Virkiä - Kirittäret 0 - 2
Virkiä on mun mielestä se haastavin ja pahin vastustaja Kirittärille edelleen, vaikka Virkiä ei viime vuosina finaaleissa olekaan pelannu. Mielenkiintoinen peli siinä mielessä, että pallo poltti räpylässä yms. mutta silti peli oli kuitenkin hyvää, jännittävää ja siellä oli myös upeita suorituksia.
Kolme silmiinpistävää positiivista asiaa pelistä:
1. Ulkopeli 1. Virkiä pysty lyömään vaan kolme juoksua Kirittärien kentästä.
2. Ulkopeli 2. Moni pelaaja esitti todella upeita ulkopelisuorituksia. Juti otti todella tärkeät kiinniotot molemmista rajoista. Tosi hienot polttoheitot mm. Muikulta ja Mäkyltä. Tohka otti taas muutaman kärpäsen kolmoselta. Jne...
3. Takaa ja ohi. On se vaan niin hienoo, kun yhdellä päävastustajalla on ote pelistä ja on menossa kohti jaksovoittoa, niin jotenkin vaan pystytään kääntää se peli ihan loppumetreillä itelle. Ja erittäin vakuuttunut oon siitä, että kun pelin voitto ratkesi, niin joukkue pysyi tyynenä ja keskittyneenä, ja hoiti vielä sen yhden juoksun mikä toi vielä sen kolmannen pisteen tästä pelistä. Ihan mahtavaa!!
Pelin hienoin suoritus:
Emma Körkön suorittama pallon kiinniotto ekalla jaksolla. Siis TJ hyppäs sivusuuntaan, otti pallon rystypuolelta kiinni ja pyörähti ilmassa ympäri. Täytyy myöntää, että katoin aika monta kertaa uudestaan sen kiinnioton ja onneksi se vielä näytettiin hidastettunakin.
Venla Karttunen. Mikä peli taas. Kyllä mä oon sitä mieltä, että jos Venla pelais jossain muussa joukkueessa kuin Kirittärien sikermässä, niin se sais aikamoista hehkutusta osakseen. Ihan mielettömiä suorituksia läpi pelin...Kuten se pallon kiinniotto vaikka kaksi pelaajaa teki edessä maskia. Tärkee varmistaminen kakkospesän takana tilanteessa missä kakkospesällä ei saatu palloa kiinni. Edetessään ykköseltä kakkoselle väisti taidokkaasti palloa, mikä olis muuten osunu Venlaan ja tehny lyönnistä laittoman. Ja toisella jaksolla kaks kertaa järjesti pesät täyteen todella näyttävään tapaan. Eka tilanteessa, missä oli etupesät täynnä, löi hienon taktisen hudin ja täytti sillä kaikki pesät kun pääsi itsekin ykköselle. Ja pelin viimeisellä lyöntivuorollaan, taas etupesät täynnä, löi näpin ykkösrajaan millä täytettiin takapesät. Lukkarilta sirvahti pallo, niin Venla kiersi lukkarin ja härskisti juoksi ykköselle. Tää oli taas niitä pelejä, kun kattoo Venlan peliä ja vaan ihastelee silmät pyöreinä sen pelaamista. Miten nopeasti se reagoi erilaisissa tilanteissa ja tekee hetkessä fiksuja ja oikeita päätöksiä. Eikä näinä hetkinä voi olla ajattelematta sen ikää. Venla on ällistyttänyt mua pelaamisellaan varmaan jo ekasta Superin pelistään alkaen, eikä sille tunteelle näköjään tule loppua. Venla olis ansainnu jonkun palkinnon tästä pelistä.