Arvostan Puttea pelaajana ja ihmisenä mutta jotenkin tämä loppu ei mennyt ihan putkeen.
Ääh, olen tullut viime viikkoina siihen tulokseen, ettei oikeaa tapaa ole kertakaikkiaan olemassakaan. Huhut kiertää joka tapauksessa, ja jollei muuta, niitä syntyy ihan pelkästä hengitysilmasta. Ja sitten, vaikka pelaaja kuinka sanoisi "pelataan nyt tää kausi ensin loppuun, huvittavaa vain seurata, mitä ne nyt keksii" (ja sitten lisää seuraavassa haastattelussa kuitenkin, koska on suora pohjalainen eikä muuksi muutu: "kun meikäläinen puhuu, vastuu siirtyy välittömästi kuulijalle"), se on huhujen panttivanki ja niistä "vastuussa". Näinhän tässä just kävi.
Tume Jussila teki viime vuonna täsmälleen toisin: paljasti lähtönsä jo ennen finaalia ennen huhumyllyn käynnistymistä (joka sitten kävi kuumana ties kuinka pitkään ihan vääriin suuntiin, kunnes selvisi, että Imatralle!!). Se oli kertalaakitälli ja omalla tavallaan surumielisempää kuin tämä Puhtiksen lähtö, koska suru tuli niin puskista ja koska sen kanssa piti sitten elää viimeiset matsit.
Mutta en kyllä ikinä unohda Tumea, joka heti voitetun viimeisen finaalimatsin jälkeen oli pyydystetty haastatteluun jonnekin telkkariin, ja se seisoi siinä Kerubin kentällä uusin tytär sylissä ja kyyneleet valuen poskia pitkin ja katseli ympärillä vaeltavaa fanilaumaa sillä ilmeellä että tätä hetkeä en halua unohtaa koskaan.
Ja Niemen lähtö meni taas kolmannella tavalla.
Nyt en enää suostu suremaan. Jonne Kemppainenkin lähtee ja ansaitsee valtavat kiitokset. Yhden aikakauden loppu ihan ehdottomasti, mutta juuri siksi myös uuden alku. Pallo on pyöreä ja sitä rataa, ja tärkeintä, että pesis päihitti koronan 100-0 ja kaikki on hengissä ja terveinä!
