Vs: KPL 2017
Niin, puhuin kopparikaksikon pelistä myös sisäpelin osalta. Mutta jos käsitellään tuo ulkopeli ensin. Molemmat olivat suurissa vaikeuksissa erityisesti Saarikentällä, mutta ne läpärit joita siellä takaa "lyötiin" eivät kyllä johtuneet Saarikentän luonteesta tai lyöntien vaikeudesta. Nämä häpläyksien ja ylipelaamisten kautta tulleet virheet johtivat todennäköisesti ylivarovaiseen pelaamiseen kotona, josta johtuen voittavat suoritukset a'la Puputti jäivät puuttumaan.
Toinen osa-alue on sisäpeli. Haclinin koko kauden varma pomppu loisti poissaolollaan koko välieräsarjan ajan. Tästä kertovat myös prosentit: runkosarjassa 76% ja välierissä 58%. Hyvä vertailukohta on Henri Puputti, välierien onnistumiset 83 %. Mitä taas tulee Mäentaustan sisäpeliin, niin hänelle tuli suuri määrä etemisvirheitä pesille jäätymisten ja peräkkäisten ykköspalojen muodossa. Siis huomattavasti enemmän per peli kuin runkosarjassa. Hyvänä (tai huonona) esimerkkinä pelin ulkopuolella olemisesta aivan käsittämätön kärpänen, jonka Heimonen otti Mäentaustasta kakkoselta eilisessä ratkaisupelissä. Sama prosenttien valossa, Mäentausta 55% ja Isoketo 71 %. Toki herrojen tasossa oli lähes vastaava ero myös runkosarjassa, vaikka Mäentaustan prosentit hieman enemmän putosivatkin. Mutta suurin ero oli juuri näissä alokasmaisissa virheissä, jotka menevät kyllä paineiden piikkiin.
Kun tätä samaa suoritustason laskua ja alokasmaisia virheitä on nähty vuodesta toiseen, ei voi välttyä ajatukselta, että kyse on henkisen kovuuden puutteesta ja paineensietokyvystä. Näiden välierien kohellusta seuratessa tuli ajoittain toivoton olo, mutta Puputin otteita seuratessa toivo paremmasta palasi. Puputtihan oli vuosia pelaaja, jonka taso romahti ratkaisupelien koittaessa. Moni oli jo valmis kuoppamaan ajatuksen, että Puputista tulisi joskus voittajatyyppi. Mutta niin vain tuli. Kyllä Haclinilla ja Mäentaustallakin on mahdollisuus kehittyä ns. voittaviksi pelaajiksi, mutta se vaatii työtä niinkuin pompun hiominen siihen kuntoon kuin se runkosarjassa oli.