät, että lyhyillä ei tulla käytännössä ikinä, silloin linja voi pelata rauhassa vapaat lyönnit pois mm. syvyyksiä säätämällä. Silloin prosentit ennemminkin laskevat kuin nousevat. Vähän samaan tapaan kuin jos lukkari syötä ei ikinä linkkua, sisäpelijoukkue tulee aina lennolla. Prosenttipeliin kuuluu (ainakin minun mielestäni) oleellisena osana se, että ulkopeli pyritään tekemään mahdollisimman epävarmaksi tulevista lyönneistä. Kun ulkokenttä ei voi rajata mitään ratkaisuja pois, kentälle jää enemmän tiloja ja sen myötä tulee enemmän onnistumisia. Tämän takia lyhyitä kotiutuksiakin pitää käyttää aktiivisesti.
Ajatukseni on aika kaukana Haimin tavasta peluuttaa. Hänhän laittaisi ensimmäiseen palottomaan ajoon heti W:n lyömään suoraan syötöstä näpyn. Siinä on vain se ikävä puoli, että myös vastustaja tietää sen.
Tähän todella vahva eriävä näkemys. Wahlstenillä lyötettiin koko kesän paljon vapaita erityisesti kolmospuolelle hämylähdöillä. Vaakamailalla on ylipäätään vaikeampaa lyödä vapaita mutta Haimi nimenomaan kehitti tavan, jolla Wahlstenin lyöntimäärää saatiin lisättyä. Tämähän noteerattiin mm. Hutunkeittäjissä, joten tuskin olen vain omiani nähnyt.